Pelkosenniemi Lapin sydämessä

 


Pelkosenniemen taistelun muistomerkki 5-tien varrellaa.
Kemijärven ja Sodankylän puolivälissä.
Kesälomamatkalla 2015 emme ohittaneet muistomerkkiä
vaikka ooppelissa etujarrut oli lopussa Norjan jyrkänteitä
ajaessa jotka kuluttavat jarruja ettei rotko tulisi tutuksi.

 
                                 

 

                                                                                                          Pelkosenniemi v.2015  

Pelkosenniemi on kunta, joka sijaitsee Lapin maakunnan itäosassa. Kunnassa asuu 939 ihmistä ja sen pinta-ala on 1 881,57 km², josta 45,40 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 0,51 asukasta/km². Pelkosenniemi on Lapin maakunnan pienin kunta.

                                             Pelkoseniemi  18. 12. 1939                                                                                                                                   

18.12.1939 Neovostojoukot hyökkäsivät Kitisen lossilta panssaroiduilla hyökkäysvaunuilla vallatakseen Pelkosenniemi edeten Kemijärvelle.
Taistelut olivat kiivaita Suomalaisten torjuessa Neovostojoukkojen jalkaväen kirkkomäellä käydyssä taistelussa. Suomalaiset sotilaat joutuivat paniikkiin ylivoiman edessä.

Kaoottisessa hädässä Suomalaiset tekivät jääkärimajuri Armas Perkasalon johdolla koukata kirkonkylän länsipuolelta vihollisen sivustaan Kitisen lossille.
Yllätetyt neuvostojoukot jättivät Pelkosenniemen ja pakenivat 19. joulukuuta kohti Savukoskea 40 pakkasasteessa. Taistelut niin ihmeelliseltä kuin kuulostaa alkoivat vesisateessa.

Viholliselta jäi Pelkosenniemen lossille koko kalusto ja soittokunnan puhaltimet, joilla oli tarkoitus juhlistaa Lapin valtaus.
Pelkosenniemen taistelun voitto poisti Neovostoliiton uhan alueelta.

Majuri Armas Perkasalon oivallus eliminoida vihollinen johti Lapin pelastumiseen.
Taistelussa suomalaisten tappiot oli 117 kaatunutta ja lisäksi 50 katosi, 103 haavoittui.
Neovostoliiton joukot harveni 300-400 miestä, 40 autoa, kahdeksan hyökkäysvaunua, kolme kenttätykkiä ja 200 hevosta.

 

 

Olen joskus havahtunut ajattelemaan sotaa julminta maanpäällä tapahtuvaa
ihmisten välistä voimainkoitosta. Monesti tai lähes aina mainitaan Herran auttaneen
voittoisassa taistelussa. Miksi näin ajatellaan tai muistolaattaan kirjoitetaan ?.

Moni sota käydään sanomalla sen olevan sota pahuutta vastaan ja hyvyys voittaa
Taivaan Isän antamalla voimalla pahuutta vastaan. Sotaan lähdettäessä sotilaspastori
muistuttaa sotilasrivistön edessä Jumalaan turvautumista silloin kun sisällämme tunnemme
avuttomuutemme joka antaa rauhan hädän keskellä. Jumala on läsnä kaikkialla siellä
missä kuljemme ja Jumala näkee hätämme vaikka emme pyytäisi. Sillä Jumalan käteen
on piirretty kasvomme siihen auttavaan käteen joka ojentuu myös sinne sotaan antamaan
anteeksi pahuuden keskelle. Jumalan kämmenellä olevat kasvomme näkyvät Vapahtajallemme
myös silloin kun olemme sodassa tähtäämässä vihollista vailla hänen mahdollisuutta jatkaa
elämäänsä. Jumala aukaisee silmämme joista kuvastuu armo ja rauha antaa elämän jatkua,
mutta kädellä me teemme paljon pahaa silloinkin kun liipaisinsormi koukistuu.
 Kun Jumala aukaisee silmämme hyvyyteen sodassa jota emme voi toteuttaa
tiedämme silloin että olemme saaneet käden kosketuksen Jumalalta joka ohjaa
 ajattelemaan mitä kaikkea saamme kun Jumala aukaisee silmämme ja mitä
saamme kun suljemme silmämme Herraltamme Jumalalta.

Tässä auttoi Herra on useasti vain nimilaattaan kaiverrettu pyhänimi sillä me kaikki tiedämme
 ettei sodassa ole sellaista ihmistä tai osapuolta jota Herra auttaa sodan voittoon.
Jumala ei ole sodan osapuoli. Jumala on rauhan ja sovun puolella.
Jumala on se jolta pyydämme pahat tekomme anteeksi, myös sodan julmuuden.
Sodassa olleet ovat turvautuneet Jumalalta anteeksi pyyntöön jonka vain
 Jumalamme kuulee ja silloin kun saa rauhan itselleen Herra on auttanut.