PÄHKINÄHAKKI    3.7.2021

Pähkinähakki tuli vierailulle Oriniemessä Arto Sutisen sembramäntyyn siemeniä syöden.
Kyseisen männyn siemenet ovat hakin pääravinto ja hyvin viihtyikin kuvauksen ajan ja pitempäänkin.
Hovikuvaaja ei ole aiemmin pähkinähakkia tavannut saatikka kuvannut. Monet linnut olen
kuluneena vuonna kuvannut, mutta pähkinähakki oli kuvattavista poikkeus. Hakki ei ollut
moksiskaan Arton ja hovikuvaajan katseista. Siemenet meni vauhdikkaasti mustavalko höyhenpeitteen
omaavan linnun ravinnoksi. Noin reilu puolituntia kuvasin jolloin sitten vasta pähkinähakki asettautui ruokalevolle.

Kuvien alapuolella Janne Leppäsen valaiseva kirjoitus lintumaailmassa kesällä nähdyistä harvinaisuuksista.


Pähkinähakki oli vaikeahko kuvata vaikkakin oleili rauhallisin elekin sembramännyn oksilla.
Melkein aina oli niin että ei näkynyt linnusta kuin pieni osa ja siten vaikea tunnistettava.
Yksi ruokailu hetki oli paras kun hyppäsin siementä nautiskellen nielemään sellaiseen kohtaan että näkyi kokonaan.

Pähkinähakki on täplikäs. Mustaa ja valkoista. Nokka vahvan näköinen jolla männynsiemen helposti hajoaa.
 
       TEKSTI: Janne Leppänen                                 

                                                              Pähkinähakki ja muita kesän lintuharvinaisuuksia

Lintumaailmassa ei koskaan tiedä mitä saattaa ihan omalla pihalla tulla vastaan. Näin kävi Polvijärvellä Oriniemellä heinäkuun alussa, kun maatalon pihaan oli ilmestynyt pähkinähakki. Pähkinähakki kuuluu varislintuihin ja on hieman lähintä sukulaistaan närheä pienempi ja usein kuukkelimaisen kesy. Läheltä nähtynä se on helppo tuntea tummanruskeasta valkopilkkuisesta puvustaan. Nokka on jykevä ja ääni varislintumaisen karhea rääkynä, jota se toistaa usein rytmikkään kaksitavuisesti. Pohjois-Karjalassa pähkinähakki ei vakiintuneesti pesi, vaikka muutama tapaus tunnetaankin. Se on esiintymisessään voimakkaasti sidoksissa sembramäntyyn, jonka siemenet ovat sen pääravintoa koko talvikauden. Siemeniä se alkaa kaivaa kävyistä jo kesällä puolikypsinä ja piilottaa varastoihinsa talvella syötäväksi. Sembramänty kasvaa meillä vain istutettuna pihapuuna siellä täällä. Mutta kummasti kiertelevät hakit tuntuvat nämäkin vähät löytävän. Linnut pystyvät aistimaan UV-valon ja on epäilty sembran, tai ainakin sen kävyn olevan hakin silmin huomattavasti näkyvämpi kuin meille ihmisille ja siksi lentävän linnun mahdollinen nähdä jo kaukaa.

Yleensä siperialaiset hakit vaeltavat länteen sellaisina vuosina, kun niiden pesintä on kesällä onnistunut hyvin ja nuoria lintuja riittää etsimään uutta elinpiiriä kaukaa ydinalueelta. Ne saapuvat meille vasta syksyllä, joten kesävieraana hakki on erikoinen. Usea kiertolaishakki kuolee nuorena ja eloon jääneet pyrkivät keväällä takaisin itään. Oriniemen hakki saattaakin olla kotimaista alkuperää. Punkaharjulla metsämuseo Luston maastoissa näet on laajat koealat erikoispuiden istutuksia ja siellä sembramäntyä on niin suurina kuvioina, että alueelle on syntynyt pysyvä hakkipopulaatio.

Muita kuluvan kesän erikoisuuksia ovat olleet toukokuun lopussa Outokummun Kosulassa ja kesäkuun puolivälissä Polvijärven Martonvaarassa nähdyt haarahaukat. Jo huhtikuulla nähtiin uuttukyyhkyjä tavallista enemmän ja niitä lienee jäänyt pesimään, koska ainakin Polvijärven Niskaniemellä on vielä kesäkuussa nähty pariskuntaa ja Kuorevaarassa uuttukyyhky soidinsi palokärjen kololla pesintää enteillen. Uuttukyyhkyä saattaa luulla nuoreksi sepelkyyhkyksi, vaikka suorassa vertailussa uuttukyyhky onkin selvästi pienempi. Joten kyyhkysjahtikauden alkaessa on hyvä muistaa että parvissa voi olla myös rauhoitetun lajin edustajia.

Kaakkoinen uudistulokas mustapyrstökuiri näyttää vakiintuneen pesimälajiksi alueen märille avosoille ja toisaalta isoille peltoaukeille, muutamia poikueita on havaittu. Kevätkesän lämpimät jaksot näyttävät tuoneen tänne pohjoiseen tavallista enemmän eteläisiä ja kaakkoisia pesimälajeja, kuten viitakerttusia, luhtahuitteja ja idänuunilintuja. Toisaalta menneiden kesien monien suosikkilintu rehevistä rantametsistä kuhankeittäjä taitaa kadota meiltä kokonaan. Outokumpu-Polvijärvi alueelta ei ole koko kesänä yhtään kirjoittajan tiedossa olevaa havaintoa, eikä koko maakunnastakaan edes kymmentä. Lämpimät tuulet varmaankin toivat myös Polvijärven Martonvaarassa pari päivää viihtyneen kattohaikara-parin, jotka muutaman päivän ajan seurasivat AIV-rehun tekoa ja poimivat niittokoneen paljastamia myyriä ja sammakoita. Ilmeisesti nuoria lintuja, joilla ei ole vielä vakavia pesintäaikomuksia ja lienevät nyt jo palanneet Baltiaan lajin varsinaiselle pesimäalueelle. Tiedossa ei ole syntyvyyden kasvua havaintoalueen ihmisväestössä ;-)