Kun arkiset askareet tuntuvat liian tutuilta ja elämän mateleminen eteenpäin on meillä kaikilla kuin kävelisimme maratonia. Välillä otsalle kirpoaa vain hikipisara joka hiljalleen laskeutuu nenänpäähän pudotakseen johonkin ja silläkään ei toisinaan ole suurempaa väliä putosiko pisara vai jäikö roikkumaan nenän kärkeen. Kun elämän maratonia taaperramme ja harrastamme mitä erilaisempia asioita, niin silloin tiedämme sen vireyden mitä tulee arki hetkiimme jota saa vain harrastamalla sitä mistä kukin saa uutta sisältöä uuteen aamuun. Harrastuksen jyvän kun löytää,niin silloin hikipisara ei matkaa otsalta nenänpäähän kun harrastuksilta ei ole aikaa tehdä arkipäivän töitä. Harrastuksista tuleva hiki ei ole kuin antaumuksen merkki asialleen ja sitä kaipaa joka aamu ja etenkin sinä aamuna on kaipaus harrastukselle otollista kun tietää että on edessä jonkun sortin työpäivä ja silloin on aika ottaa kamera kopraan ja käpsiä vaikka soramontulle, jäähallille, vaparille, kattohaikaroita etsiä..jne..kyllä kohteita löytyy tarpeen tullen :) .

Ruvaslahtelaisia ja vähän muitakin käy silloin tällöin kokeilemassa montulla kuinka bensa palaa railakkaasti.

Taisto Laasosen taiteilua ilmassa.

Joni Turunen ja 85 KTM.

Jonin hypyissä on jo ilmavuutta.

Kampeaa oikealle, mutta Taisto hallitsee mestarillisesti.

Pentti Turunen käskyttää mönkijäänsä.

Pentin ja Jonin tyylinäyte. Kuva on yhdistetty kahdesta kuvasta ja taisi photosoppi viuraattoo "tahtomattaan" Jonin korkeammalle.

Aleksi Juntunen ja 125 KTM.

Riinan kaasukäsi ei tunne hidasta vauhtia.

Johan se Aleksikin alkaa oppia vauhtiin löytyvää varmuutta.

Henri ja derbi.