TEKSTI: Janne Leppänen

Pieni maailmanmatkaaja
Talvilintujen ruokintapaikoilla on saattanut viime viikkojen aikana nähdä eloisasti liikkuvia pikkulintuja,
 joilla on otsassa punainen täplä,  kuin pienipipo. Nämä ovat peippolintujen ryhmään kuuluvia urpiaisia.
Kooltaan urpiainen on vain sinitiaisen kokoinen. Joskin tuuhea höyhenpuku saattaa joskus antaa vaikutelman vähän isommasta linnusta. Tarkemmin katsoen yksilöiden värisävyissä on yllättävän paljon vaihtelua. Joku on ruskea, joku harmaa, joku on pohjaväriltään lähes valkea. Viirutuksen voimakkuus ja määrä vaihtelee. Urpiaisten suku onkin ollut tutkijoille haaste. Kun koetetaan määritellä kuuluvatko
mitkä linnut samaan lajiin tai rotuun. Rinnan ja vatsan väritys kertoo yksilön iästä ja sukupuolesta.

Vanhoilla koirailla nämä saattavat olla laajasti kirkkaan punaisia. Nuorilla naarailla punaista ei välttämättä ole yhtään.
Urpiaisen kenties kiintoisin piirre on lajin kiertolainen elämäntapa. Laji on Kainuun ja Lapin tyypillisiä pesimälajeja puurajan tunturikoivikoihin asti. Pohjois-Karjalassa laji pesii harvakseltaan. Maailmanlaajuisesti levinneisyysalue on laaja pitkin pohjoista Euraasiaa ja Pohjois-Amerikkaa. Pesimäkauden ulkopuolella urpiaiset ovat todella laajaliikkeisiä. Joinain talvina niitä ei meillä keskisessä Suomessa ole ollenkaan. Sitten taas jonain talvena urpiaisia saapuu tuhansittain. Urpiaiset ovat sosiaalisia ja jos ne ovat liikkeellä, niin sadan linnun parvi ei ole harvinainen. Vaellukset saattavat ulottua Keski-Eurooppaan ja varsinkin itä-länsisuunnassa todella kauas. Tunnetun matkaennätyksen teki Joensuussa 80-luvulla rengastettu urpiainen, joka vuoden kuluttua löydettiin Pohjois-Kiinasta, matkaa takana yli 5000km! Ja toisinpäinkin matka onnistuu. Alkutalvella rengastajapiireissä kerrottiin Kiinassa rengastetusta urpiaisesta, joka tavattiin elävänä Tanskassa!

Vaellusten kaikkia syitä ei tiedetä. Metsäalueen siemensyöjälle puiden siemensadot ovat merkittäviä. Talvella leppä on ruokapuuna tärkein, koska koivu valtaosin karistaa siemenensä jo loppukesällä. Talventörröttäjiksi jäävien ruohokasvien, kuten pujon, mesiangervon ja ohdakkeen siemenet ovat myös urpiaisen mieleen. Ihmiselle rikkaruoho, nälkäiselle linnulle pelastus! Havupuiden käpyjä urpiainen ei pysty avaamaan, mutta kun ne kevättalvesta alkaen karistavat siemenensä, niin ne ovat urpiaisen merkittävää ravintoa ja saattavat olla ratkaisevia pesimäalueen valinnassa. Lunta ja pakkasta pohjoisen lintu ei pelkää. Pakkanen on niille jopa hyväksi. Koska ruokintapaikoilla laji on yksi herkimpiä sairastumaan, jos taudit pääsevät leudolla kelillä leviämään. Ruokintapaikoilla urpiaisille kelpaavat kaikenlaiset siemenet, murskattu pähkinä ja myös talipalloja ne usein oppivat syömään. Tammikuun viimeisenä viikonloppuna on jälleen valtakunnallinen pihabongaus-tapahtuma. Tulokset kertovat paljon talvehtivasta lintulajistostamme ja siksi osallistuminen havaintoja ilmoittamalla on erittäin suositeltavaa.
Mielenkiintoista nähdä kuinka paljon urpiaisia tänä vuonna havaitaan!