Uusi sivu 1

8.12.2020
Pähkinänakkeli kuvattu Ruvaslahdella.

Erja Kummunmäen ahkerointi lintujen talviruokinnassa toi lintulaudalle vieraan jota harvoin näkee
talviruokinnassa tuttujen lintulajien seasta. Erja oli jo pitemmän aikaa katsellut linnun liikehdintää
ruokkien silloin vielä tunnistamatonta vierasta auringonkukan siemenillä ja kauran jyvillä. Lintulaudan
talvista elämää Erja seuraillen ja kuvaten kännykällä lintua jonka tuntomerkit sinertävän harmaa selkäpuoli
ja alapuoli valkoinen oli tunnistettavissa pähkinänakkeliksi. Lintujen talviruokinta tuo kiitoksen lintulaudan siivekkäiltä.
Erjan lintulaudan ympäriltä kuuluu lintujen ääni. Lintujen ääni on kiitos ruokinnasta ja nähdä uuden päivän sarastus.

Hovikuvaaja saatuaan kuulla pähkinänakkelin olemassaolosta, tuli heti kuvaamisen vainu kuvata kyseinen lintu.
Kuvaus aamupäivä oli pilvinen ja joulukuu ei tuo valoa, mutta parin tunnin kuvaus aikana aurinko alkoi
taivaanrannasta antaa viitteitä olemassaolostaan. Viimeisellä tunnilla jolloin kuvasin oli jo suhteellisen kelvollista kuvata.
Nykyajan kameralla saa tosin hämärässä, mutta silloin puuttuu loistokkuus ja kuvista puuttuu valo taustasta.
Kuvasin kaksi tuntia pähkinänakkelia, loppuaikaa kohden sormet, vanhat tosin, alkoivat tuntea viilentymistä.
Erja ruokkii lintuja ja sama anteliaisuus kohtasi hovikuvaajaa. Pöydän antimet kuvauksen jälkeen ei jättänyt hovikuvaajaa
nälän kouriin kotimatkan alkaessa pelkääjän paikalla Marjo kuskina. Hovikuvaaja kotimatkalla maha ja mieli tyytyväisyyden täyttämänä.

Pähkinänakkeli kuuluu nakkeleihin. Pituus 14 cm, paino 21-26 g. siipienväli 22,5 - 27 cm.
Ruuaksi kelpaa kaura, hyönteiset ja myös auringonkukan siemenet.
Pähkinänakkelin pesii suuressa osaa Eurooppaa, myös Suomessa muutamia pesintöjä havaittu.

Tulokaslaji talviruokinnalla kirjoittanut Janne Leppänen

Tulokaslaji talviruokinnalla
Talviruokintakausi on jälleen alkanut ja kun kaksi edellistä kesää on ollut hyviä lintujen pesinnöille, niin tavallisia pikkulintuja näyttää olevan paljon. Toisinaan ruokinnalle voi saapua jotain erikoisempaakin, kuten pähkinänakkeli.

Suunnilleen talitiaisen kokoinen nakkeli on helppoa tuntea. Selkä on tyylikkään siniharmaa. Nokka on tikkamaisen vahva. Nokan tyvestä silmän yli kohti niskaa on musta juova. Alapuoli on alalajista ja sukupuolesta riippuen valkoinen, tai vaalean rusehtava. Lyhyen pyrstön alla on valkeavatsaisillakin punaruskeaa. Nakkeli on vilkas ja nopealiikkeinen. Luontaisen ravintonsa se hakee oksistosta ja puiden rungoilta ja ainoana lintuna se pystyy kiipeämään rungolla myös pää alaspäin.

Nakkeleita voi Suomessa tavata kahta eri alalajia. Valkeavatsaisella ja vähän pienemmällä itäisellä asiatica-alalajilla on päässä olevan mustan juovan ja harmaan päälaen välissä valkoinen juova. Itäiset nakkelit pesivät pääosin Uralin itäpuolella, jossa talvikautena niiden pääravinto ovat sembramännyn siemenet. Nuoria nakkeleita voi etenkin sembran katovuosina vaeltaa länteen suuria määriä, vaikka hukkareissuhan se niille on, kun ei meillä sembramäntyä ole kuin siellä täällä pihapuina.

Läntinen europaea-alalaji on alapuolelta kokonaan tai osittain punertavanruskea. Se on runsas laajalla alueella Euroopassa. Meitä lähinnä Etelä-Ruotsissa ja Baltiassa, sekä on laajentanut levinneisyyttään Karjalan kannakselle. Sen luontaisena talviravintona ovat pähkinäpensaan pähkinät ja tammenterhot. Alkuperäisluonnossa nakkeli ei siksi ole meillä voinut elää kuin pienellä alueella Lounais-Suomessa, missä tammivyöhyke ylettyy pohjoisimmaksi. Talviruuaksi kelpaavat kuitenkin myös ihmisen tarjoamat maapähkinät, auringonkukansiemenet, läski ja talimakkarat. Talviruokinta, talvien lyhentyminen ja muuttovoitto Karjalan kannaksen populaatiosta ovat edistäneet läntisen nakkelin runsastumista. Etelä-Karjalassa pesii jo kymmeniä pareja ja useita myös Pohjois-Karjalan eteläosissa. Vakituisia pesimäpaikkoja on myös Joensuussa ja Kontiolahdella. Pähkinänakkeli on siten tulokas, alueelle uusi laji, joka levittäytyy itse.

Syksyllä kiertolaiselämää viettävä nuori lintu saattaa jäädä talveksi aivan tavalliselle pihamaalle, kunhan vain ruokaa riittää. Kuitenkin pesimäaikaan nakkeli näyttää suosivan keskimääräistä vanhempia ja luonnontilaisempia lehti- tai sekametsiä. Osin tämä varmasti johtuu siitä, että tällaisessa ympäristössä on eniten kolopuita, laji kun on kolopesijä. Nakkelin kesäravintoa ovat erilaiset puiden rungoilla elävät hyönteiset, toukat ja hämähäkit. Mitä järeämpää puusto on, niin sen enemmän siellä on runkopinta-alaa, mistä ötököitä etsiä ja lajistokin on monipuolisempaa kuin nuorissa metsissä. Sopivan pesimäympäristön vähyys tulee pitämään nakkelin meillä harvakuisena. Euroopassa nakkeli on myös vanhojen puistojen laji. Jos pihapiirissä on paljon isoja vanhoja puita, saattaa nakkeli meilläkin asettua pesimään kottaraisen tai pikkulinnun pönttöön. Lentoaukon koolla ei ole suurta väliä. Nakkeli näet kerää savea ja muuraa sillä oven mieleisekseen!