7.-10.10. 2019
Syyslomalla Joulupukin pajalla ja Luostolla patikointia.

Veri vetää aina lomalla pohjoiseen. En tiedä voiko olla parempaa matkakohdetta
kuin käydä silloin tällöin Lapin kairoja ihailemassa. Nyt lomamatkan suurin anti
oli ekana käydä Joulupukkia tervehtimässä. Joulupukin näkeminen on näin vanhalle
ukolle samanlaista kuin silloin pienenä poikana. Silloinkin toivelistassa oli jotain
jouluaatolle lahja toiveita joulupukilta. Niin nytkin. Esitin kainon toiveen pukille ja saa
nähdä miten jouluaaton odotus alkaa polttaa ajatuksissa josko aatto olisi jo heti.
Joulupukin luona vierähti aikaa ja pitempäänkin tarinointiin olisi ollut tarve, mutta
lomalla pukkaa olemaan menoa eteen päin niin kuin sillä kuuluisalla mummolla joka
 tarpo lumihangessa. Nyt ei ollut lunta mutta  seuraavaan lomapaikkaan oli tarpominen.

Lomamatkamme Korvatunturilta suuntautui Luostolle. Emme pitäneet lystiä Luostolla
vaan perinteitä kunnioittaen patikoimme. Sää ei ollut kesäisen lämmin. Pilvipoutainen
sää vallitsi pienten heikkojen sade kuurojen säestäessä. Sää ei pahemmin estäneet
patikointia Luoston kansallispuistossa. Kansallispuistossa oli matka kumppaleita,
kuukkeleita. Kuukkeli on ravintotietoinen. Hyvin kelpasi HK-sininen tai paremmin
 sanottuna ahmivat niin että hovikuvaajalta meinasi ravinteikkaat eväät loppua !!.

Joulupukin koti Rovaniemellä. Joulupukin paja.

Ei housut tutissut astellessani reippain askelin ovesta sisään Joulupukkia tervehtimään.

Ja niin iloisen ilmein Joulupukki tervehti tulijaansa. Ei vielä tässä vaiheessa tiennyt hovikuvaajan lahjatoiveesta.

On turvallisen rauhaisaa olla läsnä Joulupukin. Sitä on niin levollista istua ja kysellä Joulupukin elämää vuosisatojen ajanjaksolta. Joulupukki sanoi hovikuvaajalle että on hienoa kuulla eri paikkakuntien murretta. Myös muuta ajankohtaista elämän menoa vaihdettiin puolin ja toisin.

Tapaamisen lopuksi joulutonttu otti hovikuvaajan kameralla yhteiskuvan. Lähtiessäni sanoin toiveeni joululahjaan Joulupukille. Pyysin kainosti että jos nykyiseen kamera malliinin tulee uusin versio, niin kiltti pukki toisitko sen jouluaattona. Joulupukki vastasi, että taitaa olla kalliin puoleinen toive ja meniskö korvatunturi joulupukinmaa konkurssiin jos sellaisen lahjan jouluna toisin sinne kotiisi. Mutta, toiveessa on hyvä elää jatkoi Joulupukki. Yllä oleviin Joulupukin pajassa otettuihin kuviin pyydetty ja saatu julkaisulupa. Joulupukin pajassa on rajoitettu kuvaamisen oikeus.

Luostolle saavuttuamme menimme heti Luoston kauppaan.

Ilta kävelynä piipahdimme Orresokassa.

Orresokka on lähes kolin korkuinen.

Syksy oli saapunut Luostolle. Ruskaa ei havaittavissa.

Jyrkähkö rinne kiivetä orresokan aivan huipulle.

Iltapäivä oli kelvollinen sään suhteen. Näki Luoston maisemiin kauaksi.

Orresokalta laskeutuessa oli seuraavan päivän patikkaretki näköpiirissä. Eli Pyhätunturille.

Aamu valkeni sumuisen harmaana lähtiessämme taivaltamaan kohti Pyhätunturia. Matkan varrella puoti josta löytäjä löytää omansa.

Hotelli Lapland hotel.

Tässä revontulia saa katsella näistä tötterömäisistä lasikattoisista rakennuksista.

Patikkaretki oli aika helppokulkuista .... ainakin näin alkumatkasta.

Siellä siintää makkaranpaisto laavu.

Kartta jos jalkajarru pitää ja pysähtyy lukemaan.

Kuukkeli. Laavulle saavuttuamme tuli yksi kuukkeli anelemaa ruokaa.

Hovikuvaaja ei pelkää lintuja. Kuukkeli ei myöskään pelkää hovikuvaajaa. Ojensin käteni ja herkkupala kämmenellä. Menin lähelle kuukkelia ....

..... ja kuukkeli hypähti aterioimaan kädelle.

Kuten kuvasta näkyy kämmenellä on mikäs muukaan kuin HK-sinisestä pieni pala. Hyvin kelpaa !!

Kuvan otti Marjo Juntunen Paistoin HK-sinisen ja kuukkeli ravintotietoisena hyppäsi myös samalle apajalle aterioimaan.

Kuvan otti Marjo Juntunen Kuukkelit olivat kerrassaan lintuja jotka pitävät "kylään" tulijoista. Tulijat tosin olivat ruuan tuojia. Kuukkelit ahmivat paljon makkaraa poskeensa.

Kuvan otti Marjo Juntunen Kupu täynnä ruokaa metsään piilottamaan pahan päivän varalta.

Marjo pilkkoi makkarat pieniin osiin että riitti kaikille neljälle kuukkelille ettei yksi vienyt koko pötköä.

Tämä kuukkeli oli arka.

Kuvan otti Marjo Juntunen Tämä kuukkeli oli jo joka päivän tuttu.

Aleksi myös pilkkomis hommassa.

Henri asetteli makkarapalat laavun hirrelle.

Kuukkelit kun oli ravittu matka jatkui. Ennen Luoston huippua aika korkealla metsässä oli valkean poron ja jonka erottui hyvin kaukaa.

Ruskaa oli vain maakasvillisuudessa.

Puut olivat aikansa eläneet.

Oli verraten kaunista maakasvien väri.

Kuvan otti Marjo Juntunen Hovikuvaaja ja vierellä yhtä rapistunut puu. Kumpikin pitää toisistaan kiinni ettei kaadu. Kumpi kaatuu ensin hovikuvaaja vai puu ? On mahdollista että puu on sitkeämpi ja ei nähtävästi omista tekoniveliä. Puu kasvaa kauniin punertavan vihertävän ympäröimänä ja se antaa elinvoimaa puulle niinä hetkinä jolloin ei näy matkaajia ohi kulkien puun. Ohi kulkijat katsovat puuhun, näkevät vain puun joka on harmaa vailla uuden verson kukoistusta. Tämäkin puu on versonut kauniin vihreänä silloin kun kaikki oli alussa kasvaa vuosikymmenten saatossa näyttävän suureksi. Aika on leppymätön niin maakasveille kuin meille kaikille täällä olijoille.  Niin myös me ihmiset kuljemme toistemme ohi   ohikulkijana vain sen pienen hetken. Se aika jona täällä olemme kuljemme kanssa ihmisten kanssa ja se on kuin ohi kiitävä aika vaikka se aika on vuosikymmenet. Kuitenkin katsoessamme taaksepäin aikaamme silloin huomaamme kaiken olleen vain ohi kiitävä aika ja liian nopeaa ettei aikaan ole pystynyt tarttumaan kädellä kiinni. Tarttukaamme ajatuksin, teoin siihen aikaan jota elämme. Hovikuvaaja tarttui kädellä puuhun myös siinä hetkellisessä ajassa jona tuona kuvan otto hetkellä elin. Tunsin ohi kiitävän ajan. Tunsin puuta katsoessani jotain samaa kuin olisin katsonut omaa elämän hetkeäni. Se ohi kiitävä hetki pysähtyä ja nähdä vaikka puusta joka on vertaus luotuun rajalliseen elämään.  Näin meidät on luotu hyväksymään ohi kiitävä aikamme.

Huurretta pienessä pensaassa.

Myös sumu oli korkealla sangen sakeaa.

Eipä sitä muuten nähnyt mennä eteen päin kuin seurata merkkitolppia.

Luostolta laskeutuessamme sääkin alkoi seljetä.

Aurinko pilkisti pilven raosta kauempana.

Luostolta näkymä Orresokan "mäelle".

Luosto vapautui sumusta heti kun olimme laskeutuneen "maan kamaralle".

Kuvan otti Marjo Juntunen Luostolta tultaessa matkan varrella oli Joulupukin reki. Tässä itsekseni pidin "hartaus hetken" että joulupukki sittenkin toisi uuden kamera version jouluaattona.

Luontokeskus naavassa oli pullopostia hyvin kaukaa vuosien takaa.

Näin luki pullopostissa ja se on kirjoitettu 1957.

Retkeily on Luoston suuri tavaramerkki.

Naavassa komea seinätaulu.

Kuin myös eläin aiheet hyvin esillä.

Luontokeskus naavassa oli revontulet.

Viimeisenä Luosto loma iltana kävimme ampumaradalla.