URPO HIETALA

KUVAAMISEN ELÄVÄ LEGENDA POLVIJÄRVELLÄ

Urpon valokuvausharrastus on tunnettu ja tunnustettu Polvijärvellä.
En yhtään oudoksuisi jos kesälomalla Kilpisjärvellä tai missä vain maailmanäärissä kysäisisin
kadun ihmiseltä kuka on kuuluisin polvijärveläinen valokuvaaja. Vastaus tulisi muitta mutkitta
ettei siellä ole kuin yksi elävä legenda, Urpo.  Uskon tähän vastaukseen
kuin siihen myös että sama vastaus tulisi kysymykseen maailman kuuluisimmilta
tähtitieteilijöiltä jotka tietävät Urpon harrastuksiin kuuluvan tähtienkuvaaminen.


Urpo aloitti kuvaamisen hyvin nuorena, viime vuosisadan alku vuosikymmeninä.
Kuvaamiseen kuului kaikki mitä eteen sattui ja jos ei sattunut Urpo etsi
kuvattavan jonka halusi ikuistaa silloin kamerassa käytetylle filmille.
Filmit Urpo valotti itse kun osaava mies on. Alkuaikaan Urpo kuvasi myös Polvijärven
kirkonkylää joka on muuttunut siitä ajasta niin ettei samaksi luulisi. Vanhaan aikaan
otetut kuvat on arvokas kuvaperintö jota pitäisi vaalia ettei kuviin tulisi
ajanpatina. Urpo älykkäänä ihmisenä on oletettavasti entisöinyt kuvat.
Nykyisin kuvaaminen on entisaikaan helppoa kun eletään digiaikaa.
Samat haasteet kuitenkin kuvaaminen vaatii oli aika mikä tahansa,
mutta nykyisin kamera "älyää" vaativat olosuhteet ja ottaa huomioon ne.

Tähtien kuvaaminen on ollut intohimo Urpolla ja samanlaiseen tähtien kuvaloistoon
 emme täällä Polvijärvellä toiset pysty. Me vain ihailemme Urpon loistokkaita tähtikuvia.
Digiaika  mahdollisti myös tähtien kuvaamiseen paremmat edellytykset kuin filmiaika.
Urpo, pimeällä kotipihamaallaan on kuvannut useasti hyytävässä yli -25 pakkasessa
tähtiä ja kaikkea mitä yläpuolellamme olevassa tähtitarhassa pystyy kuvaamaan.
Kuvat on satummaisen kauniita ja niistä välittyy kuvaajan suuruus.

Pieni tarina tähtien kuvaamisesta elävälle legendalle:
Kun ilta saapuu himmenee päivän valo. Katsot ikkunasta hämärtyvään
iltaan. Katsot ylös taivaan himmeyteen hitaasti kirkastuviin tähtiin.
Tulee ilta, tulee pimeys maanpäälle. On tullut aika katsoa taivaan
tähtitarhan suurta kauneutta. Tallentaa kauneus sydämeen, muistoihin.
Tallentaa taivaan tähtien hitaasti muuttuva väriloisto ikuisuudeksi muistoihin niille
 jotka tulevat näkemään ajallaan kuvina taivaan tahtitarhan kauneuden lumon.
Tulee yö. Tulee uusi aamu. On tullut aika katsoa tallennettu kauneus
ja matkata uudestaan tähtiin sinne kaukaisuuteen elämän ajattomuuteen.

Kuvattu 24.2.2016 Polvijärvellä Urpon kotipihassa Vasaraniemessä.

Urpo kulkee aina airueen kärkenä kun kyseessä on uutuus kuvaamiseen. Me muut harrastekuvaaja joudumme väkisin jäämään taka-alalle monta metriä saamatta kiinni edellä loikkarin vaihteistoonsa kytkenyttä vauhti hirmua.

Urpo kuvasi tähtiä jalat visusti kiinni maankamaralla.  Nyt uusi Urpon aluevaltaus on lennättää helikopteri kameran kera lähemmäksi tähtiä kuin aiemmin.

Ensin pitää etsiä tablettitietokoneesta kyseinen kopteri, että saa yhteyden kun ehkä Urpo laskeutuu kuuhun niin kuin Apollo lennot laskeutui Nevadan hiekka-aavikolle.

Phantom nelikopteri. 12 megapikselin tarkkuus kamerassa ja 4K-video.

Valot alla vilkkuu ja lähtö valmis..melkein.

Pientä hienosäätöä ennen kuin propellit nostattaa koneen mahdolliseen 6km korkeuteen. Entäs jos ! Urpo jonain päivänä kopterin  kyytiin hyppää niin muistas ainakin sateenvarjon ottaa että laskeutuminen edes hiljenisi ja välttyisi ettei tyynyä kipeytyneen takapuolen alle tarvitsi haikailla jos istahtaisi kovemmalle jakkaralle iltasilla telkkaria katsellessa. Kun epäilen sitä ettei kopteri jaksa kiikuttaa Urpoa Polvijärven kirkonkylän yllä tuntitolkulla ja virrat loppuisi ainakin siinä vaiheessa kun lähestys kotinsa pihamaan läheisyydessä olevia  rahasiilojaan ja silloin kaikki putoamisen hätävalot välkkyisi. Silloin sateenvarjo olisi tuiki tarpeellinen.

Kaikki valmista.

Kone hyrisee. Kamera  valmiina kuvaamaan silloin kun Urpo lähettimestä nappia painelee.

Vauhti on lähdössäkin suhteellisen sähäkkää.

Hämärähkö oli päivä lennättää ja vilkkuvalot tarpeelliset, ettei Finnairin rahtilentokone änkäydy samalle korkeudelle.

Lento on yllättävän vakaata kun muistaa ettei lennätä yli kymmenen metriä puhaltavassa tuulessa.

Kallistus onnistuu kun hyökkää menosuuntaan.

Kopteri on usean sadan metrin korkeudessa. Urpo näkee näyttötaulusta missä kone mennä hurisee.

Kone kävi kaukana, näkymättömissä, mutta kotiin osasi. Lähettimestä kun painaa kotiin paluu nappulaa silloin kopteri tulee siihen mistä läksi.

Kopteri tunsi omistajansa tullen melkein syliin halittavaksi.