Muistojen hetket lapsuuden, ajat leikeistä pihamaan. Ympärillä
lapsuuden vapaus ja lähellä se kotiovi jonka aukaistessa näki
sen elämänvoiman ja rakkauden jonka jokaisen lapsen Äiti ja
Isä vaatimattomissakin elämäntilanteissa lapsilleen antaa.
Lapsena olo silloin ennen oli aikaa jolloin lapsuuden elämän
ympyrä oli pieni, ehkä vain oman kodin läheisyys oli
jokapäiväistä. Kasvaminen ja varttuminen ympäristössä jossa
nähdään työntekoa aamupimeydestä siihen asti kunnes tyyny
kutsuu yön nukkujaansa. Lapsena nähty ahertaminen
jokapäiväisen leivän eteen on rikkaus elämälle josta kuuluu
kiitos Äideille ja Isille jotka ovat omalla esimerkillään
kylväneet työnteon jyvän lapsilleen. Työnteon jyvä on
sellainen joka versoo ja kukoistaa itselle läpi elämän ja myös
työyhteisö saa näkymän ihmisestä jonka sisällä on lapsena
opitut vankat juuret työntekoon. Lapsuus on vapautta,
leikkimistä vertaistensa kanssa, ei ainaista työntekoon
kiirehtimistä, mutta kodin hiljainen ohjaus työhön on lahja
pitkälle elämäntaipaleelle. Veijo Pitkäsen
nuoruuden elämänympäristö 50-60 luvulla Hovinahossa oli
perinteistä maataloutta jossa työkoneitten ääni oli vielä
tulevaisuutta. Viljelyksillä (veijon isä) Aten ahkerointia ja
navetassa vain kihveli ja lypsykoneena (veijon äidin), Hilman,
kädet. Kun katsoo kuvaa, Hovinahon, niin näemme siinä
maatalouden kauneutta. Kauneus joka on hävinnyt
viljelijäväestön tavoitellessa parempaa ja jotain hyvää
huomista itselleen. Kun tavoittelee suuruutta ympärilleen, niin
silloin häviää silmän katse kauneuteen joka pitäisi
säilyttää. Onneksi ihmiselle on luotu sydän joka tallentaa
muistot menneestä ajasta. Muistojen lähteelle me jokainen
saavumme ja levähtämme siinä hetken. Lähteellä muistot
kuin enkelin siipien kosketus, kaipaus, muistojen helmet
kimmeltää kyyneleenä poskillamme. Muistojen lähteelle palaamme
useasti silloin kun ihminen ymmärtää eletyn elämän kauneuden
ja sen ainutkertaisuuden jossa on saanut olla mukana. Veijo oli
Hovinahossa kuusitoistavuotiaaksi asti lähtien sitten meren
ääreen Hankoon. Veijo lähtiessään kotoaan, tuvanoven
kahvassa käsi. Katsoessaan Äitiään, Isäänsä, oli
hetki joka jäi hänen muistoksi sydämeen ikuiseksi ajaksi
muistojen kauneudesta jota ei voi särkeä avaamalla uudestaan
Hovinahon ovea. Veijon sydän on ymmärtänyt sen joka meiltä
monelta puuttuu. Säilyttää lapsuuskodin rakkain muisto
sellaisenaan, koskemattomana jota elämän meri ei ole
horjuttanut. Veijo käydessään lomalla lapsuuskodin pihamaalla
kesäisin, silloin hän palaa muistojen lähteelle. Silmät sulkien näkee kesän lapsuudesta jolloin peltoja komisti
heinäseipäät, tuomen tuoksu ja koti joka on iäti rakas.
Muistoja meillä kaikilla on ja lähteellä antakaa sydämenne
virrata ikimuistoisia elämänteitä sillä se on meille
lahja jonka jokainen vain yksin omistaa. Veijon
harrastuksiin kuuluu hanurinsoitto ja ensimmäiseen kunnolliseen
hanurin saantiin kului verrattain pitkään, 52 vuotta. Mutta
hyvää hanuria pitääkin odottaa sillä hyväksi hanurimieheksi
ei tulla halppis rutulla. Veijo on ottanut harrastus hanurinsoiton niin kuin
pitääkin, hankkinut soitonopettajan kunnollisen sellaisen. Kun aika vierii ja kivi ei
tietenkään kerkiä sammaloitua, niin ehkä joskus Veijo käydessä Martonvaaran
lavalla kuulisimme hänen hanurinsoittoa. Silloin Hovinahon
pihapiiri hiljenisi, kuuntelisi muistojen sävelmää.
Nyt hyppäämme Veijon toyota verson kyytiin ja rattia
käännellen Hangon näkymä aina muuttui.
|
Veijon muutti Hovinahosta tähän taloon. Nyt muut omistavat
paikan |
Hangon satamaa |
Enempi veneitä kuin Varosen venevalkamassa |
Tätä tietä myöten Marsalkka Mannerheim läksi kulkemaan
valkoisten rintamassa aatteensa velvoittamana |
Tien alkuun pystytettiin tapahtumasta muistomerkki vapauden
puolesta |
Hangon kasino tällä hetkellä.
Kasino luovutettiin 1940 talvisodan jälkeen Moskovan
rauhassa Neuvostoliitolle merisotilaalliseksi tukikohdaksi
jossa oli lähes 30 000 sotilasta |
Tykinpiippu kasinon rannassa |
Mannerheimin merenrantatalo jossa asui 1920 luvulla |
Neljän Tuulen Tupa jonka myös Mannerheim omisti.
Nyt rakennus ravintolana |
Huokausten silta.
Tätä siltaa myöten lähdettiin Amerikkaan silloin ennen kun
meren takana oletettiin elämän hyvinvoinnin kohenevan
Kertoman mukaan sillalla ihmiset miettivät mennyttä aikaa.
Huokaus ehkä tuli kun tulevaisuus ja todellinen tietoisuus
tulevasta elämästä kaukana meren aallokon takana |
Hangon kävelykatu |
Kukapa ei olisi joskus syönyt hangon keksejä |
Voimakasiini Hangon Länsisatamassa rakennettu 1908-1909.
Rakennuksessa säilytettiin voita viime vuosisadan alussa |
