POLVIJÄRVEN  SIVISTYSLAUTAKUNTA  14.12.2017  KOKOUKSESSA PÄÄTTI
 KULTTUURI-, URHEILU- JA VAPAAEHTOISTYÖN PALKINTOJEN MYÖNTÄMISESTÄ VUODELTA 2017



Kulttuuripalkinto voidaan myöntää polvijärveläiselle henkilölle tai ryhmälle
tunnustuksena erityisistä ansioista taiteen eri aloilla tai käytännön
kulttuurityöstä tai merkittävästä kulttuuriteosta.

 Urheilupalkinto voidaan myöntää merkittävästä urheilusaavutuksesta
polvijärveläiselle tai Polvijärvellä syntyneelle ja kasvaneelle urheilijalle tai
polvijärveläiselle joukkueelle. Joukkuelajeissa voidaan palkita myös joukkueen
yksittäisiä polvijärveläisiä tai Polvijärvellä syntyneitä ja kasvaneita urheilijoita.
Yksittäisiä palkintoja voidaan vuosittain myöntää 1-2 kussakin eri
joukkuelajissa. Palkinnon antaminen edellyttää hyvää sijoitusta SM-tasolla
(vähintään 8. sija) tai muuta urheilumenestystä (lähinnä joukkuelajit) tai
esimerkillisestä kehittymisestä nuorena urheilijana. Palkinnon myöntämisen
perusteena on lisäksi vähintään 14 vuoden ikä

 

Urheilupalkinnon saajat:
Esko Hyvärinen, Keijo Leppänen, Tiia Pajarinen, Timo Roschier, Mauri Siimestö,
Sami Siimestö, Päivi Sirviö, Eemil Tanskanen, Laura Toivanen, Ahti Toivanen,
Laila Turunen, Hanna-Mari Tuunanen, Kari Laakkonen, Annina Walling,
Alpo Vuorma, Kirsi Vuorma ja Santeri Örn.

Urheilupalkinnon saajista kaikki ei ollut palkitsemistilaisuudessa.


Vapaehtoistyö:

Juha Tukiainen

Vuoden liikuttaja:

Anja Haaranen

Kulttuuripalkinto:
Esa Juntunen


Palkintopöytä.

Sivistyslautakunnan pj. Jyrki Kuikka  ja vapaa-aikasihteeri Sirpa Halonen
toimivat palkittavien palkintojen jakajina.

Santeri Örn, urheilupalkinto.

Annina Walling, urheilupalkinto.

Urheilupalkinto.

Sami Siimestö, urheilupalkinto.

Mauri Siimestö, urheilupalkinto.

Urheilupalkinto.

Urheilupalkinto.

Urheilupalkinto.

Urheilupalkinto.

Päivi Sirviö, urheilupalkinto.

Urheilupalkinto.

Tiia Pajarinen, urheilupalkinto.
 Tiia on jääkiekon maajoukkueleirillä äiti Eeva Pajarinen noutaa palkinnon.

Laura ja Ahti Toivasen urheilupalkinnon noutaa Riitta Toivanen.

Esa Juntunen, kulttuuripalkinto.
Myöntämisperuste:  Valokuva harrastus. Kuvaa laajasti Polvijärven elämää. Kulkee lähes aina kamera mukanaan.

Juha Tukiainen, vapaaehtoistyönpalkinto.

Anja Haaranen, vuodenliikuttaja.

Nunne viihdytti tutuilla sanoilla ja sävelmillään.

Pöydät täynnä palkituista sankareista.

Nunne ja elehtiminen esityksessä saa lisäsävyn viihdyttämiseen.

Polvijärveläisiä yleisurheilijoita Nunnen esiintyminen
piti kuulolla joskin kuvan otto herpaannutti esiintymisen kuuntelun.

Kulttuuripalkinto.

Kukat, shekki ja palkinto.

Kulttuuripalkinnon saaja Esa Juntunen jo palannut
kotiinsa juhlantilaisuudesta.
Lämpimän kauniit kiitokset sivistyslautakunnalle saamastani kulttuuripalkinnosta !

Vuonna 1967 menin Varosen kyläkouluun ja kävin vaihtelevalla
menestyksellä luokat läpi. Kuitenkin kulkiessani koulumatkaa
talvella hiihtäen synkän metsän läpi ja sulan aikaan jalkaisin
tai polkupyörällä ajaen tuli silloin tällöin ajatus etten saa täällä
elontietä kulkiessani kummoista aikaan. Matkani teen täällä
ja kun aikani loppuu jälkeeni ei jää mitään kuin vain sen että olen
 saanut elämän. Ajattelin myös etten saa perhettä, kuljen tieni yksin.
Monessa asiassa nyt jälkeenpäin ajatellen olen erehtynyt tai
voisin sanoa että kohtalo on joskus ollut matkaani muuttaen.
Kuvaamiseni alkoi kun kävimme lastemme kanssa huvipuistoissa
monen kesänä kuvaten heidän oloaan monessa vempaimessa.
Itse ole käynyt linnanmäen vuoristoradalla ja kummitusjunassa
kuin myös, pitää tunnustaa, possujunassa. Possujuna oli rauhallinen !
Kun aika kulki etten päin kuvasin Ruvaslahden koulun monenlaiset tapahtumat,
 urheilua unohtamatta lasteni ollessa koulutiellä. Silloinen koulun opettaja
Veikko Sorsa pyysi että kuvaisin koulun oppilaat ja luokkakuvat.
Suostuin ja melkein saman tein kävin ostamassa sen ajan
parhaimman järjestelmäkameran. Koulukuvaus onnistui suhteellisen hyvin
 monessa muissakin kyläkoulussa. Kun menin myöhemmin koululle tuli Veikko Sorsa
käytävällä vastaa vakain askelin ja sanoi: Minä aateloin sinut Hovikuvaajaksi.
Aatelonti tapahtui ilman median oloa paikalla, ei ollut salamavalon loistetta.
Englannissa kun aateloidaan, niin aateloitavan pään päälle lasketaan
miekka lappeellaan ja lorut luetaan. Tämä hovikuvaajan aatelointi
ei kuitenkaan kaivannut sitä että tapahtuma ei kerännyt mediaa
kun sen jälkeen media on huomannut aateloidun nimen. Kiitos Veikko nimestä !
Samoin kotisivuni syntyjuuret tuli tai alkoi Ruvaslahden koululta, kun
sivistyslautakunta piti kokoustaan ja silloinen sivistysjohtaja
Kauko Kuusela kysäisi että onko minulla kotisivuja kun kuvaan aika paljon ?
Vastasin ettei ole enkä ehkä osaisi niitä tehdä. Kuitenkin  kun
yön hiljaisina hetkinä heräsin tuli mieleeni Kaukon sanat, mutta
samalla nukahdin ja ajatus jäi jälleen hautumaan. Jälleen
joskus heräsin kesken yöunien ja silloin ajatus kotisivujeni mahdollisesta
 että teen sai sisälläni ajatuksen leimahduksen, kuin olisi peitot
 leimahtanut tuleen. Marjo vierellä nukkuessa olisi varmaan
kysynyt miten ihmeessä peittosi on tulessa ?  Siinä sitä olisi ollut
selittämistä että kotisivut ! Marjo rauhallisena ihmisenä olisi
kääntänyt kylkeä ja sanonut samalla että kun sytytit niin sammuta
ettei koko mökki pala poroksi. No, onneksi ei tarvinnut minun
ruveta palomieheksi vaan kotisivut rakennettiin Lehikoisen Markun
opastuksella. Kotisivut saivat siten lisää intoa kuvaamiseen kuvata muistoja
itselle ja kaikille jotka haluavat sivujani katsella. Kuvaamiseni
harrastusmielessä on kerätä muistot menneestä ja toivon
että ne joita olen kuvannut ja me kaikki palaisimme myös silloinkin kuvien pariin
kun aika on muistella ennen kuin aukaisemme sen valkoisen oven
siirtyäksemme ajattomuuteen. Aika muistella
 mennyttä nuoruutta, mennyttä jota
niin meistä moni haluaisi elää uudestaan.