RIISITUNTURI  5.3.2018
Tunturi sijaitsee Posiolla, Kitkajärven länsipuolella.


Hiihtoloma Rukan maisemissa aurinkoisessa ja väliin pienen tuulen tuiverruksessa.
Sää ei haitannut, kun emme notkahda nokka maata kohden jos pieni viima
aurinkoisessa säässä vilvoittaa poskipäitä. Riisitunturi on hyvä retkeilykohde.

Riisitunturin huipulta Kitkalle avautuva maisema on upea.
Luontoihminen matkaa mielihyvin Riisitunturille joka valittiin vuoden retkikohteeksi vuonna 2010.
Riisitunturi kohoaa 466 metriin merenpinnasta ja lähes koko alue on yli 300 metrin korkeudessa.
 


Riisitunturille retkikävely alkaa ladon läpi tai ohitse kulkien.

Ladon sisällä informaatiota riisitunturista.

Me matkailijat kuljimme riisin rääpäisyn  4.1 km.

TAPION PÖYTÄ.
Tapion pöydäksi kutsutaan latvatonta  kuusta, joka kasvaa leveyttä piduuten sijaan.

Polku oli kerrassaan mainio kulkea.
Tampattu ehkä koneellisesti tai lumikengillä tamppaus talven mittaan.

Sää suosi lomapäivän patikointia.

Aurinko helotti pilvettömältä taivaalta luoden sadunhohtoisen näkymän.
Vasemmalla alhaalla näkyy Kitkajärvi.

Ruka pilkottaa keskellä taustalla.
Oli niin valkeaa että valotuksen kanssa oli oltava tarkkana.

Tuuli puhalsi joskus lunta pöllyttäen.

Täydellinen lumimaisema ja aurinko !!!

Tykkylunta vähän puissa. Ehkä aiempi leuto keli pudotti tykyt puista.

Patikoija askeltaa kuin nuoruuden voimissaan.

Aina silmä ei löydä monestikaan maisemallisesti parempaa katsottavaa kuin mitä Riisitunturi antaa parhaimmillaan.
Myös kesällä saattaa olla maisemat katselemisen arvoisia.

Riekon jäljet tavattiin silloin tällöin patikoidessamme.

Nämä ei ole riekon jäljet !
Tosin kaksijalkaiset on tehnyt nämäkin jäljet.

Lunta puhdasta vitivalkoista.

Hovikuvaaja kun kameran kanssa suhaa, niin jälkeen jää patikkakavereista.

Kauas siintää katse. Katse pysäyttää miettimään kuinka arvokas on elämä täällä.
Voimmeko koskaan olla tarpeeksi kiitollinen siitä ajasta jota saamme viettää Luojamme luomassa elämässämme.

Lunta oli syvyydeltään yllättävän vähän. Tuuliko lie vienyt kevyen pakkaslumen tasamaalle.

Vasemmalla petäjä joka kasvaa leveyttä.

Vasemmalta kuvan etuosaan on Ikkunalampi.

Riisitunturilla sijaitsee levähdyspaikka.

Riisi, autiotupa. Sisällä mahdollisuus HK-sinisen ravinnosta nauttia.

Näkymä koilliseen.

Laskeutuessamme pysähdyin tähän !
Aurinko teki vaikutuksen ja tallensin kun sopivasti puitten välistä valaisi.
Aurinkoa kohden kuvattaessa pitää tuntea kamera ja sen valotuksen ominaisuudet jotta varjot eivät jää liian tummiksi.
Valopisteet ja auringon tähtimuodon saa kun aukkoluvun laittaa suureksi. Kuvassa käytin lukua f 18.

Matkamme riisitunturilla on jo lähes lopuillaan.
Vielä tein katseen ja kaksi puuta pysäytti ottamaan kuvan.

Lähtöalueella oli yllättävän paljon lähtijöitä riisitunturille.

Autoja parkkialueella oli useita kymmeniä.

Mökiltä kuvasin illan hämärtyessä Rukan.

Gondoli ajelua Rukan huipulle ja alas.

Hovikuvaaja ajautuu mielihyvin korkeilla paikoilla. Mitä korkeammalle kapuan sitä mukaa oloni tuo
tullessaan tunteen etteikö korkeammalle pääse. Nämä häkkyrät on turvallisia.

Lentokone on maailman epävakain kulkuväline. Milloin vain nokka rupeaa sojottamaan maata kohden.
Ja voi sitä paniikin ilmapiiriä kun maa lähestyy. Tästä syystä Hovikuvaaja ei lentele lenskarilla. En halua kuulla viime hetkilläni paniikki meteliä.
 Pitää olla mukavasti pötköllään lähtöhetkellä vuoteella, siten ei tarvitse etsijöitten etsiskellä osiani pudonneen lenskarin lähettyviltä.