Tuleeko pöllökevät 2020
 

Helmipöllön poikanen

Teksti: Janne Leppänen Tuleeko pöllökevät? Pöllöt ovat ihmisten mieliä kiehtova linturyhmä, eikä se mikään ihme olekaan. Poikkeavathan ne monin tavoin muista linnuista.  Pöllön ulkomuoto ison pään ja suoraan eteenpäin katsovien silmien vuoksi on niin omintakeinen, että sellainenkin ihminen joka ei muutoin juuri lintuja tunne tunnistaa pöllön. Yölliset elämäntavat ja erikoinen ääntely ovat olleet raaka-ainetta kansantarinoille. Aina ei ole edes tiedetty mikä yön pimeydessä oikeasti kirkuu tai huhuilee. Useimmat pöllöt tosiaankin ovat aktiivisia hämärän ja pimeän aikaan.  Syy hämäräaktiivisuuden kehittymiseen lienee saalistusmaiden ajallinen  jakaminen valoisalla liikkuvien haukkojen kanssa.  Sekä pöllöissä että haukoissa on pikkujyrsijöiden pyyntiin erikoistuneita petolintuja, joten voi sanoa  myyriä jahdattavan kahdessa vuorossa! Joskin muutamat levinneisyydeltään pohjoiseen painottuvat lajit, etenkin hiiri- ja lapinpöllö liikkuvat paljon valoisallakin. Eipä niillä yön pimeyttä keskikesällä olisikaan. Leveä naama ja isot eteenpäin katsovat silmät tekevät pöllöstä inhimillisen näköisen. Varmaankin tämän takia niitä on tarinoissa pidetty viisaina lintuina.  Pöllön viisaus tosin on pitkälti kansantarinaa.  Oppimiskyvyssä ne häviävät monille muille. Lintumaailman älyköt löytyvät varislintujen ryhmästä. Luonnollisesti pöllöillä on hyvä hämäränäkö, se vaatii isot silmät ja siksi myös pää on iso. Pöllön kuulo on erittäin tarkka. Kuten linnuilla yleensäkään, niin myöskään pöllöillä ei ole korvalehtiä.  On vain höyhenten piilottama korvakäytävän aukko pään sivussa. Pöllöillä korvan aukot sijaitsevat hieman eri tasossa toisiinsa nähden. Tämän takia ääniaallot saapuvat korviin vähän eri aikaan ja tämän avulla pöllö pystyy niin tarkkaan paikallistamaan heinikossa tai lumen alla liikkuvan saaliin. Pöllöjen koomisen näköinen  tapa huojutella päätään on itse asiassa kuuntelua. Leveä naama on kuin paraboloidi,  joka kerää ääniä ja ohjaa ne korviin ja aivojen analysoitavaksi. Etenkin pörröuntuvaiset poikaset ovat suorastaan hellyttävän näköisiä. Useilla lajeilla ne lähtevät pesästä lentokyvyttöminä. Ihmisen löytämä pöllönpoikanen istuu päiväsaikaan hiljaa paikallaan. Kömpelö ulkonäkö kuitenkin pettää. Ne ovat ketteriä kiipeilijöitä ja voivat juosta ja loikkia maassa lyhyitä matkoja yllättävän nopeasti.  Kun tällaisen epelin näkee vilahdukselta hämärässä metsässä, niin alkaa hoksata mihin perustuvat tarinat vuorenpeikoista ynnä muista menninkäisistä. Myyrät ja muut pikkujyrsijät ovat pöllöjen tärkeintä saalista. Tässä kannattaa huomata,  että pöllöille tärkeimmät myyrälajit, pelto- ja metsämyyrä ovat äkkinäisen silmissä samankaltaisia kuin hiiret. Usein myyrän perikuvana pidetty maan alla möyrivä maamyyrä ei itse asiassa ole myyrä ollenkaan ja siksi sen nykyinen nimi onkin kontiainen. Pelto- ja metsämyyrä liikkuvat enimmäkseen maanpinnalla varvukossa ja heinikossa ja niille ominaista ovat voimakkaat kannanvaihtelut. Joka vaikuttaa suuresti pöllöjen elämään. Silloin kun jollakin alueella myyrät ovat vähissä, niin lajista riippuen pöllöt joko vaeltavat muualle tai sitten sinnittelevät hiljaisina ja pesimättä sen saaliin varassa, mitä löytyy. Sitten kun myyrillä kolmen-neljän vuoden välein on runsaushuippu, niin pöllöillä on juhlat.  Vaeltajat saapuvat paikalle ja paikkalintuna eläneet aktivoituvat.  Hyvänä vuonna soidin voi alkaa jo helmikuussa tai viimeistään nyt maaliskuussa.  Nyt vaikuttaa siltä että Outokummun ja Polvijärven seuduilla on muutaman hiljaisen vuoden jälkeen tulossa pöllökevät. Ainakin helmi- ja viirupöllöjä on jo kuultu ja eräällä vanhalla reviirillä Polvijärvellä lehtopöllö-pariskunta  on jo viikkokausia huudellut aktiivisesti. Kevättä kohden onkin mielenkiintoista nähdä mitä tämän kuluneen omituisen talven jälkeen luonnossa tapahtuu. Hyvän pöllökevään ja –kesän toivossa Outokummun Seutu-lehdessä esitellään alkavan kevään ja kesän aikana meillä pesiviä pöllölajeja. Nyt kannattaa pimeän tultua kuunnella kuuluuko metsästä huhuilua!