Ruvaslahdella luutapallo-ottelu ja talvitapahtuma 24.2.2013

Viikko edellisestä voittoisasta luutapallo-ottelusta Sotkuman talvipäivätapahtumasta ehti kulua kun lähes sama mutta pelaaja määrältään suurempi ruvaslahden joukkue sai vastaansa naapurikylän Martonvaaran aidossa luutapallo-ottelussa. Edellisestä Martonvaaraa vastaa käydystä luutimisesta oli kulunut lähes kaksi vuotta josta ottelusta Ruvaslahti sai lähteä kaksi maalia hävinneenä odottamaan uutta revanssia ja mielialan ollessa että seuraavassa kohtaamisessa luuta tomerasti työskentelee ettei tappioputki olisi kuin yhden ottelun pituinen. Martonvaara oli saanut joukkueen mutta enempikin olisi mahtunut Simo Leppäsen kokoamaan pienehköön mutta niin hyvää juoksuvoimaa olleeseen joukkueeseen. Ruvaslahti saa aina otteluihin joukkueen oli kyseessä peli miltä saralta tahansa. Ruvaslahden urheileva joukkue on valopilkku kyläläisille josta voimme olla vaatimattomasti ylpeä kun kylämme on sellainen jossa kuulu nuorten ja varttuneimpienkin ääni urheilukentältä. Moni Polvijärven syrjäkylä on hiljentynyt urheilevan nuorison äänistä kun ajatus jostakin paremmasta urheilupaikasta on jossakin kauempana kuin omalla kylällä. Myös pleikkariin ja digitaalisiin peleihin syvä kiinnostus on verottanut nuorten näkyvyyttä monen kylän urheilukentillä. Syvin ja kaunein muisto on jäänyt sille urheilevalle nuorelle joka palaa oman kyläkaukalon laidalle silloin kun askel on matala, nuoruuden kepeä askellus takanapäin ja elämäntuulet hentoja ympärillä. Silloin on hetki jossa ymmärrämme sen ainutkertaisuuden jossa sain olla mukana, vaikkapa luutapallo-ottelussa. Silloin kun tunnemme kotikylän urheilukentällä hikipisaran otsalla, onnistumisen ja epäonnistumisen silloin tunnemme sisällemme jääneen muiston joka on pieni hetki elämässä mutta niin korvaamaton.

Luutapallo-ottelu pelattiin samoilla luudilla joita käytettiin kaksi vuotta sitten ja hyvin kestivätkin tiukat tilanteet. Ensimmäinen viidentoista minuutin erä oli Ruvaslahden selkeää hallintaa vaikka erä päättyi tilanteeksi 1-1. Martonvaaran ainoan maalin ottelussa viimeisteli Simo Leppänen. Ruvaslahden maali syntyi erän lopulla jonka sutaisi Antti Malinen.
Ensimmäisen erän jälkeen risuja oli Martonvaaran kenttäpuoliskolla enempi kuin Ruvaslahden joka kuvasti luudan olleen käytössä vierailevan joukkueen kenttäpuoliskolla enempi kuin kotijoukkueen. Toinen erä oli lähes toisinto ekaerästä painopisteen ollessa selkeästi martonvaalaisten päädyssä jotka sitkeällä puolustamisella saivat pidettyä ottelun tasaisena. Ruvaslahti sai mitä kaksi vuotta oli odottanut, kun voiton sinetöi Riku Kummunmäki Ruvaslahdelle toisen ja samalla viimeisen erän ainoaksi jääneellä maalilla . Ottelu Ruvaslahti- Martonvaara 
päättyi kotijoukkueen riemuun 2-1


Ruvaslahden talvitapahtumassa oli luutapallo-ottelun lisäksi muuta näkemistä ja tapahtumaa. Sisällä koululla oli monenlaista tavaraa myynnissä, vaatetta, sorvaustöitä, makkaraa, kosmetiikka tuotteitta.
Martat huolehtivat kahvituksen ja tarjolla oli suolaista ja makeita leivonnaisia. 
Lapsille oli menoa moneen lähtöön, pulkkamäki, 4H- kerho ja paljon muuta ajanvietettä. 

Ruvaslahden oma tyttöbändi soitti ja lauloi muutaman iskelmän. Laulusolistina oli Riina Turunen ja Ronja Hyttinen, rummuissa Sanna Nevalainen, pianoa soitti Venla Tanskanen.

Kuvat tapahtumasta otti  Marjo Juntunen

Ruvaslahden tyttöbändi Suris Rover rummut Sanna Nevalainen- laulusolistina Riina Turunen ja Ronja Hyttinen -piano Venla Tanskanen

Viljo Mertanen ja pelivälineet

Luuta-ottelu hehkeimmillään. keltaiset Ruvaslahdelta / tummapeliasu Martonvaara

Ne jotka kokivat pelin itselle liian vaativaksi kannustivat tarmokkaasti pelaajia upeisiin ja häikäiseviin suorituksiin. Pientä väsymistä ja voimien kaikkoamista koki voimallisesti hovikuvaajaa kannustanut vaneri maalivahtiin nojaava mies. Sivusta katsoenkin uni ei ole kaukana, mutta onneksi Matti on valppaana jos väsynyt mies vihree pusakkan päällä ja päässä väärä lääkitys pipossa lukeva alkaa hitaasti vaipua maata kohti. Olisi sangen harmillista jos vanerin reunat kolhisivat miehen joka siivitti  hovikuvaajankin upeisiin ja taiturimaisiin harhautuksiin ottelussa. Hovikuvaajalla oli Valmet haalari päällään ja se aina herkistää kannustukseen vihreen häkkyrän omistajan

No niin....tämä oli aistittavissa. Ei Luojammekaan kiellä unea kun kädet niin somasti ovat jääneet ristiin kauniitten unien pyyntöön ja kiittäen Taivaan Isää  Merjasta joka vie väsyneen matkaajan kotiin lepäämään.

Rekiajelusta vastasi Antti Kakkonen