22.7.2019
OLYMPIASOIHDUN UUDELLEEN SYTYTYS TAIVASKEROLLA.

6.7.1952 sytytettiin Taivaskerolla Helsingin olympialaisten olympiatuli.
Hovikuvaaja sai ajatuksen olla seuraava olympiatulen sytyttäjä Taivaskerolla,
kun edellisestä sytytyksestä oli kulunut jo tovi, 67 vuotta. Oli jo aikakin
uuden uljaan olympiasoihdun sytytykseen 22.7.2019. Jos aikaa kuluu liian
kauan jostakin, niin sitä ei osaa kukaan enää tehdä. Sikisi hovikuvaaja
otti asian hoitaakseen lomamatkalla pohjoiseen. Ei tarvinnut kuin tehdä
neloslaudasta reunat ja pohja ja puutappi pohjaan naulaten kun jo uusi
olympiasoihtu oli valmis. Rakennusmateriaali oli siten puusta ja se on paras
soihtumateriaali kun ollaan tekemisissä tulen ja etenkin roihuavan tulen kanssa.

Tämä puumateriaali ei huolettanut, kun tiesin että soihtu loimuaa vain
soihdun keskellä ja puureunat ovat tehty tunteella johon on kyllästetty
kaikki urheiluhetkeni ja niihin ei tuli eikä mikään maallinen sitä heikennä.

Nämä aiheet ja tunteet oli pinnassa lähdettäessä jälleen lomamatkalle Taivaskerolle.
Taivaskero on koko Suomen urheilevan ja meidän vähemmän urheilevan kansakunnan
pyhiinvaellus paikka jossa on muistot siitä ajasta jolloin urheilu oli kansakuntien suuri elämä.

Hovikuvaaja on myös elänyt omalla tasollaan urheillen ja siksi Taivaskero oli paikka
joka piti nähdä. Kiivetessäni Taivaskerolle oli mietteissäni se aika,1952, jolloin
olympiatuli sytytettiin. Miltä näytti silloin maisemat ?. Oliko viitotetut polut ?
Ehkä on ollut vain tunturi, Taivaskero vailla polkua, josta juostiin alas soihtu kädessä.

Hovikuvaaja juoksi soihtu kädessä valmista polkua alas olympiasoihtu kädessä.
Kuvasarja tästä historiallisesta olympiasoihtu matkasta kuvasarjana.
Media oli myös hyvin kiinnostunut ja kulki aktiivisesti koko matkan
kuvaten pitkän olympiasoihtu juoksumatkan.
 Kiitos  medialle.

Mediaa edusti kansainvälinen valokuvaaja Marjo Juntunen joka  vastasi kuvaamisesta.
 

Taivaskerolle matkalla. Olympiatuli on tarkoitus sytyttää ja tehdä ainutkertainen elämys juosta olympiatuli leimuten läpi pohjolan. Juoksumatkaa kertyy kiitettävästi.

Kävellen tultiin Taivaskerolle lähes paratiisin tuntuisessa säässä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja se loi nuoruuden olotilan joka pois sulki vanhenevan köpykkä olon ja olla nuori ja siinä ajassa  jolloin Pierre de Coubertin perusti nykyaikaiset olympialaiset. Nuoruus on nopeutta, hypätä pitemmälle, ponnistaa korkeammalle niin kuin olympia-aate sanoin ilmaisee nuorisolle saapua kilvoittelemaan paremmuudesta maailman jokaisesta kolkasta olympiatulen sytyttyä.

Hovikuvaaja ajattelee kutsua kaikki kansat suureen olympia-urheilujuhlaan kiivetessään Taivaskerolle sytyttääkseen tulen olympiasoihtuun.

Pientä epäselvyyttä taitaa olla alkusytytyksessä. Auringonvalonsäteet tulevat vastakkaisesta suunnasta. Ei se hovikuvaajan kasvot ole aurinko josta suurennuslasi saisi polttavan valopisteen olympiasoihtuun syttyäkseen.

Nyt on suunta oikea ! Suurennuslasi tekee pienen terävän valopisteen. Vain pieni hetki enää ja olympiatuli kutsuu maailman nuoret kisailemaan  olympialaisiin sinne minne hovikuvaaja olympiatulen kuljettaa.

Media oli herkeämättä kuvaamassa olympiatulen syttymistä. Se on nopeaa tuo Honor kännykän kuvaus ja samalla  historiallinen kuvamateriaalin leviävää tiedotusvälineille maailmanlaajuisesti. En osaa edes arvailla miten paljon kansainvälinen media maksoi Aleksille otetusta kuvasta.

Hovikuvaaja kutsuu kaikki urheilevan maailman olympia-urheilun hengessä olympia-areenalle johon tämä soihtu kulkee ja sytyttää  olympiatulen ja avaa nykyaikaiset Olympialaiset elämän-ravinto urheilukilpailut.

Alas Taivaskerolta kevein nuorilla jaloilla vailla mitään väsymystä tuntien. Juoksumatka alkaa ja sitä median edustaja Marjo seuraa herkeämättä. Tietenkin Marjo ei joka juoksu metriä kuvaa kun joutuu välillä laittamaan kuvamateriaalia tiedotusvälineille kautta koko maapallon ja välillä taitaa satelliitin välityksellä kuvat mennä linnunradan tuolle puolen.

Näin alkuun suuri kiitos medialle historiallisista kuvista jotka levisivät  kännykän ja järjestelmäkamera Canon 1 Dx EOS Mark II välityksellä. Tämäkin lähtö kuva on saanut merkittävää huomiota samalla lailla kuin jouluna  Korvatunturilla majaileva joulupukki lähtee jakamaan porolla lahjoja niitä  odottaville lapsille.  Joulupukki ei ole satuolento kuin ei ole myöskään pohjolan maisemissa juokseva soihdun kantaja.

Matka aluksi laskeuduin Taivaskerolta varsin hyvä polkua pitkin.

Soihtureitin varteen oli tullut sankoin joukoin ihmisiä näkemään olympiatuli. Peräti Polvijärveltä asti, vartta vasten oli Kummunmäet tulleet näkemään ja kokemaan jotain elämää herkistävää ennennäkemätöntä joka jää sydämeen ikuisena urheilu aatteen parhaana hetkenä.

Pallashotelli taustalla ja täyttä taitaa olla kun porot eivät sisälle mahtuneet. Olympiasoihtu kulki hotellin edustan ohi ja sai poroilta juhlavan kumarruksen. Kuvan taustalla olevat ihmiset antoivat juoksijalle kysymyksiä herättävän katseen.

Laskeuduin Taivaskerolta tielle. Tien yhteyteen oli rakennettu ympyrätie. Käytin hyväksi kyseisen ympyrän. Tuli mieleeni hevosurheilu. Raviurheilussa on käytössä volttilähtö. Tarkoittaa että hevoset kiertävät ympyrää ennen starttia ja kun kuuluu komento, aja ! silloin hevoset säntää kilvanajoon. Ajatteli, että miksikäs sitä olympiasoihtua juosten kuljettaessani en voisi myös ottaa volttilähtöä ja saisin siten rapsakan vauhdin näin alku kilometreillä kun matka on pitkä, tosi pitkä juosta yhteen menoon. Kiersin juosten ympyrää ja annas ollas miten vauhtini kiihtyi sitä mukaa mukaa juostessani ympyrää. Vauhtini oli jo niin nopeaa etten meinannut pysyä sisäkurvissa vaan oli g-voima jo sillä tasolla että meinasin sinkoutua pusikkoon. Kuulin ajokäskyn niin kuin raviurheilussa. Nyt käskykomento oli JUOKSE !! Se oli sitten menoa. Kovaa juoksua niin että, suoraa tieosuutta oli vähän lisääntyvän vauhdin seurauksena. Toisaalta en tiennyt mikä suunta oli ympyrästä lähdettäessä  kun en kerinnyt lukea tienviitoista minne singahdin. Vauhdin voimasta .....

...... singahdin Ylläkselle laskettelurinteen huipulle !!! Media oli kuitenkin varannut paikan gondolihissiin ennalta arvaten mitä ihmeellisimmän olympiasoihdun kulkureitin. Vauhtini oli niin napakkaa ja tasapainoista ettei tehnyt mitään vaikeutta juosta hissivaijeria pitkin. Tuuli oli suhteellisen voimakas. Soihdun tulen syöksy oli vahva ja siksi tuli tykittää ylöspäin. Tästä kuvasta median edustajalle, Marjolle täysi tunnustus onnistumisesta !!!

Ylläksen huipulta juoksin ohi Kilpisjärven suuntana pikku malla.

Matkan edetessä jouhevaa vauhtia tuli kivi eteen olympiatulenreitillä. Yksi pieni kivi ei muuta matkareitin kulkusuuntaa mutkaa tehden. Silloin kun asia on aiheena tärkein silloin mennään läpi harmaan kiven. Näin sanoo vanhasananlasku. Ja sitä noudatin sana tarkasti ja menin ....

.... läpi harmaan kiven. Näin mennään kun vatsaa vähän litistin. Olympiatuli myös tajusi ahtaan raon ja kavensi tulen loimua niin kuin soihdun kantajakin vartaloaan.

Kiven läpi solahdettuani matka jatkui sinitaivaan alla, valkeitten pilvien saataessa matkaani. Kepeä on jalan askellus vaikka takana on jo reilusti yli 500 km yhtämittaista juoksua !!

Olympiatuli intoutui ahtaan raon menon jälkeen varsin elolliseen tuliloimuun.

Heleän lämpimässä säässä matka taittui kuin olisi juossut vain muutaman askeleen. Kunto on hiottu koko kesä pyöräillen Varosentiellä sikin sokin edestakaisin. Siksi kunto ei petä tietäen että matka on vasta alkuvaiheessa pituuteltaan.

Spurtti on näyttävä ! Ilmassa menee ja soihtu myös näyttää parastaan.

Pikku Malla pysähtyi olympiatuli hetkeksi. Kunnia pysähdys kauniin maiseman ympäröimänä.

Kunnia pysähdys myös Saanalle.

Juoksu Kilpisjärven reunalla. Kaikki niemet notkot on kokeva olympia-aatteen symboli olympiatuli.

Pikku Malla ja Kilpisjärvi on nähnyt olympiatulen. On aika rientää ja siksi media on tallentanut loistavan kuvan ! Hovikuvaaja lähtee nopeaan lähes valonnopeaan juoksuun ja näin ollen ajallinen aika on hidas ja siksi takana näkyy jalat viiveellä.

Pikku Mallalta on soihdunkantaja tullut vallantielle. Minne soihtu matkaa ?  Olympiatuli kulkee suureen hiihtomaahan Norjaan kauniita maisemia katsellen.

Maisemat tai miten nyt sanoisin, ainakaan kyseinen häkkyrä ei lisää maisemaan kauneutta. Kuitenkin halusin olla armollinen vihreelle häkkyrälle kiipeämällä konepellille. Kuten kuvasta näkyy olympiatuli ei viihdy vihreen lähellä. Tuli kärsii tuskaa meinaa sammua !!! En voi kiusata olympiatulta niin raskaasti että se sammuisi. Olen pakotettu hyväksymään se tosiasi että vihreen häkkyrän olotila lähettyvillä  kumpuaa Hovikuvaajasta kättä pitkin olympiatuleen ja silloin kaikki valo, olympiatuli hiipuu. On lähdettävä matka jatkamaan ettei matkani pysähdy tähän pysähtyneisyyden päälle.

Reipas on tuli nyt, kun pääsimme kauaksi vihreen päältä. Olympiatulen kulkureitillä audi, mutta ei se mitään yli mennään että roilahtaa. Norjassa oli kova kannustus olympiatulen juoksijalle. Kuvassa Suomalaisia kesäloma matkaajia kannustamassa juoksijaa. Ei tullut pahoja naarmuja auton katolle kun pehmeästi, kevein askelin auton ylitin. Mutta minne olympiasoihtu matkaa ?

Matkalla Norjassa nopeusrajoitus juoksu oli pieni ylläty. Kuutta kymppiä sai juosta. Tämä vauhti oli hidas ja matkan päämäärä ajallisesti venyi ajallisesti yli ajatellun kellonajan.

Käännös vasempaan kohti Barraksen huippua.

Sumun keskeltä tulisoihtu näkyy. Lunta vielä korkeimmilla paikoilla.

Soihdun kantajaa sumut eivät sotke eksymään. Määrätietoisesti olympia-aate nousee yhä korkeammalle, ei jalka laahaa. On sykähdyttävää katsoa sitä jaloa pyrkimystä kuljettaa soihtu Norjan sumuisen laakson läpi ja nousta kirkkauteen lähes Taivaalliseen valoon.

Tuuli oli maltillinen. Soihdun tuli alkaa iloiten huiskia puolelta toiselle kuin aavistaen pääsystä ylös josta näkyy kauaksi  kaukaisuuteen ja olympiatuli siten loistaa yli vuonojen yli vuorten.

Takana paltsi vuori.

Kiviröykkiön kohdalla soihtu riehaantui valosikermäksi. Syy soihdun käyttäytymiseen on vain arvailuni. Säikähtikö soihtu kivimuodostelmaa ? ja siksi tuli valosikermä tulen ympärille..

Nousee juoksija. Katse jo näkee Barraksen huipun.

Olympiasoihdun tuli riehaantui vallan iloiseen kihara esitykseen nähdessään Barraksen . Olympiareitillä oli monta autoa, kiveä ja ne mentiin yli, kun reitti oli tom tomilla suunniteltu ja sitä kuljin välittämättä yllättävistä esteistä.

Kivinen ja jyrkkä oli loppumatka Barrakselle. Se oli soihdunkantajalle vain pieni nyppylä kun omaa tekonivelet polvissa sitä on  silloin kuin ropotti. Vielä kun  photosoppia tulee apuun, silloin kaikki on kevyttä juoksua.

Yksi etappi, välietappi on soihdun kantajalla saavutettu. On päästy Barraksen huipulle 1416 metrin korkeuteen. Olen nyt korkeimmalla paikalla kuin Taivaskero. Ole juossut Taivaskerolta taukoamatta tänne Norjan Barrakselle matka on ollut pitkä. Tuntui kuin kaikki olisi tässä. Jatkanko juoksua vielä johonkin ? Tätä mietin kun hetken pysähdyin ja mietin sitä ensimmäistä kertaa tulla tänne Barrakselle. Se eka kerta ei onnistunut. Oli lunta liikaa. Toinen kerta kiivetä onnistu, mutta satoi juuri saavuttuamme huipulle. Tämä on kolmas kerta nousta Barrakselle. Ja kuvasta näkyy hulppean kauniit vuoret pilvisumujen ympäröimänä. Tätä taivaallisen kaunista maisemaa ihailin että kerrankin sää oli suosiollinen ja se teki ajatuksen että pysähtyykö olympiatuli siihen paikkaan jota kaipasin nähdä silloin kun ympärillä on valoa, auringon valo kuin taivaan valo ympärillä. Oli vielä yksi paikka jonne halusin olympiatulen juosten kuljettaa. Matka siihen paikkaan on pitkä, yli 900 kilometriä. Matka pituus ei Hovikuvaajaa haitannut ja siksi olympiatulen matka jatkuu juoksija kädessä.

Näin matka lähtee viimeiselle etapilleen. Kauniit maisemat saavat olympiatulen roihuamaan antaen kiitoksen olla täällä, pysähtyen, minne Hovikuvaajan sydän kaipaa yhä uudelleen ja uudelleen.

Median edustaja Marjo oli audilla kulkea porhaltanut etukäteen Varoseen juuri sinne missä olympiatulen kulkureitti kulkee. Ja sieltä soihtu tulee. Eikä mitään väsymystä juoksijassa havaittavissa !

Mitä nyt !? Minne menee ?

Nyt on jotain tekeillä. Sammuttaako purossa olympiatulen ?

Ei tuli sammu vaan kyyristyy hörppäämään vettä. Ei ihme että pieni janon poikanen on tullut kun yhtenäistä ja lähes taukoamatonta juoksua on reilusti lähes 1300 kilometriä.

Lipaisu veteen ja matka jatkuu.

Ei pysähtynyt tähän tienkohtaan. Minne kummaan menee ajattelee media. Media tietenkin hyppäsi polkupyörän selkään ja lähti seuraamaan.

OLYMPIASOIHTU ON TULOSSA MÄÄRÄNPÄÄHÄN. Juoksumatkaa Taivaskerolta - Ylläkselle - Kilpisjärvelle - Barraksella ja sieltä Varoseen. Kaikki nämä juosten yhtenä päivänä !!. Matkaa kertyi noin 1300 kilometriä. Soihtu antaa parhaan tulensa nähdessään Varosen venerannan ja sen kodan.

Pitkä matka on lähes päätepisteessä. Hovikuvaaja soihtuineen Varosen venerannan kodalla.

Taivaskerolta lähtenyt Olympiatuli sytyttää tulen kodan makkaranpaisto arinalle.

Olympiatuli, hovikuvaaja olivat yhtä taivaskerolta kauniin kesäpäivän. On haikeutta, on jäähyväisten aika, on aika sammuttaa olympiasoihtu.

Soihtu sammunut. Olympiatuli jatkaa ikuista tulen valon loiston valaisua täällä Varosen venerannan kodalla.  Alussa kirjoitin että olympiatuli avaa nykyaikaiset Olympialaiset elämän-ravinto urheilukilpailut. Niin, tässä kodassa elämänravinto olympialaiset pidetään pitkin kesää ja tietenkin ravintona on urheilijalle parasta lisävoimaravintoa joka siivittää jalat nopeuteen, ketteryyteen salibandy areenalla. Elämän ravintona HK-sininen.