Pääsiäinen 2017

 

Kaksi vuotta kärsin, en omaa pelkotilaani, vaan luudan joka sai pääsiäisenä 2015 lähes pysyvän pelon pääsiäislentoihin. Yritin 2016 pääsiäisenä

 startata luutani lentoon, mutta oli kulunut liian vähän aikaa siitä jolloin yhdessä rakkaan luutani kanssa taistelimme täällä olostamme jäämmekö

 riekaleiksi hajalleen Maratonvaaran metsään pedon hyökättyä luutalentäjän päälle estoitta etsiessämme jälkien jättäjää.

Olen kokenut luutani yhteisessä elon tielläni, pääsiäisenä, monet seikkailut. Olemme pelastaneet Malesialaisen hävinneen lentokoneen myös

 kilpaa ajoimme Finnair lentokoneen kanssa törmätessämme kuitenkin hujakassa vauhdissa Joensuun kirkon kellotapuliin.

Kaikki nämä lähes yli-inhimilliset uroteot palkittiin karulla tavalla Maratonvaaran metsässä pääsiäisenä 2015 hyökkäyksellä ihmiskuntaa vastaan

 epäreiluin voimasuhtein. Metsän taistelu voitettiin lievin henkisin ja ruumislisin vaurioin. Lentoluutani sai eniten vaurioita psyykkisesti

 päästessämme lentoon, nipin napin, edellisen kertomuksen jälkeen pääsiäisenä 2015 lopussa sanojen ”Se on täytetty” jälkeen. Lentoluutani

 osoitti pääsiäisen sanoman tavalla jota me kaikki pystyisimme omalta osaltamme osoittamaan kaikkialla elämässämme. Luutani on ymmärtänyt

 sanomapääsiäisen, pelastamisen. Pelasti lentäjän joka niin monesti on ohjannut lennon henkensäkin uhmaten että pääsiäinen olisi pelastus niille

 jotka ovat vaaratilanteessa lankalauantaina omasta tahdostaan jotka varmuudella tietävät pelastuksen tulevan taivaalta joko pyhänhengen

 avittamana tai luutalentäjän viimetipan pelastuksena.

Pääsiäisen 2017 lankalauantain aamuna herätessäni olin epätietoinen onnistuuko lähtölaskenta kotini katon laukaisualustalta. Aamu työt menivät

 miten meni, kun ajatukseni hypähti lähes paniikkiin josko luutani ei olisi henkisesti vieläkään valmis kyöpelinvuoren lentomatkaani.

Työni tehtyä otin niin kaipaamani lentovaatteet pölyttyneinä uuninpankolta. Päälle laitettuani lentopukuni olin kuin uudesti syntynyt tullen

 mieleeni ensimmäinen lentoni 2013 kellotapuliin. Olin silloin vielä nuori hurjapää ja halu kokeilla nopeutta, mutta nyt olen kokenut lentäjä monen

 vuoden ajalta ja siksi vauhtini ei laannu ei hidastu se on menoa täysillä ajallisesta ajasta ajattomaan, eli rikkoa äänivalli mennessäni

 kyöpelinvuorelle pääsiäisenä 2017. Kyse oli enää kuinka lentoluutani on lentohaluinen. Luutalentäjän kahden vuoden lentämättömyys

sai aikaan hurjan ajatuksen rikkoa äänivalli. Tämä ajatus tuntuu tavallisista maan päällä tepastelijoista kaukaiselta lähes ylitsepääsemättömältä

 mietelauseelta. Kun omaa ajatuksen joka ei ole sidoksissa vain Nasan suorittamaan äänivallin rikkomiseen, niin omalla luudalla, ja erityisesti

 Pääsiäisenä on kaikki mahdollista. Kyse on vain uskalluksesta heittäytyä lankalauantain rientoihin luutalentäjäksi. Näin pienestä se on vain kiinni

 tämän maailmankaikkeuden uroteot. Ei äänivallin rikkomiseen tarvita kuin Varosessa kodin katto laukaisualustaksi ja antaa mennä.

Lentovarustus päälläni istahdin luutani tukevalle istuimelle kuitenkaan en sen enempää hätiköimättä ja siksi luutani tunsi olonsa rauhalliseksi niin

 kuin silloin kauan aikaa sitten kun yhteinen elomme alkoi.

Ratkaiseva hetki oli lähellä. Etusormeni lähestyi starttinappulaa kohden ja se hetki oli kohtalon hetki jos luutani ei lähde käyntiin silloin toteaisin

 että pääsiäisen lentoni hautaan lentopukua myöten kiveen hakattuun kuoppaan ja vieritän kiven oviaukolle joka jää siihen pysyväksi tässä ajassa.

Painoin starttinappulaa, mitään ei tapahtunut. Painoin uudestaan ja se ääni luudan, äänetön käyntiääni oli herkistävä taivaallinen kirkkauden kutsu

 ilmojenteille. Hetken, pieni hetki nauttien istua luudallani ennen kuin lähden äänivallia rikkomaan pidin hiljaisen hetken itselleni, kun mieleeni

 vääjäämättä hypähti että jos peto Maratonvaaran metsässä olisi saanut lentäjän huokaisemaan viimeisen suhinan pedon puristaessa ennen kuin

 luuta heräsi pökerryksistään ja pelasti luutalentäjänsä. Ravistelin nämä ajatukset railakkaasti päätäni täryyttäen. Hiljalleen vedin luutani keulaa

 ylöspäin, nousten muutama metri kotimme pihamaan yläpuolelle. Nyt se koetaan onko mahdollista, vain muutama metrin vauhdilla saavuttaa

 valonnopeus ja rikkoa äänivalli. Suunta kyöpelinvuori, jalka vielä kaasupolkimelta laettaen että hattu on suorassa, lentopuvun napit kiinni. Pitää

 myöntää että jännitys kasvoi, mutta kokeilla äärimmäistä nopeutta on kiehtovaa ja se hälvensi jännityksen lähes sellaiseksi etten malttanut enää

 jalkaani pidätellä. Jalka suoraksi, tulenliekit pakoputkesta loimusivat kuin Pohjolan revontulet kauniin säkenöivänä. Kuin leopardi etsii saalistaan

 kyyryssä niin on myös luutalentäjä kyyryssä luudan päällä saadakseen saaliin, äänivallin pamauksen.

 Tämä on Pääsiäisen 2017  äänivalli rikottu !


Kaasu pohjaan………….ja menoksi……..äänenikin ……nyt… tuleee…. jäääälkijjjjätttttöisesti…..ääännniivalllllli….rikkuottttuuuuuuuuuuuu.