Laskettelua talvella rinteissä. |
Lähde ylemmän kuvan edustalla heinikon sisällä. |
Ensimmäinen kävely
näköalatornille.
Näköalatornin lähtöalueella kota ja puuvarasto unohtamatta
puuweeseetä. |
Tornille menee mustarindan luontopolku. |
Ruskaa oli jo maastossa. |
Paljakkavaaran vanhaa kuusimetsää. |
Kimmo Ylösen metsänpohjan arkekologiaa.
Vitriinin ja paljastetut kuusenjuuri tutkimusta lasin alla. |
Taivaaseen lähes pyhän pietarin ovelle torni yltää.
Tuonne ylös sieluni pitää jalkaisin kuljettaa.
Olisi kevyempää enkelten siipien suojassa nousta taivaan
korkeuksiin.
Ei auta ! itse pitää ruhoni ylös hinata. |
Tietoiskuja tornissa. |
Tuuliviiri tornin huipulla. |
Tämä on Kainuun korkein paikka.
Paljakanvaaran huipun korkeus on 384 metriä
ja näköalatornin huippu on 404 metrin korkeudessa. |
Kuuset kasvavat näköyhteyden haitaksi. |
Täältä taivaan korkeudesta pitää lähteä alas uusiin maalisiin elämän
koitoksiin. |
Alas laskeutuessa käpylintu seurasi hovikuvaajaa että pääseekö alas
ilman kompurointia.
En kompuroinut, vaikka laskutuessani katse oli käpylinnussa ja kuvan
siinä sivussa nappasin. |
Seuraavaksi Komulankönkäälle.
|
Vanhan ajan siltaa ennen hierinkivenmyllyä ja vesiputousta. |
Komulanköngäs menneen ajan luonnonkaunis alue. |
Myllynkivi.
Seinässä kirjotuksi joista ei saa mitään tolkkua.
|
Vasemmalla hierinkivimylly vuodelta 1888. |
Vettä ohjattiin myllyyn kapealla virtauksella. |
Vanha kansa on ollut kekseliäs ja nerokas veden säännöstelyn
keksinnöissä. |
Puueste säännöstelee veden virtausta myllyyn. |
Myllyn alta kulkeva uomaa vanha kansa kutsui "rosvohotu". |
Jälleen alas mieleni tekevi katsomaan miltä mylly näyttää alempaa
katsottuna. |
Myllyn alta kulkeva vesi putoaa noin 6 metriä.
Herättää suurta kunnioitusta menneeseen aikaan jolloin myllyn kivet
jauhoi jyvät jauhoiksi.
Mylly on vieläkin toimintakuntoinen !!
Laulu
VANHAN MYLLYNTARU
On mylly vanha, sammaleiset seinät ovat sen
Niin harvoin enää myllyn kivet pyörii kolkaten
Ja kuitenkin: niin paljon mylly siitä haastaa vois
Mi veden myötä häipynyt on pois
Niin, vanha mylly kertoa voi monta tarinaa
Mut niitä kuulla harvan sydän saa
Se kuulla saa, ken vanhan myllyn kieltä tajuaa
Sen kivi kuiskaa, ratas rupattaa
Se jauhanut on riemua ja suruakin kai
Sen kiviin moni karvas kyynel tipahtaa jo sai
Se pettuun lienee pettymystä pelkkää jauhanut
Ja runsaan sadon myötä iloinnut
Niin, vanha mylly kertoa voi monta tarinaa
Mut niitä kuulla harvan sydän saa
Se kuulla saa, ken vanhan myllyn kieltä tajuaa
Sen kivi kuiskaa, ratas rupattaa
On rakkautta nähnyt se ja monta suudelmaa
On kuullut kieltä ylpeää ja kylmänkatkeraa
Se eron tuskan nähnyt on ja paluun riemuisan
Ja kuullut lauseen: sua rakastan
Niin, vanha mylly kertoa voi monta tarinaa
Mut niitä kuulla harvan sydän saa
Se kuulla saa, ken vanhan myllyn kieltä tajuaa
Sen kivi kuiskaa, ratas rupattaa |