2.8.2020
Höytiäisellä harmaahaikara lentää liihotteli



 

          Haikara jutun kirjoitti: Janne Leppänen                                  Syksyn haikarat                                                                   

Kuluneen loppukesän aikana Outokummussa ja Polvijärvellä on jälleen nähty useita harmaahaikaroita. Harmaahaikara on lähes kurjen kokoinen ja nopeasti katsoen sitä muistuttava väritykseltään. Kaulan ja pään kuvioinnissa on kuitenkin eroja. Kurki lentää kaula suorana, harmaahaikara sen sijaan pitää kaulansa mutkalla. Harmaahaikaran ääni on voimakas rääkäisy ”HRRÄNK”, joka selvästi eroaa kurjen äänistä.

Suomessa harmaahaikara on uudistulokas, jonka ensimmäiset pesinnät todettiin 1920-luvulla ja runsastuminen alkoi vasta 80-luvulla. Nykyinen reilun tuhannen parin pesimäkanta keskittyy voimakkaasti etelärannikolle. Pohjois-Karjalasta tiedetään toistaiseksi vain yksi varma pesintä muutamia vuosia sitten Kiteeltä. Pesänsä harmaahaikara rakentaa risuista puuhun ja siellä missä laji on runsas, niin ne pesivät yhdyskuntina vuosikausia samoilla paikoilla.
Kun laji käytännössä ei Pohjois-Karjalassa pesi, niin mitä sitten ovat nämä kymmenet meillä nähdyt linnut? Yksittäisiä harmaahaikaroita nähdään keväälläkin, joten muutama pari saattaa toki kenenkään tietämättä meillä pesiä. Suurimmalta osalta havainnot kuitenkin selittyvät lajin nuorten lintujen taipumuksella kierrellä laajasti itsenäistymisensä jälkeen. Sen lisäksi että Suomen etelärannikon linnut saattavat liikkua kohti pohjoista, niin Baltian maiden vahvan kannan alueelta tulee uusia maisemia katselevia haikaroita vierailulle. Valtaosa maakunnan havainnoista tehdäänkin heinäkuun puolivälistä alkaen ja elokuulla. Syyskuulla lajia nähdään vielä usein, mutta sitten suunta kääntyy jo Länsi-Euroopan talvehtimisalueille ja lokakuun aikana viimeisetkin poistuvat etelään.

Nuorten lintujen kiertelyn tarkoituksena lienee kartoittaa uusia, potentiaalisia pesimäalueita. Merkitystä voisi olla myös sillä, että näin ne välttävät ravintokilpailua päälevinneisyysalueelle jäävien lajikumppanien kanssa. Harmaahaikara saalistaa kaloja ja sammakoita vaanien ja hitaasti matalissa rantavesissä kahlaten. Usein lintu on näkymättömissä rantakasvillisuuden suojissa. Vesien rehevöityminen ja särkikalakantojen kasvu ovat haikaran kannalta olleet hyödyllisiä. Myös talvien lyhentyminen ja leudontuminen ovat olleet haikaralle mieleen. Etelämpänä lajilla on näet taipumusta yrittää talvehtia, tai ainakin viipyä pesimäalueilla mahdollisimman kauan ja se onnistuu niin kauan, kuin matalat rantavedet pysyvät sulina. Näistä syistä harmaahaikara on ollut nykymaailmassa menestyjä ja kenties yhtenäinen pesimäalue tulee tulevina vuosikymmeninä kohoamaan kohti pohjoista.

Harmaahaikaran vanavedessä ovat runsastuneet havainnot myös sen eteläisestä sukulaislajista jalohaikarasta. Sen biologia, ulkomuoto ja käyttäytyminen ovat varsin samanlaisia kuin harmaahaikaralla. Lintumiesslangissa Jalluksi kutsuttu lintu on kokonaan puhtaan valkoinen. Suomen ensimmäinen onnistunut jalohaikaran pesintä oli kesällä 2018 Porvoossa. Syyskesällä 2019 lajin nuorisolla oli Baltiasta pohjoiseen suuntautunut voimakas vaellus ja niitä nähtiin Suomessa tuhansia, P-Karjalassakin kymmenkunta. Tähän asti tänä vuonna Outokummussa Sysmäjärvellä on nähty jo yksi jalohaikara, toinen Polvijärvellä Oriniemellä ja kolmas Polvijärvellä Horsmanahossa.
 

Noin 1km päässä ruovikko Varosen venerasta jonne soutelin 2.8.2020 kuvaamaan ruskosuohaukkoja.
Kuvasin kahta ruskosuo pariskuntaa ja poikaset äänteli rantaruovikossa joita oli mahdotonta nähdä.
Ruskosuohaukkoja kuvatessani huomasin sivummalla suuremman linnun. Luulin aluksi että oli kurki.
Kuvattuani linnun ja suurentaessani kuvat kameran näytöllä huomasin että kurki olikin harmaahaikara.
Laitoin kuvan Lintumaailman Ykköselle eli Janne Leppäselle. Janne ketteräni ajattelijana teki jutun paikallislehteen.
Jannen tekemä juttu on myös tämän haikarakuvan yläpuolella.

Harmaahaikaran tunnistaa kaulan lentoasennosta.
Kurjen kaula sojottaa suorana.

Tämäkin harmaahaikara kuva on samasta paikasta kuin kaksi edellistä kuvaa.
Kuva on otettu kohti ilta aurinkoa.
Valoa tuli objektiiviin kuvatessa niin että hovikuvaajan vanhoja silmiä jo rupesi täpästämään.