Mäkrävaaran laelta Pielinen siintää talven harmaudessa. |
 |
Vasemmalla takana taustalla Ukkokoli. |
Sininen hetki. |
Vaivais petäjä saanut valkeanvaipan. |
Mäkrävaaralta vasemmalle katsottuna. |
Takana kukkulalla ehkä myös ryläys. |
Kun joskus kesä koittaa ja sää sallii niin komea on katsella
kalliolta. |
Kallio kesällä lokosa katselupaikka. |
Kuvan ottohetkellä pilviverho lähes teki hämärän hetken. |
Marjon katse länteen Mäkrävaaralta. |
Samaan suuntaan hovikuvaajakin katselee. |
Karhuko ? talviunessa. |
Ei sentään karhu ollut. Marjo se sieltä nelinkontin kamuaa .. kyllä
ylöskin pääsi kahdelle jalalle. |
Sinistä takana ja huurunvalkeutta edessä. |
Sen päivän mie muistan niin nuukaan
kuin eilen se ollunna ois,
kun Ellin kanss’ seilattiin Juukaan,
Koli-laevalla Lieksasta pois.
En ihhaillu Pielisen pintoo,
vaikk’ ollii se kirkas ja tyyn,
kun rakkaus korvensi rintoo,
Elli uavisti tautini syyn.
En ruvenna Elliä rienoomaan,
pois matkustin kihiloja tienoomaan.
Samalla reissulla tiällä oon viel’,
toisen eukkona Elli on siel’.
Myö Ellin kanss’ seikkailtiin piennä,
myö uitiin ja leikittiin ain,
mut en sitä uavistoo tiennä,
että ikkuisen ikävän sain.
En rakkauven-taatiini kuollu,
vaikka ussein se yllätti mun.
Ja vaikk’ oon vain näppejä nuollu,
niin hyvä on mieleni, kun
En ruvenna...
On Ellillä mies sekä lapset
ja mikäs sen kaanimpoo ois,
mun piästäni harveni hapset,
ja huaveilut haehtuivat pois.
En avio-onnesta tiijä,
kun vanahaksi poejaksi jäin.
Suat terveiset Ellille viijä,
kun käyt siellä Joensuussa päin. |
Mustavalkokuva. |
Melkein aurinko pilkahtaa, mutta synkkä on pilviverho. |
Mäkrävaaralta katsottuna oikealle. |
Kaiken nähnyt petäjä kannattelee viimeisillä voimillaan elämänsä
oksi
jotka kerran silloin joskus kukoistivat samoin kuin vieressä olevat
puitten oksat. |
Pielinen. |
Huurua oli mäkrävaaralla .... |
...... ja jääpuikkoja. |
Ikolanahon kämppä.
Kämppä sijaitsee Mäkrävaaralta laskeutuessa alempana. |
Ikolanahon kämpän aivan samassa pihapiirissä on tulisija.
Kuva otettu aiemmin syksyllä Marraskuussa. |
