Pekka Karvinen kansanmies Ruvaslahdella








20.3.2021

Lauri Johansson, Pekka Karvinen puhuivat kuinka Jumala vaikuttaa heidän elämäänsä.
 Musiikista vastasi laululla ja kitaran säestyksellä Tiina Helinä-Silvennoinen.

Johansson on kokenut elämän monet karikot. Nähnyt vankilaelämä. Kokenut monet
elämänsä heikoimmat hetket joita ei saa muutettua. Kuitenkin Lauri Johansson
löysi elämän vaikeina hetkinä pelastajansa. Pelastaja, Jumala, ojensi näkymättömän 
kätensä. Jumala ohjasi Laurin sille tielle joka on Jumalan viitoittama pelastuksen tie.

Pekka Karvinen kulkee joka päivä Vapahtajan valaisemaa elämänsä polkua.
Jumalan valaisema tie on myös Pekan tie jota hän kulkee monen vaikeuden jälkeen.

Linja-Auto josta live lähetys lähetetään.

Lauri Johansson ja kameran säätöjä ehkä tehdään.

Lauri näkyy harjoitus kuvauksessa. Kaikki valmiina live lähetykseen.

Varsin tyylikäs kamera, kun on pitkän tangon nokassa.

Lauri ja Pekka suunnittelevat kuinka ohjelma aloitetaan.

Pekka toivottaa kaikki tervetulleeksi ja toivoo Jumalan siunausta tähänkin hetkeen.

Tiina jatkoi musiikilla.

Tiina kitaraa soittaen ja kauniit laulut kuulimme.

Lauri Johansson kertoi elämänsä vaiheita.  Monet vaikeudet ja karikot Lauri on tehnyt itselleen aiempina vuosinaan. Lauri on löytänyt uskoontulonsa myötä ymmärryksen teoilleen mutta niitä mitä on tullut tehtyä ei saa tekemättömäksi. Kun ymmärtää mitä Jumala toivoo meidän tekevän,  niin kuin Lauri nyttemmin tietää, olemme silloin oikealla tiellä, elämän tiellä.

Lauri Johanssonin vaimo vasemmalla, Mia.

Laurin puhe menneestä ajasta ja sanoi että me kaikki,  niin kuin myös täällä oleva kaveri joka sanoi olevansa lehmiä lypsävä on Jumalalle tasa-arvoisia.  Jokainen ihminen, aivan kaikki, olemme Jumalan lapsia joita Taivaan Isä rakastaa.

Poro pääsi kuviin.

Lauri puhui myös Äidistään. Laurin Äiti oli nukkunut taivaan uneen ennen kuin Lauri tuli uskoon. Äidin muistot ja Lauri sanoi että tapaan Äitini taivaassa joka oli herkkä hetki Laurille. Kyyneleet  kasvoilla, silloin sydän kaipaa, sydän rakastaa ja lohdutuksena toive nähdä rakas Äiti.

Musiikkia valmistelee Tiina. Pekka näköjään rupeaa lisäämään puuta nuotioon.

Hyvin kitarikin antoi sävelmää vaikka talvinen sää käsiä kohmettaa.

Tiinan laulaessa puuta lisää ettei vilu tule.

Pekka lisäsi reippaasti puuta nuotioon ja pientä tunnelma savun levittäytyy esiintyjille. Vasemmalla kamera osoittaa hovikuvaajaa ja pääsinköhän filmille.

Kameraa kääntyy hallitusti ja hitaan rauhallisesti poropekan koti ympäristöä kuvaten.

Pekka Karvinen omassa osuudessaan kertoo tapahtumia joita hän on järjestänyt.

Pekalle tehtiin kysymyksiä paperille joihin löytyi vastaus. Pekka on monen tapahtuman järjestäjä jota myös myös kysyttiin.

Tulen loimussa on voimaa kuin myös kuulijat saivat Jumalan sanan voimaa päiviinsä Laurin sanomana.

Lauri Johansson, Pekka Karvinen ja Tiina Helinä - Silvennoinen.

No niin nyt tehdään kierros uima-altaan ympäri.

Vasemmalla sauna josta lyhyt matka altaalle.

Pekka Karvinen, idean isä, seisoskelee uimahyppytelineen pohjahirsillä. Hyppysuunta niin kuin Pekka näyttää on eteenpäin ei taaksepäin hiekalle. Hyppytelineen edessä on huikaisevan paljon syvyyttä, viisi metriä ! Myös ehkä tulevaisuudessa takana vasemmalla olevaa rakennusta Pekka hyödyntää rakentamalla katon karjalta lähtevällä liukumäellä. Vauhtia liukumäessä saa kun pituutta tulee pitkälti.

Uima-allas on suuri. Nyt vesi ei vielä ole kirkastunut kun kaivurit äskettäin vielä allasta kaivoivat.

Lähes idyllinen uimala.

Hiekkaa altaan kaivauksesta tullut paljon, noin 3000 kuutiota. Kolme päivää kaksi traktoria ajaneet hiekkaa allasta syvennettäessä.

Ollessamme Pekka Karvisen läheisyydessä olemme hetkessä jolloin näemme ja tunnemme sisällämme edessämme olevan elämän aitoutta ja välittömän ihmisen. Välitön ihminen ei jaksa miettiä miltä tänään näytän muiden silmissä, vaan elää omaa aitoa arkipäiväistä elämäänsä johon kuuluu nähdä toinen ihminen sellaisenaan kuin hän on.  Välitön ihminen ei piilota menneisyyttään, tunteitaan, vaan uskaltaa avautua ja elää kohdatakseen toisen ihmisen kanssa hetket jolloin elämänpolulla on ollut mutka. Aikojen alusta aikojen loppuun ihmisten elon päiviä seuraa luopumista jostakin ja silloin muutumme siitä josta luovumme. Muuttuneena voimme nähdä elämän tiemme sellaisena jolloin tunnemme sydämessämme tahdonvoiman jolla elämän mutkaa ei enää näy.  Pekan haapovaaran lapsuuskodissaan opittu työnteko johon ei kuulunut valkata mieluisia töitä vaan jokainen työ opetti moninaisuuteen.  Ferkusonilla kantojen irrottaminen maasta kantokoukulla saaden näin uutta peltoa kotitilalleen, oli Pekan mieluisia töitä. Nuorena kotitilalta lähtenyt oppi työntekoon on se jona me Pekan tunnemme, ahkerointia monessa elämän eri työkohteissa.  Pekan kulkiessa sitä viitoitettua tietä jonka hän on saanut kuljettavakseen, mukana huumorin vilvoittavia hetkiä tuttaville, ystäville ja myös vähän jokaiselle. Huumori, niin yksinkertainen sana mutta niin paljon antava ja elämän pieniin hetkiin sanallinen voima joka muuttaa tahtomattaan kuulijan valoisammalle puolen elämää kuunnellessaan Pekan ehtymätöntä ajan ja tapahtuman hetkeen oivallista huumorin virtaa.  Lähes aina mennyt hetki on nyt-hetken uusi alku. Vai onko ?.  Katsellessani Pekan pihamaalla hänen ajatuksiensa synnyttämiä oivalluksia, olin lähes kuulevinani Pekan ajatuksissa uuden nyt-hetken.  Voimme ohi kulkiessamme  tai paikanpäällä käydessämme todeten oliko hovikuvaajan kuulossa iän tuomaa vajetta kuultuun nyt-hetkeen Pekan ajatuksista.  Pekan harrastuksiin kuuluu karaoke ja myös rumpujen soiton oppiminen. Joskin epävireyttä ilmenee jalkarumpujen ja rumpukapuloitten yhteensovittamisessa. Mutta kädet ja jalat toimivat nätisti yhteen kun rumpusoittaja ja karaoke laulaja Pekka hengähtää pitkien työpäivien tuomasta raukeasta olostaan.  Pekan nykyiseen päätyöhön kuuluu vuodessa noin 5000 kpl nautaeläinten sorkkien hoito, ei silloin voi odottaa että kädet ja jalat rummuissa on herkäksi virittyneet.

Avajaiset toukokuu 2010

Avajaisissa takana vasemmalla oli musiikkia sitä kuunteleville

Poroja poropekalla

Pekan uusi ideointi kohde, lättähattu junavaunu.

Junan sisäkalut. Vasemmalla konduktöörin vihreä jakkara.  Mitä Pekka keksiikään tänne ajansaatossa.

Lättähatun valmistus vuosi

Junnailijan pilli ilimoo jo viilsi, ilimoo jo viilsi. Rautakylkikukko kiskoloilla kiilsi, Lentävä Kalakukko! Kaekki siihen juoksi, kum'mottimehtään, kum'mottimehtään. Eipähän se toki jättännä kettään, Lentävä Kalakukko!  Pyörät ne lauloivat: "Kuopijoon käy tie!" Kiskottii kirskuivat: "Tervehykset vie!" Tunnelma olj siellä lupsakka heti, lupsakka heti! Savonmuahan oekeet immeiset veti Lentävä Kalakukko!