KYMMENEN YLEISIMMÄN LINTULAJIN YHDEKSÄS.

Räkättirastas yhdeksäs yleisin lintu Suomessa.


 

                                                    TEKSTI:  JANNE LEPPÄNEN                   

                                                        Räkättirastas, maanvaiva vai osa luontoa?

Kesän aikana Outokummun Seudussa esitellään Suomen 10 runsainta lintua. Sijaa yhdeksän pitää 2006-2010 tehdyn Lintu-Atlaksen mukaan räkättirastas. Kannaksi on arvioitu 1,3 – 2 miljoonaa pesivää paria.

Moni kuvittelee räkätin olevan paljon yleisempi. Sen mielikuvan voi saada jos liikkuu peltomaisemassa lähellä metsänreunoja tai puistoja sisältävällä taajama-alueella. Siis ympäristössä, jota räkättirastas suosii. Tällaista maastoa on metsien maa Suomesta suhteellisen pieni osuus. Poikasaikaan lajin tärkeintä ravintoa ovat kastemadot, joita on havumetsissä vähän. Siksi laji onkin metsäseuduilla harvalukuinen ja vaikka on levinnyt Pohjois-lappiin asti, niin kanta harvenee merkittävästi jo Kainuussa. Voikin sanoa että suomalaiset ihmiset elävät pääosin siellä missä räkättirastaatkin.

Nimi kertoo paljon räkätin äänistä. Eihän se mikään suloääninen livertäjä ole. Irtopisteitä voi kuitenkin antaa innosta ja yrityksestä. Länsi-Euroopassa talvehtineet räkätit palaavat suurina parvina huhtikuulla lumen sulamista seuraten. Pian ne siirtyvät pesäpaikoille ja viihtyvät silloinkin useiden parien yhdyskunnissa. Monet muut linnut hakeutuvat mielellään pesimään räkättien lähelle. Naapurustossa on muita rastaita, peippoja, punarintoja, rautiaisia yms. pellonlaitametsissä viihtyviä lajeja. Räkätit puolustautuvat kiivaasti pesärosvoja, varislintuja ja oravia vastaan. Sekä joukkovoimalla kurittavat jopa pöllöjä ja haukkoja. Pienten arkojen lintujen pesät ovat paremmassa turvassa ärhäkän naapurin vieressä! Pienempiään räkätti ei kiusaa.

Rastaiden poikaset kasvavat nopeasti proteiinipitoisella mato- etana- ja hyönteisravinnolla. Ne lähtevät pesistä n. 2vko ikäisinä ja huonosti lentävinä. Siten ne ovat helppoa saalista pedoille. Räkätillä on tärkeä sija luonnon ravintoketjussa. Räkätissä on sen verran syömistä, että isonkin pedon kannattaa niitä jahdata, koska laji on yleinen ja helposti löydettävä. Esim. kanahaukan pesimäaikaisesta saaliista suuri osa on rastaita. Toisaalta räkätti ei vielä ole liian vaikea tuulihaukan kaltaiselle pienelle saalistajalle.

Pääosa poikasista itsenäistyy kesäkuun alussa ja ne alkavat liikkua laajoilla alueilla. Tosiasia on että räkätit voivat tehdä tuhoja marjaviljelyksillä. Tuhojen syntymiseen ei kuitenkaan ole mitään merkitystä onko marjamaan reunametsässä räkätinpesiä vai ei. Marjojen kypsyessä varkaisiin tuleva rastas voi olla syntynyt kymmenien kilometrien päässä, kun taas lähialueen emot ja poikaset ovat jo naapuripitäjässä.

Räkättirastas kestää hyvin kylmää. Syysmuutto etelään on pääosin lokakuussa. Lähtöön vaikuttaa suuresti syksyn pihlajanmarjasato. Jos marjoja riittää, niin räkätit eivät kiirehdi ja osa jopa talvehtii. Kesällä mullasta matoja kaivanut räkätti voi vaikuttaa nuhjuisen harmaalta. Syksykesällä se on pitänyt sulkasadon ja saanut kirkkaat uudet höyhenet. Kun räkätti istuu pakkaspäivän auringossa lumisessa puussa, niin sitä ei tunnisteta. Tätä todistavat lintuyhdistyksille tulevat valokuvat ja ihmettelyt siitä, että mikä eksoottinen lintu tämä on? Ihmettelijä ei ole aiemmin edes kunnolla katsonut vähäteltyä ja jopa inhottua räkättiä. Kenties tämäkin laji ansaitsisi hieman enemmän arvostusta osana luonnon kokonaisuutta.


 

Räkättirastas kuvattu Polvijärvellä Varosessa 22.4.2019