5.6.2020
PIKKULEPINKÄINEN

Pikkulepinkäinen harvalukuinen lintulaji  Polvijärven ja Pohjois-Karjalan alueella. Etelä - Suomessa yleisempi.
 Muutama vuosi taaksepäin Pohjois-Karjalassa pikkulepinkäinen ei näyttäytynyt käytännössä ollenkaan.
Nykyään pesii silloin tällöin täälläpäin. Kuitenkin pitää olla hyvä tuuri että bongaa linnun Polvijärven maisemissa.

Viihtyy pusikoissa tai jonkin sortin metsä ryteiköissä kuin myös hakkuuaukioilla.



Kertomus pikkulepinkäisen kuvausreissusta pesäkorvelle:

Polkupyörä sen tutun vihreä sähköavusteisen satulaan istahdin.
 Virrat oli päällä. Vihreä ja keltainen niin heleästi loistivat
lähtiessäni polkemaan kotitietä pitkin varosentielle. Koko päivän ajatus
jonka toteutan että lähden illaksi istumaan pesäkorvelle.

Pesäkorvella on meidän parin hehtaarin pelto.
 Pellon lähellä pientä koivutaimikkoa johon oli tarkoitus pysähtyä toviksi.
Varosentielle saavuttuani mieltäni ylensi että olivat lananneet tien.
 Tie oli aiemmin kuoppainen useista kohtia koko matkan koko kevään.
Kivenmurikat piti väistellä joita tökötti tiessä kun lanamiehellä
 ei näköjään ollut jyräpyörästöä lanan perässä.

Matka meni ilman renkaitten puhkeamista
pienen tihkusateen säestäessä saavuttuani pesäkorvelle.
Heinä pellossa oli hyvin lähtenyt kasvamaan ja
korjuu menee juhannuksen nurkille jos sää on suotuisa heinän kasvulle.

Jalkani eivät näköjää enää ole rippikoulun aikaisessa keveydessä
 liikkua risukoissa, mutta nurin en kaatunut ja se on jo
  jotain positiivista kun elämäni aurinko jo luo pitkän varjon sivulleni.
 Istahdin kivelle joka oli sopivan korkeudella ja eikä  tarvinnut
  istahtaa lattakiven päällä johon en kylläkään enää pystyisi asettumaan
 muutoin kun vauhdilla antaa mennä periaatteella ja lopulta jysähdys kannikassa.

Istuin tovin ja vanheneva muistini oli jättänyt kameran tukijalan pyörän tarakalle.
 En lähtenyt hakemaan. Ajattelin että on sitä ruista ranteissa
 sen verran että noin viiden kilon kameravarustus pysyy hyppysissäni.
 Ja eikä siinä maisemia pitkää kerinnyt katsella kun noin 50 metrin päässä
oksalla istui lintu  jonka alkuun oletin olevan kivitasku.
 Kasivaralta kuvasin. Pieni tarkennuspiste
seilasi vihreisiin koivunlehtiin, välillä lintuunkin. Sain objektiivin vakaajan
  ansiosta suurin piirtein tarkennuksen lintuun ja laukaisin.
 Joten kuten homma hoitui, mutta ei aivan parhaalla tavalla.
 Syyn keskinkertaiseen kuvaan vieritän
huonoon muistiin unohtaen tukijalan pyörän tarakalle.
 Katsoin kameran näytöltä lintua ja pidin kivitaskuna.

Kotiin tultua katsoin lintuoppaasta jota kutsutaan myös "lintu raamatuksi".
 Lintuopas kertoi heti ettei ole kivitasku.
Selasin "raamattua" ja löysin omasta mielestäni oikean linnun, pikkulepinkäisen.
Kun tiedän etten ole kummoinen lintujen tunnistaja
 laitoin Janne Leppäselle viestin kuvan kera että onko pikkulepinkäinen.

Vastausviesti napsahti heti puoleen.
Jannen viesti oli " eipä ole puolta sanaa vastaväitteille, pikkulepinkäinen siinä on".
Janne kertoi linnun olevan harvalukuinen täälläpäin.
Muutama vuosi taaksepäin ei näkynyt ollenkaan.
Nykyään pesii täälläpäin silloin tällöin.
 Eli, pikkulepinkäinen ei ole joka päivän tuttu.

Kun ajattelen niitä peräti satoja kertoja kun olen mennyt kuvaamaan
 lintuja metsiin taikka muualle luonnon läheisyyteen,
istahtaen kannolla taikka kivellä tai missä
jokin istuimeksi kelpaava paikka on, niin aluksi ei
kuulu ei näy mitään. On aika hiljaista.
Istuen paikoillaan vaikka vartin jo alkaa ääntä ja liikettä näkyä.
Tämän olen havainnut ja siihen löytyy yksinkertainen selitys.
 Linnut katsovat aluksi hiljaa paikallaan että mitä asiaa ukolla on.
 Onko tulija katselija vai jokin häiriötekijä joka rikkoo luonnon hiljaisen rauhan.
Hovikuvaaja ei milloinkaan kuvausreissulla riko luonnon eläinten hiljaisuuden rauhaa.

Linnut ovat viisaita. Hovikuvaaja on tämän havainnut ja on havainto taivaan tosi.
 

Koiras punaruskeaselkäinen siniharmaapäinen ja mustanaamarinen. Kuvassa koiras. Koiraan selkäpuoli on punaruskea, päälaki siniharmaa ja poskilla on musta ”rosvonaamari”. Vatsapuoli on valkeahko ja rinnassa on ruusunpunertavaa värisävyä. Pyrstö on musta ja tyviosan reunoilta valkoinen Naaras ruskeasävyinen, alapuolelta poikkijuovainen.

Oletan että pesä lähellä on jossakin tiheässä pensaikossa. En häirinnyt lintua vaan läksin kuvan oton jälkeen kalppimaan pyörälleni.

Pikkulepinkäinen viihtyy hyvin pusikoissa.

Pikkulepinkäisellä on vahvan nokka.