12.4.2020

  PEUKALOINEN
 

Nähty: Polvijärvi, Varonen

 

  Pääsiäissunnuntain aamupäivällä, auringon ollessa vasta heräilemässä taivaanrannan yläpuolelle tuuliseen säähän
  läksin kamerareppuselässä metsään katselemaan onko muuttolinnut löytäneet lähiseudun metsiköt.
  Lunta oli siellä täällä metsässä ja kuku oli helppoa hangen kantaessa reppuselkäistä kulkijaa.

  Metsässä kuului vain talitinttien ääntelyä ja jotkut yksilöt seuraili puusta puuhun lennellen lähi puissa samaa tahtia
  kuin ponssen keltaisiin vaatteisiin sonnustautunut muuttolintujen etsijä. Kävelin liikaa kiirehtimättä ,välillä pysähtyen
  pitkiksi aikaa paikoilleen ja vain olla sen kummemmin ajatuksia säälien olla miettimättä mitään elämän asioita.
  Näin kun tekee silloin näkee ympäröivän luonnon moninaisuuden vaikka ei kuulu muuta kuin ainoastaan talitintin äänen.
  Aikani vieri metsässä useita tunteja kulkien ja tiesin, että muuttolinnut ovat vielä matkalla hovikuvaajan kameran eteen.

  Läksin kohti kotia ja kuvaa ei yhtään sellaista mitä en olisi ennen ottanut, mutta näin useasti on käynyt.
  Kuljin tutun metsähakkuuaukon kupeella josta jälleen kuului se sama ääni linnun jonka olin jo aiemmin kuullut
  pari viikkoa sitten. Oletin äänen tulevan ehkä tikasta kun se muistutti samalta kuin pesäkolosta huutavat tikan poikaset.
  Nyt ajattelin että yritän saada selville mikä lintu lähes konekiväärin tapaisen kovan ja nopean äänen päästää nokastaan.
  Linnun ääni, konekiväärin sarjatulta muistuttava, sai ajatuksiin sen että pitääkö maastoutua kuin oltaisiin konsanaan talvisodassa.
  Luodit eivät kuitenkaan viheltäneet ja hovikuvaaja lippis ei saanut reikiä.

  Menin hakkuuaukolle ja kuuntelin ja kuuntelin, mutta mitään tolkkua en saanut mistä ääni tulee !
  Hakkuuaukolla oli puunoksa kasoja tiheässä mätästyksen seurauksena ja tuntui että jostain kasasta ääni tulee
  ja ääni siirtyi lähellä olevaan toiseen oksakasaan. Hiivin hiljaa lähemmäksi oksakasaa ja ääni silloin loppui.

  Odottelin ja odottelin mitään ei tapahtunut. Oletin näin pääsiäisen aikana että onko
  pääsiäisnoita tehnyt pakkolaskun risukasaan ja viimeiset ääntelyt oli sähkötetty kyöpelinvuoren etsintäpartiolle !
  Tämä olettamus karisi samalla kun havaitsin ettei luudan kappaleita ole sinkoutunut lähimaastoon pakkolaskun seurauksena.

  Samalla "avustajani" Marjo ilmestyi maisemiin ja vinkkasin avunantoa linnun paikantamiseen.
  "Avustajani" läheni risukasaa ja hovikuvaaja valmiina kuvaamaan kun lintu mahdollisesti hypähtää johonkin lähelle.

  Pieni lintu, erittäin pieni, hypähti lentoon siirtyi vähän kauemmaksi,
  Lintu oli niin pieni jääden objektiiviin tarkennuspisteen sisäpuolelle !
  Hiivin lähemmäksi jotta neliömäisen tarkennuspisteen saan lintuun "kiinni" ja kuvan napattua.
  Useita kertoja vaati että olin suhteellisen  lähellä saadakseni kunnollisen kuvan ettei lintu jäänyt liian pieneksi kuva-alaan.
  Sitkeyteni sai jonkinlaisen "palkinnon" saadessani kuvia toiseksi pienimmästä linnusta joka pesii Suomessa.

  Lintu oli peukaloinen jonka Hovikuvaaja näki elämänsä ensimmäisen kerran.
  Peukaloinen ei ole harvinainen, mutta on vikkelä liikkeissään ja kokoonsa nähden kovaääninen.
  Äänen voimakkuus on kova ja varoitusääni on kuin sarjatulella konekiväärillä ampuisi.
  Peukaloisella on myös toinen lauluääni ja se on "tavallinen" linnun joka kutsuu lajitovereitaan yhteisen pesän rakenteluun.
 

Peukaloinen toiseksi pienin pesivä lintu Suomessa.
Pituus vain 9-10 cm.

Hakkuuaukon oksan päällä ja heti hypäten risukasaa tutkimaan.

Peukaloiselle tutunomaista pitää pyrstö ylhäällä.

Vikkelä liikkeinen lintu.

Kuvassa peukaloinen laulaa kutsuen lajitovereita pesän tekoon ja yhteiseen kesänviettoon.

Vastavalossa peukaloinen.