17.-19.9.2021
Syysloma Paljakassa.

Paljakassa on mahdollisuus patikoida useita reittejä ja olla upean aarniometsän keskellä.
Kävimme useita kohteita katsomassa unohtamatta kävelyretkiä loistavassa syyssäässä.
Hepökönkään vesiputous oli katsomisen arvoinen ja myös muutkin retkeilykohteet käynnin arvoisia.
 



 


Laskettelua talvella rinteissä.

Lähde ylemmän kuvan edustalla heinikon sisällä.


Ensimmäinen kävely näköalatornille.

Näköalatornin lähtöalueella kota ja puuvarasto unohtamatta puuweeseetä.

Tornille menee mustarindan luontopolku.

Ruskaa oli jo maastossa.

Paljakkavaaran vanhaa kuusimetsää.

Kimmo Ylösen metsänpohjan arkekologiaa.
Vitriinin ja paljastetut kuusenjuuri tutkimusta lasin alla.

Taivaaseen lähes pyhän pietarin ovelle torni yltää.
Tuonne ylös sieluni pitää jalkaisin kuljettaa.
Olisi kevyempää enkelten siipien suojassa nousta taivaan korkeuksiin.
Ei auta !  itse pitää ruhoni ylös hinata.

Tietoiskuja tornissa.

Tuuliviiri tornin huipulla.

Tämä on Kainuun korkein paikka.
Paljakanvaaran huipun korkeus on 384 metriä
 ja näköalatornin huippu on 404 metrin korkeudessa.

Kuuset kasvavat näköyhteyden haitaksi.

Täältä taivaan korkeudesta pitää lähteä alas uusiin maalisiin elämän koitoksiin.

Alas laskeutuessa käpylintu seurasi hovikuvaajaa että pääseekö alas ilman kompurointia.
En kompuroinut, vaikka laskutuessani katse oli käpylinnussa ja kuvan siinä sivussa nappasin.


Seuraavaksi Komulankönkäälle.

Vanhan ajan siltaa ennen hierinkivenmyllyä ja vesiputousta.

Komulanköngäs menneen ajan luonnonkaunis alue.

Myllynkivi.
Seinässä kirjotuksi joista ei saa mitään tolkkua.

 

Vasemmalla hierinkivimylly vuodelta 1888.

Vettä ohjattiin myllyyn kapealla virtauksella.

Vanha kansa on ollut kekseliäs ja nerokas veden säännöstelyn keksinnöissä.

Puueste säännöstelee veden virtausta myllyyn.

Myllyn alta kulkeva uomaa vanha kansa kutsui "rosvohotu".

Jälleen alas mieleni tekevi katsomaan miltä mylly näyttää alempaa katsottuna.

Myllyn alta kulkeva vesi putoaa noin 6 metriä.
Herättää suurta kunnioitusta menneeseen aikaan jolloin myllyn kivet jauhoi jyvät jauhoiksi.
Mylly on vieläkin toimintakuntoinen !!

Laulu
VANHAN MYLLYNTARU

On mylly vanha, sammaleiset seinät ovat sen
Niin harvoin enää myllyn kivet pyörii kolkaten
Ja kuitenkin: niin paljon mylly siitä haastaa vois
Mi veden myötä häipynyt on pois
Niin, vanha mylly kertoa voi monta tarinaa
Mut niitä kuulla harvan sydän saa
Se kuulla saa, ken vanhan myllyn kieltä tajuaa
Sen kivi kuiskaa, ratas rupattaa
Se jauhanut on riemua ja suruakin kai
Sen kiviin moni karvas kyynel tipahtaa jo sai
Se pettuun lienee pettymystä pelkkää jauhanut
Ja runsaan sadon myötä iloinnut
Niin, vanha mylly kertoa voi monta tarinaa
Mut niitä kuulla harvan sydän saa
Se kuulla saa, ken vanhan myllyn kieltä tajuaa
Sen kivi kuiskaa, ratas rupattaa
On rakkautta nähnyt se ja monta suudelmaa
On kuullut kieltä ylpeää ja kylmänkatkeraa
Se eron tuskan nähnyt on ja paluun riemuisan
Ja kuullut lauseen: sua rakastan
Niin, vanha mylly kertoa voi monta tarinaa
Mut niitä kuulla harvan sydän saa
Se kuulla saa, ken vanhan myllyn kieltä tajuaa
Sen kivi kuiskaa, ratas rupattaa


Välillä piipahdimme huilaamassa majapaikassamme.


Seuraavaksi kävimme pirunkirkossa.

Polku pirunkirkkoon oli merkattu käyttökelvottomaksi.
 Oli kaatuneita puita polulla ja portaikko lahonnut.
Olisi ollut toinen parempi polku mutta me lähdimme uhkarohkeasti kiellettyä polkua myöten.

No niin !!
Aika huonolta näyttää, mutta menoksi kun emme ole nuhapumppuja.

Hupsistas.
Emme hätkähtäneet vaan menimme rappuja myöten vaikka karmealta näyttää.

Pirunkirkkoon mentäessä naruaita enne rotkoa.

Pirunkirkko on vasemmalla olevan rotkon pohja.

Siellä se piru oletettavasti hoilottaa kutsuvasti.
Vai onko ääni veden ääni joessa ?  Kyllä se taitaa olla itse ..... paholainen.

Kiireesti kalppien kauemmaksi.
Köysi estää ettei vahingossa luiskahda pirunkirkon messuun.
Mitähän lauluja pirunkirkossa veisataan ? 

Onko pirun sellainen että että houkuttelisi ihmisen tälle kalliolle
 niin kuin saatana vei Jeesuksen korkealle vuorelle raamatun kertomuksen mukaan.
Saatana antaisi tuossa kalliolla maailman kaikki valtakunnat ja niitten loiston meille
jos kumartaisimme saatanalle niin kuin saatana houkutteli Jeesusta korkealla vuorella.
Meillä ihmisillä on houkutuksia moneen suuntaan
mutta Jeesukselta saamme rauhan ja armon sydämiimme.
Jumala antaa anteeksi, että olemme etsineet mielenrauhaa sieltä mistä emme sitä löydä.


SEURAAVAKSI HEPOKÖNKÄÄLLE.

Polku oli hyvä kulkea.

Hepokönkään vesiputouksen lähellä oli kota ja savut sieltä jo nouseekin.

On herkuttelun hetki.
HK-sininen arinalla antaa tuoksun joka leviää koko Kainuun korpimaahan.
Kun paistoin ravinteikasta HK-sinistä niin heti ihmisiä kipaisi puupenkille istumaan.
Jokaisella oli makkaran paisto mielessä ja varmaan ravinteikas makkara repussa.

Hepokönkään näkee tasanteelta ....

mutta parhaiten alhaalta.

Hepokönkään vesiputoukselle loistava alas viettävä polku.

Melkein keskellä sivummalla putouksesta sijaitsee katselutasanne.

Hepoköngäs.

Vesi virtaa jokilaaksoon.

Jälleen aina vain alemmaksi portaat vie.

Nyt ollaan putouksen juurella.

Hepoköngäs on suojelualue ja yksi korkeimmista Suomen luonnonvaraisista vesiputouksista.
Vesiputouksella on korkeutta 24 metriä.

Reipasta vauhtia vesi putoaa.

Vesiputoukselle menevä joki.


SEURAAVAKSI SUOMEN KESKIPISTEESEEN.

Keskipiste sijaitsee Puolangan keskustan pohjoispuolella.

Keskipiste aidattu koristeellisella aidalla.

Tynnyrit halkaistu ja naulattu aitaan.

Hovikuvaaja Suomen keskipisteessä.      
Kuvan otti: Marjo Juntunen

Marjo ihailee syksyn ruskaa.

Tervahauta keskellä ei mitään.

Maaruskaa.

Lauantai kävelyretkellä koivut keltaisina syksyisessä aamussa.

Lauantai päivän viimeinen käyntikohde oli hautausmaa.

Hautausmaa sijaitsee kauniin lammen rannalla.

Ruskan ympäröimänä vainajat haudoissaan.

Hautausmaan lampea ympäröi koillismaan syysruska.