Syksy on tullut ja kesän työt takanapäin.
On aika levähtää muistellen maataloustöitä joita on ollut aika paljon.
Kuitenkin lomalla pitää koettaa olla niin ettei työt putkahtele mieleen.
Syysloma Kuusamossa josta käsin joka päivä käväisimme katselemassa luonnon
kauneutta.
Iijoki. Taivalkoski.
Kirjailija Kalle Päätalon omaelämänkerrallinen Iijoki-sarjan
suomalaiseen kirjallisuuteen.
Ensimmäisenä menimme Konttaisen huipulle.
Hömötiainen tuli hovikuvaajaa tervehtimään ihan kädestä pitäen
Konttaisen alkumatkalla.
KUVA: Marjo Juntunen
Siellä hovikuvaaja katselee maisemia lähes pilvettömän taivaankannen
alla.
Konttaisen maisemia kehtaa katsella.
Jyrkkä on pudotus, 433 metriä jos meri olisi alapuolella.
Hitaasti mutta varmoin askelin pääsimme Konttaisen huipulle.
Marjo houkuttelee kuukkelia kädelleen.
KUVA: Marjo Juntunen
Ei kait se hovikuvaaja ole uupahtanut kun jakkaralla istuu ?
Oikean jalan lonkkanivel on vaihtokunnossa. Kipeä on, siksi
lepotauko on paikallaan.
Kun ottaa "tainnutuspillerin" silloin joten kuten patikoimaan
pystyy.
Myös kävelysauvat ovat verraton apuvälinen kun patikoi.
Marjon edessä jyrkkä pudotus josta kyltein varoitettiin.
Käkkyräpuu Konttaisen huipulla.
Myös evästen nauttiminen huipulla onnistuu upouudessa rakennuksessa.
Taas käkkyräpuu oli polunvarrella.
Marjo Kuusamon maisemia katselee.
Patikkapolku Konttaiselle oli kuiva ja kangasmaisema.
Alas helpompi mennä lämpimän ilta-auringon alla.
Tiistaina Kuntivaaralle meno.
Sää myös tiistaina pilvetön ja aurinkoinen.
Kuntivaaran huipulla aurinko loisti kameran linssiin
antaen tähtikuvion kun laitoin aukkoluvuksi f22.
Kuntivaaran huipulle rakennettu uusi kota joka oli avattu vain
muutama kuukausi sitten.
Puita varmaan rakennuksen sisällä.
Kuvasin maisemia tornista.
Takimmaiset kukkulat jotka häämöttävät kuuluvat Venäjälle.
Kukkulat kuuluivat ennen sotaa Suomelle jotka jouduttiin
luovuttamaan Venäjälle rauhansopimuksessa.
Aivan kuvan keskellä takimmainen tunturi on Nuorunen.
Nuorusen vasemmalla puolen on Kivakka ja siitä seuraava vasemmalle
pienen lammen takana Munavaara.
Kaukana näkyvä vesistö on Venäjän puolella.
Ruskaa Suomen puolella
Patikointi ei voinut parempaan säähän sattua.
Ruskaa oli mutta oli toisin paikoin havaittavissa että ruska oli jo
hiipumassa pois.
Kuntivaaralla oli uusi kota mutta makkarat jäivät mökille. Sitä
harmittelimme.
Uutuuttaan hohtava ja näkymä ulos on upea.
Kuten tästä ikkunasta näkyy niin harvassa kodassa on näin hulppea
näkymä.
Kota on tarkastettu ja hyväksi havaittu. Alas jälleen lähdemme
taapertamaan.
Keskiviikkona menimme tutkimaan Salpalinjaa.
Panssarieste.
Vanttajan linnoitusalueelle rakennettiin vuosina 1940-1941 aikana
pääosin kaksirivisiä
panssariestettä kaikkiaan noin 950 metrin matkalta.
Kivet louhittiin noin kolmen kilometrin päässä sijaitsevasta
Vanttajavaaran louhoksesta,
josta ne siirrettiin paikanpäälle kuorma-autoilla, traktoreilla ja
hevosilla.
Kivet asennettiin paikoilleen puusta valmistettujen tukien ja
kiilakivien avulla.
Yksi kivi painaa koosta riippuen noin 1500 - 3000 kg.
Katettu konekivääriasema.
Katettu konekivääriasema on sisätiloiltaan tilava noin 2,3 x 2,3 m.
Katto on rakennettu paksuista tukeista. Katto naamioitiin käytettiin
sammalta ja aluskasvillisuutta.
Juoksuhautoja alueella satojametrejä.
Konekiväärikupukorsu numero 12.
Korsussa oli majoitustilaa 20 hengelle.
Varustettu lämmitysjärjestelmällä, vesikaivolla, ilmastoinnilla ja
viemärillä.
Korsun valmistaminen maksoi noin miljoona markkaa.
Valmistamiseen tarvittiin noin 582 kuutiota betonia ja yli 40tonnia
betonirautaa.
Venäläiset miehittivät Kuusamon ja räjäyttivät korsun ennen
vetäytymistä venäjälle.
Syvyyttä montulla oli noin 7 metriä ja leveyttä keskimäärin noin
40metriä.
Katettu konekivääriasema ....
.... ja tänne asemasta ampua tuikattiin vihollista.
Kävelimme kauemmaksi metsään ja siellä oli konekivääri kupu- ja
tykkikorsu numero 11.
Tykkikorsussa oli 45K/40-korsutykki ja Maxim-konekivääri 7.62 kk09.
Tämänkin Venäläiset räjäyttivät.
Vanhaa juoksuhautaa.
Tässäkin juoksuhautaa joka on jo melkein umpeen painunut.
Alue oli pääosaltaan kangasmaisema.
Juoksuhauta jossa oli litistymisvaara.
Venäläiset käyttivät aika suuria määriä dynamiitti räjäyttäessään
Konekiväärikupukorsun.
Saksan kielentaitoni on heikohko mutta jotain näin suurin piirtein
kyltissä lukee: YLI 2000 POHJOISESSA KAATUNEEN MUISTOKSI 1941 - 44.
HEIDÄN KUNNIANSA OLI USKOLLISUUS.
Keskiviikkoiltana juhannuskalliolle.
Juhannuskallio sijaitsee rukan laskettelurinteen lähellä.
Kyllä kamuta sai vaikka ei ollut korkea.
Juhannuskallion lakipiste.
Maisemat näkyy täälläkin hyvin avaralta.
Vähän pilkottaa Rukan rakennuksia ja takana kukkula on valtavaara.
Pilvistä oli, satanut ei.
Rinteissä ruskaa joka oli jo parhaat värinsä menettänyt.
Kallio oli laajahko nimensä mukaisesti: juhannuskallio.
