Peippo kesän lintu majailee talvella Polvijärven Varosessa lintulaudalla.

Marraskuu 2016 on talvikuukausi ja muuttolinnut kaikonneet kauaksi sinne missä aurinko lämmittää
enempi kuin Suomen talvinen viima ja pakkanen. Muuttolintujen elämä tai muutto halukkuus lähteä
vaistonvaraisesti pois pesimäalueelta on muuttunut hiljalleen siihen suuntaan että näemme enenevässä määrin
tuttuja kesälintuja täällä vielä silloinkin kun lumi marraskuussa peittää kesän vehreyden alleen.

Ei ole harvinaisuus kun näemme lokakuussa vielä hyvinkin paljon muuttolintuja levähtämässä lintulaudalla.
Välitankkaus lintulaudalla matkaa tehden on myöhään muuttajille lähes välttämättömyys ettei
väsymys ja nälkä lopeta ennen aikojaan matkalaisen elämää pääsemättä perille kaukaiseen maahan.

Lintulaudalla elämän hyörinä talvella on vilkasta ja sitä katsoo ihmetellen miten pieni hentoinen lintu
selviää kovan pakkasen yli seuraavaan kevääseen. Siksi ruokinta on tärkeää linnun selviytymiseen talvesta
vaikka lintulaudan antimet euroissa on maininnan arvoiset ei se saa olla este että lintulauta on tyhjä.

 Kotonamme Varosessa on lintulaudalla hyörinyt valtavan paljon lintuja syyskuusta alkaen 2016.
Yksi erikoisuus edellisiin talviin on että peippo asustaa vieläkin lintulaudan lähellä marraskuussa 2016
kuusen alla. Peippo käy harvakseltaan muitten talvilintujen mukana naukkaamassa
kauranjyviä, auringonkukansiemeniä ja mitä löytääkään muuta syötävää ympäristöstä.
 

Kuvan peippo marraskuu 2016 Polvijärvi Varonen. Peipon suojana on kuvan kuusi. Peippo hipsuttelee toisinaan kuusen alta varovasti ruokailemaan vain pieneksi hetkeksi ja sen jälkeen kuusen suojaan piiloon.

Myös kuusenneulasia peippo tunnustelee kelpaako ne ateriaksi.

Peipon seuralaisia on moneen lähtöön. Närhi, sinitiainen, keltasirkku, käpytikka, talitiainen, harmaapäätikka, hömötiainen, orava ja näitä kaiken kaikkiaan on yhteensä noin 70.  Eli, Marjolla riittää ruokittavia. Hömötiainen on vikkelä lintulaudan vakituinen kävijä. Auringonkukansiemenet kelpaa kaikille talvilinnuille.

Talipötkö on ylivoimaisen herkullinen.

Talitiainen aukaisee auringonkukansiemmenen puunoksalla jalkoja käyttäen.

Sinitiainen on pieni, mutta ahkera talipötkössä tokittaja.

Alkutalvella 2016 lintulaudallamme on myös pikavisiittejä tehnyt kuvan harmaapäätikka.

Auringon säteet yltävät sydäntalvella vain puunlatvoihin ja siellä valon korkeudessa on hyvä katsella talvista ympäristöä.

Tämä kuva on 2016 keväältä, maaliskuu. Hömötiainen on musta päälaeltaan, mutta tämä on saanut valkean laikun takaraivoon.

Talvella 2013 kotimme lintulaudalla vieraili fasaani. Fasaani on kaunis väritykseltään. Samat antimet,  kauran jyvä, auringonkukansiemen kelpasi. Fasaani oli koko talven 2013 vieraanamme, mutta keväällä katosi.

Fasaanista tuli suhteellisen kesy ja tutki kaikki mahdolliset paikat. Yksi mieliin painuva hetki oli kun fasaani katsasti automme ! Pohja oli fasaanin katseesta päätellen heikkenemässä, kun pysähtyi rekisterikilven kohdalle ja oliko aikomus kilvet irrottaa. Kuitenkin fasaani tuli katumapäälle ja armahti eikä kilpiä irrottanut. Tuliko fasaanin mieleen kiitos kun sai ruokaa mahan täydeltä ja jätti kilvet paikoilleen.