TIILIKKAJÄRVEN KANSALLISPUISTO


 Rautavaaran ja Sotkamon kunnissa, Pohjois-Savon ja Kainuun maakunnissa sijaitseva kansallispuisto


Patikkaretkemme 12.10.2015 suuntautui Uiton kiertoon, 7km, on köpykkä jalkaisille helppokulkuinen.
Reitti suositellaan kiertosuunnaksi myötäpäivään Sammakkojärven ympäri. Kulku tapahtuu
pääasiassa pitkospuita pitkin suomaastoa ylitettäessä. Myös kangasmaastoa jalkojen alla havaitsee.

Uiton kierrosta tehdessä pohjoisosassa kannattaa käydä Venäjänhiekalla HK-sininen käryyttämässä nuotiolla.


Lahoamista havaittavissa tervehdys kyltissä.

Luja silta ja reunatkin tomerasta puusta ettei köpykkä jaloilla kulkija horjahda hyiseen veteen.

Kangasmaastoa reitin varrella silloin tällöin.

Retkipolun läheisyydessä sumun peittämässä järvessä tai lammessa oli pientä jääriitettä.

Suota ympärillä ja myös harjanteita sai nousta jos jaloissa ytyä riitti.
Hovikuvaajakin kipaisi mennen tullen lähes juosten kun elimistössä 
virtasi vereen sekoittuneena "tooppinki" piristeet.

Venäjänhiekalle lähestyttäessä maha nälästä kurnien ja huutaen HK-sinisen vajetta
havaittavissa oli puuvarastot ja vessa tietenkin. Puuvaraston edessä pölkky ja kirves
ja ei kun puita pilkkomaan jotta rannalla olevaan nuotiopaikkaan tulta saadaan.

Autuaallinen hetki Hovikuvaajalle nähdessään venäjänhiekan rannalla nuotiopaikka.
Aikaa ateriointiin ei siten kauaa enää ole.

Venäjänhiekka.
Puiston hiekkaranta on upea, mutta tällä kertaa sankka sumu antoi valjun näkymän.

Täyteläinen makuelämys silmien edessä.
Edessä HK-sininen on makuelämys, mutta muut kuusi pötkylän näköistä
joista jotkut kutsuvat nimitystä, kapanoss tai hiillosmakkara.
Kuusi pikkuruista pökälettä eivät edes kokonsa puolesta vedä
vertoja edessä olevalle HK-siniselle ja makuelämys pienissä vain
yhtä pieni kuin on kokokin. Eli, pientä on turha syödä ja kiusata nälällä itseänsä.
Kun kaksi HK-sinisen puolikasta tempaisee niin matka jatkuu kepeydellä
eikä raskain askelin niin kuin niillä jotka pikkuruiset pökäleet nuotiolta suuhunsa hävitti.

Ei tee heikkouttakaan hovikuvaajan kiivetä sillalle kun nuotion annokset mahassa voimaa antavat.
Ihmettelen kuinka Aarno jaksoi pikkuruisen pökäleen voimalla sillalle kiivetä.
En kerinnyt katsoa miten sillalle hän pääsi, mutta onhan se mahdollista että ryömimällä meni voimien vähetessä.

Sillalta näkymä.

Sillalta näkymä toiseen ilmansuuntaan. Olisko puuttinin suunta vai mikä lie kun 
koordinaatti viisarit eivät antaneet takeita oikeasta suunnasta sumussa.

Uiton kämppä.
Kämppä on rakennettu 1947 uittoperinteen aikana. Puutavaran uitto loppui 1950.

Uittokämpän pihapiirissä ehkä puuvarasto.

Uiton kämpältä matka jatkui soitten yli leveitä lankkuja pitkin.
Aleksi Juntunen viime talvena 2015 armeijassa ollessaan taistelulähettinä
kävi moottorikelkalla kyseiset lankut kuljettamassa suon ylitys kohtiin.

Tässä on muuten harvinaisen pitkä lankkupolku.
Hiki virtas kun kyseinen noin kilometrin pituinen lankkusilta oli ylitetty.

Kuten suomaastoon kuuluu, niin lähellä varpaat on vedestä.