Kuvausmäärä ei sinänsä ollut sellainen että normaalit maataloustyöt olisivat jääneet taka-alalle.
Olin jo tottunut liikehtimään luonnossa katsellen lintujen elämää.
Liikkuminen luonnossa on ainutkertainen odotettu lisän päiviini päästäkseni lintujen totuttuja ja myös uusiin
ensi kertaa näkemääni hetkiin mitä luonto tuon eteeni joita en näkisi jos harrastuksena ei olisi kuvaaminen lintuja.
Talvi oli kylmä ja runsas luminen joka toi lintujen ruokinnalle lisääntyvää menekkiä
jyvien kuin myös auringonkukan siementen ja maapähkinöitten.
Kuvasin alkutalvella sormet kylmyyden kohmettamina muutamia lintujen ruokintapaikalta.

Kevät eteni verkkaisesti odottelin auringon lämmön tuomaa valoa ja ennen kaikkea mielessä kulki
ajatus jo muuttolinnuista maaliskuun lisääntyvässä valossa ja hiukan lämpenevässä säässä.
Punarinta oli maaliskuun muuttolintu ja muutama muukin lintu, harmaalokki ja viherpeippo.
Kevät eteni hyvää vauhtia oikeaan kevääseen huhti- toukokuuhun jolloin melkein ryminällä lintuja tuli etelän lämmöstä.
Lintuja tuli ja se tiesi mahdollisuutta sorateitten sulamisen myötä että polkupyörä starttasi lintujen maailmaan kevään kauniissa valossa.
Kevät, se elämän tuoja, pitkän talven jälkeen on jotain joka saa sielun tuntemaan uudestisyntymän !
Ajellessani polkupyörällä olen siellä missä saa rauhallisen hiljaisen elämän hetken, eli näen ja kuulen lintujen kevään riemun
metsien kätköissä, järven ulapalla, pelloilla ja kaikkialla ympärilläni.

Kevät ja kesä meni liian vinhaa vauhtia kun silloin ei tule ajatelleeksi ajankulua kun mielenkiintoista tapahtuu kameran etsimen takana.
Kuvasin lintuja järvellä, metsissä myös pelloilla oli silloin tällöin kuvattavaa mutta
 jokainen kuvaus hetki oli joka ei enää milloinkaan toteudu samanlaisena ja samassa paikassa.
Jokainen kuvaus linnuista, vaikka samoja lintuja kuvaan, ovat aina uuden hetken tuomia ennalta arvaamattomia onnistuuko kuvaus.
Kesä vaihtui syksyyn ja tuntui etten saa sataa viittä lintulajia kuvattua ja ajattelin että harrastus tämä vain on.

Kuitenkin syksy ja alkava alkutalvi olivat ehkä yllättäen suotuisia kuvaamisen suhteen kun lintuja harvakseltaan kameran eteen tuli.
Lokakuussa kuvasin kuusi lintulajia ja se oli harppaus lähelle sataa viittä.
Enää uupui kolme sataan viiteen ja sadas viides oli kuva pikkuvarpusesta.
Matkan varrella oli osa kuvista kaukaa otettuja ja se tiesi huonoa kuvanlaatua.

Matka lintujen kuvaamisessa tammikuusta marraskuuhun oli sellainen jälleen kerran joka toi uusia näkymiä luonnosta
muistoksi sydämeeni ja se että tuntee elämänpolun kuljettavan sinne elämän yksinkertaisuuden äärelle.
Silloin kun haluaa olla siellä missä sydän saa tuntea kuuluvansa sinne minne menee on silmien näköpiirissä Hovikuvaajalla lintujenmaailma.

Mitä vuosi 2025 tuo tullessaan lintujen kuvaamisen suhteen ?
Kuvaan samalla lailla kuin aiempina vuosina, mutta kuvaanko ilman tavoitetta ?
On mahdollista että kuvaan niin paljon kuin se on mahdollista, elikkä kaikki linnut mitä yllättäen näen ja etsin.

ALLA ON KUVIA SADANVIIDEN LINTULAJIA PALKINNON SEREMONIASTA.