Kaksi vuotta
kärsin, en omaa pelkotilaani, vaan luudan joka sai pääsiäisenä 2015
lähes pysyvän pelon pääsiäislentoihin. Yritin 2016 pääsiäisenä
startata luutani lentoon,
mutta oli kulunut liian vähän aikaa siitä jolloin yhdessä rakkaan
luutani kanssa taistelimme täällä olostamme jäämmekö
riekaleiksi hajalleen
Maratonvaaran metsään pedon hyökättyä luutalentäjän päälle estoitta
etsiessämme jälkien jättäjää.
Olen kokenut luutani yhteisessä elon tielläni, pääsiäisenä, monet
seikkailut. Olemme pelastaneet Malesialaisen hävinneen lentokoneen
myös
kilpaa ajoimme Finnair
lentokoneen kanssa törmätessämme kuitenkin hujakassa vauhdissa
Joensuun kirkon kellotapuliin.
Kaikki nämä lähes yli-inhimilliset uroteot palkittiin karulla
tavalla Maratonvaaran metsässä pääsiäisenä 2015 hyökkäyksellä
ihmiskuntaa vastaan
epäreiluin
voimasuhtein. Metsän taistelu voitettiin lievin henkisin ja
ruumislisin vaurioin. Lentoluutani sai eniten vaurioita psyykkisesti
päästessämme lentoon,
nipin napin, edellisen kertomuksen jälkeen pääsiäisenä 2015 lopussa
sanojen ”Se on täytetty” jälkeen. Lentoluutani
osoitti pääsiäisen
sanoman tavalla jota me kaikki pystyisimme omalta osaltamme
osoittamaan kaikkialla elämässämme. Luutani on ymmärtänyt
sanomapääsiäisen,
pelastamisen. Pelasti lentäjän joka niin monesti on ohjannut lennon
henkensäkin uhmaten että pääsiäinen olisi pelastus niille
jotka ovat
vaaratilanteessa lankalauantaina omasta tahdostaan jotka varmuudella
tietävät pelastuksen tulevan taivaalta joko pyhänhengen
avittamana tai
luutalentäjän viimetipan pelastuksena.
Pääsiäisen 2017 lankalauantain aamuna herätessäni olin epätietoinen
onnistuuko lähtölaskenta kotini katon laukaisualustalta. Aamu työt
menivät
miten meni, kun
ajatukseni hypähti lähes paniikkiin josko luutani ei olisi
henkisesti vieläkään valmis kyöpelinvuoren lentomatkaani.
Työni tehtyä otin niin kaipaamani lentovaatteet pölyttyneinä
uuninpankolta. Päälle laitettuani lentopukuni olin kuin uudesti
syntynyt tullen
mieleeni ensimmäinen
lentoni 2013 kellotapuliin. Olin silloin vielä nuori hurjapää ja
halu kokeilla nopeutta, mutta nyt olen kokenut lentäjä monen
vuoden ajalta ja siksi
vauhtini ei laannu ei hidastu se on menoa täysillä ajallisesta
ajasta ajattomaan, eli rikkoa äänivalli mennessäni
kyöpelinvuorelle
pääsiäisenä 2017. Kyse oli enää kuinka lentoluutani on
lentohaluinen. Luutalentäjän kahden vuoden lentämättömyys
sai aikaan hurjan ajatuksen rikkoa äänivalli. Tämä ajatus tuntuu
tavallisista maan päällä tepastelijoista kaukaiselta lähes
ylitsepääsemättömältä
mietelauseelta. Kun
omaa ajatuksen joka ei ole sidoksissa vain Nasan suorittamaan
äänivallin rikkomiseen, niin omalla luudalla, ja erityisesti
Pääsiäisenä on kaikki
mahdollista. Kyse on vain uskalluksesta heittäytyä lankalauantain
rientoihin luutalentäjäksi. Näin pienestä se on vain kiinni
tämän
maailmankaikkeuden uroteot. Ei äänivallin rikkomiseen tarvita kuin
Varosessa kodin katto laukaisualustaksi ja antaa mennä.
Lentovarustus päälläni istahdin luutani tukevalle istuimelle
kuitenkaan en sen enempää hätiköimättä ja siksi luutani tunsi olonsa
rauhalliseksi niin
kuin silloin kauan
aikaa sitten kun yhteinen elomme alkoi.
Ratkaiseva hetki oli lähellä. Etusormeni lähestyi starttinappulaa
kohden ja se hetki oli kohtalon hetki jos luutani ei lähde käyntiin
silloin toteaisin
että pääsiäisen
lentoni hautaan lentopukua myöten kiveen hakattuun kuoppaan ja
vieritän kiven oviaukolle joka jää siihen pysyväksi tässä ajassa.
Painoin starttinappulaa, mitään ei tapahtunut. Painoin uudestaan ja
se ääni luudan, äänetön käyntiääni oli herkistävä taivaallinen
kirkkauden kutsu
ilmojenteille. Hetken,
pieni hetki nauttien istua luudallani ennen kuin lähden äänivallia
rikkomaan pidin hiljaisen hetken itselleni, kun mieleeni
vääjäämättä hypähti
että jos peto Maratonvaaran metsässä olisi saanut lentäjän
huokaisemaan viimeisen suhinan pedon puristaessa ennen kuin
luuta heräsi
pökerryksistään ja pelasti luutalentäjänsä. Ravistelin nämä
ajatukset railakkaasti päätäni täryyttäen. Hiljalleen vedin luutani
keulaa
ylöspäin, nousten
muutama metri kotimme pihamaan yläpuolelle. Nyt se koetaan onko
mahdollista, vain muutama metrin vauhdilla saavuttaa
valonnopeus ja rikkoa
äänivalli. Suunta kyöpelinvuori, jalka vielä kaasupolkimelta
laettaen että hattu on suorassa, lentopuvun napit kiinni. Pitää
myöntää että jännitys
kasvoi, mutta kokeilla äärimmäistä nopeutta on kiehtovaa ja se
hälvensi jännityksen lähes sellaiseksi etten malttanut enää
jalkaani pidätellä.
Jalka suoraksi, tulenliekit pakoputkesta loimusivat kuin Pohjolan
revontulet kauniin säkenöivänä. Kuin leopardi etsii saalistaan
kyyryssä niin on myös luutalentäjä kyyryssä luudan päällä saadakseen
saaliin, äänivallin pamauksen.
Tämä on Pääsiäisen 2017 äänivalli rikottu !
Kaasu pohjaan………….ja menoksi……..äänenikin ……nyt… tuleee….
jäääälkijjjjätttttöisesti…..ääännniivalllllli….rikkuottttuuuuuuuuuuuu.
|