Tarina merimetson kuvaamisestani 5.9.2017

Polvijärven Varosen venerannasta havaitsin Mustalaissaaren lähellä olevalla kivellä kaksi merimetsoa.

Kun matkaa kuvattaviin oli noin 400m ja siten matkan pituudesta johtuen tulee epävarmuutta onnistuneeseen kuvaan.

Oli päästävä lähemmäksi veneellä soutamalla ja kiersin kauemmaksi sivummalle saareen etteivät

linnut pelästy ja kuvaaminen jäisi toteuttamatta. Saarta myöten hiivin matalana kävellen lähemmäs ja lähemmäs

välillä kurkaten puitten välistä että ovatko linnut kivellä vai häipyneet näkymättömiin.

Olin jo hyvän matkan päässä ja kuvasin puitten välistä kauempaa kun ajatus että huomaavat

ja en siten saisi yhtään kuvaa merimetsoista. Lintujen havainnointikyky on joskus ällistyttävän tarkka.

Jatkoin matkaa hitaasti hiipien, mutta saaren maasto oli risukkoinen ja oli työlästä kulkea

ettei ääntä kuuluisi. Pääsin noin 100 m päähän ja kuin tilauksesta avautui väylä josta

näin merimetsot ja hitaasti suuntasin kameran kohteeseen tallentaen kaksi merimetsoa.

Merimetsojen rauhaisa olemus ilta-auringon viimeisissä valoissa sai kuvausretkeni onnistuneen päätöksen.

Luontokuvaus ja etenkin lintujen kuvaus on mieleenpainuvaa kun löytää etsien kuvattavan kohteen.



Kuvat merimetsoista 5.9.2017

Viimeiset Ilta-auringon valot 5.9 ja kuvaaminen onnistui.

Katsekontakti vai kuulevako jotain ylimääräistä ääntä.

Onko kyseessä jo unen tulo kun haukotuttaa.

Kaksi isokoskeloa olivat lähellä merimetsoja.

  Merimetso Höytiäisellä Mustalaissaaren rantakivellä 2.9.2017.

Jälleen kerran istuessani Varosen venerannassa hämärtyvässä syysillassa
havaitsin Mustalaissaaren lähellä rantakivellä, joka on hiukan vedenrajan alapuolella,
tumman möhkäleen. Kaivoin kamerani repusta ja tiirailin etsimen läpi mikä on kaukana
kivellä seisoskeleva lintu. Matkaa lintuun hurjan paljon ja kuvasin käsivaralta 600 mm objektiivilla.

Oli mahdottomuus saada edes kelvollinen kuva linnusta kun omaan vanhenevan sielun ja ruumiin
joka kannatteli lähes viidenkilon kameravarustustani. Kaikki tämä, heikkenevä valo mukaan lukien
sain kuin sainkin kuvan merimetsosta jota en ole aiemmin koskaan nähnyt. Laittaessani viestiä
lintumaailman ykköselle, Janne Leppäselle, oli lintu häippässyt kiveltä seisoskelemasta. En nähnyt minne.

Kun oppisin vielä sen että ottaisin kuvausreissulleni aina telejatkeen ja kameralle yksi tai kolmijalan.

Alla olevat kuvat merimetsoista 2.9.2017

Netin karttapalvelulla mittasin matkan merimetsoon ja sitä oli lähes tarkalleen 400 m.

Kuvaa rajattu paljon. Merimetso kivellä Höytiäisellä.