PIHABONGAUS  29.-30.1.2022
Pihabongauksessa saatamme nähdä lintuja jotka eivät ehkä ole tällä leveysasteella tavanomaisia talvilintuja.
Räkättirastaita oli keskitalvella yllättävän runsaslukuisesti havaittavissa Polvijärven ympäristössä.
Mutta pihabongaus on mukaansa tempaava ajanviete josta on mahdollista saada oman elämän pituinen harrastus.
Kevättä kohden mennään ja lintuja tulee iloksemme ja seuratkaa mitä luonnossa näkyyj a pihabongaus
on aloitus sille suurelle luonnon ihmeelle jolloin muuttolinnut tulevat jostain kaukaa tutuille pesimäpaikoille.

                  TEKSTI:  JANNE LEPPÄNEN                                                                                                              
                                                          
                                                                        Pihabongaus tulee jälleen
                                                                                                                     
Birdlifen yleisötapahtuma pihabongaus on jälleen tulevana viikonloppuna 29.-30.1. Tapahtuma järjestetään jo 17. kerran, joten pelin henki lienee monille jo tuttu. Mutta kerrataanpa kuitenkin! Tapahtumaviikonlopun aikana vapaavalintaisena hetkenä seurataan valitun paikan lintuja tunnin ajan ja lajeittain lasketaan suurin kerralla nähty yksilömäärä. Yhtenä parvena liikkuvat lajit, kuten keltasirkut ja pikkuvarpuset on kohtuullisen helppo laskea. Samoin enimmäkseen yksin liikkuvat tikat, joita toki silti voi olla samalla paikalla useampia. Vaikeimpia ovat runsaimmat tiaislajit sini- ja talitiainen, joita koko ajan tulee ja menee yksitellen ja pikkuporukoissa. Niiden kanssa on vain tyydyttävä siihen, että kerralla oli näkyvissä vaikkapa 14. Ei kannata, eikä tarvitse alkaa miettiä montako pikaisesti siemenen ottanutta on samaan aikaan näkymättömissä pihakuusen oksistossa.

Paikkana useimmilla on oman pihan ruokintapaikka, jonka tapahtumia voi seurata sisällä ikkunan äärellä. Toisenlaiseen tunnelmaan pääsee, jos siirtyykin havainnoimaan ulos. Toki silloin on huomioitava, ettei omalla sijoittumisellaan vaikuta lintujen liikkeisiin ja karkota niitä naapuriin laskenta-ajaksi. Havaitun linnun ei välttämättä tarvitse olla ruokinnalla. Riittää kun se on valitulta paikalta havaittu. Tällä tavalla listalle voi tulla muitakin kuin perinteisiä lintulautalajeja. Havaituksi voi tulla esimerkiksi ylilentäviä korppeja ja käpylintuja, pihapellon takaa metsänreunapuissa istuvia teeriä tai pihapihlajien tilhiä ja rastaita. Astetta erähenkisempää on mennä metsään ja katsella ja kuulostella mitä siellä tapahtuu. Tosin se on sanottava että tavallisessa havumetsässä talviaikaan ei kyllä paljoa tapahdu. Kaikkia havaittuja lintuja ei myöskään tarvitse tunnistaa. Kokeneellekin lintuharrastajalle tunnistus voi olla nopean tilanteen tai välimatkan vuoksi mahdotonta. Joten riittää kun merkitsee varmat.

Havainnot voi ilmoittaa netissä osoitteessa www.birdlife.fi tai lähettää postikortilla osoitteeseen BirdLife Annankatu 29 A 16 00100 Helsinki. Mainitulta nettisivulta löytyy monenlaisia tilastoja aiempien vuosien pihabongaustuloksista. Esimerkiksi viime vuoden tapahtumassa havaintoja ilmoitettiin koko Suomessa n. 14 000 paikalta ja Pohjois-Karjalassakin lähes 650 paikalta. Kertyvä aineisto on oivallista kansalaistiedettä ja 16 vuoden aineistossa näkyy jo monenlaista lintujen kannankehityksestä. Esille voi nostaa mm. valkoselkä- ja harmaapäätikan, sekä naakan runsastumisen. Samaan aikaan hömö- ja töyhtötiaisen vähentymisen ja viherpeippokannan suoranaisen romahduksen. Mielenkiintoista on myös se, kuinka lähisukuistenkin lajien käyrät ovat aivan erilaisia. Pikkuvarpunen on voimakkaasti runsastunut ja samalla varpunen vähentynyt. Jos et aiemmin ole katsonut pihapiirin varpusia tarkemmin, niin pihabongauksen aikaan ainakin kannattaa niin tehdä. Monella paikalla ei ole enää yhtään perinteistä ns.harmaavarpusta. Kaikki ovat ruskeahattuisia pikkuvarpusia, joilla on valkeassa poskessa musta täplä.
Marjalintujen juhlaa

Jo nyt voi arvailla että ns. marjalintuja tulee pihabongauksessa havaituksi selvästi keskimääräistä enemmän. Pihlajalla oli runsas sato ja marjoja on syömättä niin pihapuissa kuin metsissäkin. Joten tilhiä on runsaasti. Mustarastaita jää joka syksy yksittäisiä talvehtimaan ruokintapaikoille, mutta nyt niitä on tavallista enemmän.
Suorastaan ennätyksellinen ja monelle uusi ilmiö on räkättirastaiden paljous tänä talvena. Uusi ilmiö räkättien talvehtiminen tosin ei ole, vaan toistuu aina marjatalvina. Räkätti on pohjoinen laji ja kestää hyvin kylmää. Kun vain syötävää pihlajissa riittää, niin ne pärjäävät. Leudolla kelillä varsinkin parvissa liikkuvat rastaat saattavat intoutua visertämään kirskuvaa ja rätisevää lauluaan. Sen sijaan kovalla pakkasella säästetään energiaa ja etenkin yksin talveaan viettävä lintu istuu pitkät ajat höyhenet pörhöllään puussa liikkumatta. Välillä se kurottautuu kohti marjaterttua ja nielaisee marjan. Jäistä marjaa on kuvussa sulatettava kotvan aikaa, ennen kuin voi napata seuraavan. Tällainen hiljainen lintu saattaa jäädä havaitsematta, vaikka se istuisi aivan kevyen liikenteen väylän viereisessä pihlajassa.
Toisinaan ihmiset eivät talvista räkättiä edes tunnista. Osin se johtunee siitä, ettei kesäasukkaaksi mielletyn linnun mahdollisuus tammikuussa tule edes mieleen. Toisaalta syksykesällä sulkasadon pitäneellä rastaalla höyhenpuku on nyt puhtaampi ja kirkasvärisempi, kuin pesimäkauden kuluttamalla ja mullasta matoja kaivaneella linnulla kesäkuussa. Valkoista hankea vasten talvipäivän auringossa tämä vielä korostuu.

Täällä edelleen olevat räkätit tosin saattavat tilhien tavoin olla Pohjois-Suomen ja Luoteis-Venäjän pesimäkantaa, jotka hiljalleen valuvat kohti etelää. Viimeiseksi metsälinnuilta jää syömättä taajama-alueiden marjat. Joten maakunnan suurimmat rastasmäärät ovat nyt Joensuussa. Tammikuun puolivälissä on nähty jopa 500 lintua samassa parvessa. Mutta yksittäisiä räkättejä ja muutaman kymmenen linnun parvia on nähty myös Outokummussa ja Polvijärvellä niin kirkonkylällä, yksittäistalojen pihoissa ja aivan metsätaimikoissakin.

 

Räkättirastas pihlajanmarjoja mahaansa ahmien.
Kuvasin rastaan 8.1.2022 Polvijärvellä.
Pakkasta oli kuvaushetkellä melkein -20.

Räkättirastas on hanakka syömään pihlajasta jäätyneitä marjoja.

Kurkotus ja marja nokkaan.

Jäätynyt marja mutta rastas sulattaa sen kuvussaan.
Vai haluaako tarjoilla hovikuvaajalle ravinteikkaan pihlajanmarjan ?

Kylmää on ja pörhollään kun on niin lämpö pysyy ja vilu ei ehkä uppoa höyhenpuvun läpi.
Pakkasta oli -20 ja seuraavana yönä lähenteli -30 !.
 Miten rastas kesti pakkasen, oletettavasti hyvin yö meni.

Mustarastas oli myös samalla alueella kuin räkättirastas.
Kun mustarastas lensi samaan pihlajaan kuin missä räkättirastas oli
niin lähdön antoi räkätti mustarastaalle.