16. - 17.9.2022
Syyslomalla Kuusamossa.

Matkan tarkoitus oli myös saada kuvattua kuukkeli.
Kuukkeli oli tarkoitus saada sadanneksi lintulajiksi sivulleni sataan lintuun.
Kuukkeli ei näyttäytynyt, oliko syynä sateinen keli en tiedä.

Mennessämme Kuusamoon pysähdyimme muikkupurolle joka oli yllättävä puoleensavetävä.
Lauantaina satoi kevyesti ja sen ei annettu vallata mielemme ja matkasimme Ristinkalliolle.
Reitti kävellä oli alkumatkasta hyvä. Polku muuttui välillä kehnon huonoksi puunjuurien ollessa liukkaat.
Vai onko niin että hovikuvaajan jalat on köpykät ? ja siksi kävely maastossa hankalampaa.
Kuitenkin tihkusateen sävyttämä ristikalliolle meno onnistui myös märissä vaatteissa.
Ristikallio on korkea kalliokumpare ja etenkin joki alhaalla ruska puissa oli katsomisen arvoinen.

Muikkupurolle vaivaiset 1,5 km ja näköjään rullatuolilla pääsee. Mutta hovikuvaaja kulki reippaan askelin Marjon perässä ... enkä jäänyt jälkeen vaikka niin olettaisi, iskin loikkarin päälle ja melkein rinnalle silloin pääsin.

Kyllä tässä rullatuolilla hyvin pääsee etenemään muikkupurolle.

Köpykkä hovikuvaajaa ei matkan teko painanut jaloissa ja jakkaran istuntohetki jäi tekemättä. Satoi hieman mutta kesän hempeillä keleillä hieno katselu-lepopaikka.

Annoin Marjolle etumatkaa mutta kipaisin eron umpeen tuota pikaa.

Muikkupurolle mentäessä oli reitin varrella täysin ympyrän muotoinen lampi.

MUIKKUPURO. Erittäin kauniilla paikalla ! Muikkupuro on etualalla oleva puro. On muuten kirkas vesi !! Muikkupuro on Keski- ja Iso-Valkeisen välissä. Muikkupuron ympäristö on pieni mutta niin mielen valloitta maailma.

Timantin kirkas.

Siltaa myöten pääsi puuvajaan ja vessaan joka on kuvanottajan takana.

Iso-Valkeinen järvi. Tästä järvestä muikut uivat toiseen järveen ...

Keski-Valkeinen järvi. .... eli takana pilkottavaan järveen. Ja toisin päin muikut uiskentelevat järvestä järveen.

Muikkupurolla oli laavu johon istahdin huilaamaan. Siinä istuessani huomasin "kuukkelin" istumassa oksalla. Taitaa kuitenkin olla oksaan kasvanut oksa.

Lauantaina satoi hieman myös lähdettäessä ristikalliolle. Ruska oli kyllä komea.  Komeampi olisi ollut jos olisi aurinko valaissut värikkäät lehdet.

Ristikalliolle matkaa 4,4 km, ristikallion laavulle 4,7km.

Ensin alas jyrkkää portaikkoa joka oli liukas sateesta johtuen.

Ja ylös rappuset nostatti kulkijan.

Suon yli oli hyvä kulkusilta.

Ruska Kuusamossa oli täydessä kukoistuksessaan. Vesisade teki aavistuksen ruskalle latteammat värit.  Aurinko jos olisi edes vähän valaissut niin värit olisivat vahvemmat.

Alkumatka oli hyvä kävellä patikkareitillä.

Käävät kannossa olivat värikkäät reunoiltaan.

Matkan varrella joki hyvin alhaalla jontakassa.

Polku harjanteen reunalla.

Lampi tyyni ja ei sadetta yhtään !

Ruska puissa kuin vedessä keltaisenaan.

Loppua kohden polku muuttui haastavammaksi kulkea ....

.... puun juuret olivat liukkaat ja niitä oli monessa kohden polkua.

Välillä kapea reitti.

Ylös vie polku ... ristinkalliolle.

Ristinkallio oli korkea harjanne ja kallio oli korkea.

Ristinkalliolta katsottuna vasemmalla alhaalla aventojoki.

Hyvä maisema avautui ristinkalliolta ruskan sävyttämänä.

Aventojoki virtaa hiljalleen kauniissa erämaassa.

Takana laajempi vesistö joka on aventojokea.

Hovikuvaaja uhmasi henkensä ja hivuttautui aivan ristikallion reunalle. Aventojoen väri oli tumma aavistuksen sinertävä.

Ristikalliolta tultiin jyrkkää rinnettä alas kodalle.

Ristikallion kota. Kurkistin sisälle ja siellä oli ihmisiä paljon ei ollut penkillä yhtään tilaa. Kieli jota siellä puhuttiin ei ollut suomen kieltä jotain jota en tunnistanut.

Makkarat sai paistettua myös ulkona nuotiolla.