Luutapallo-ottelu  Ruvaslahti - Martonvaara.

Ottelu pelattiin Ruvaslahdella maaliskuussa 2011. 

Ottelun voitti Martonvaara  5-3.

 

          Teksti: Hovikuvaaja                         Luutapallo-ottelu Ruvaslahden jääkiekkokaukalossa                  

                                                                Ruvaslahti - Martonvaara
Luutapallo on kaukalonjäällä ilman luistimia pelattava palloililaji. Peliväline on jääkiekkomailan tapainen "luuta". Kanadassa ja Yhdysvalloissa harrastus on suurta ja siellä on pelattu luutapalloa koko 1900-luku tähän päivään saakka. Suomessa pelattava luutapallo on ns. Moskovan versio jossa peliväline on yhdessä kädessä pidettävä, luudasta teipin ja narun avulla valmistettu lyhytvartinen maila. Ruvaslahdella käydyssä luutapallo-ottelussa emme hairahtuneet itänaapurin versioon, vaan pelasimme aidosti Kanadalaisten oppien mukaan. Viime vuosisadalla jolloin ei vielä monessa taloudessa maallinen hyvinvointi ollut kukoistuksessaan tehtiin kaikki käsin, myös varpuluudat. Hyvän luudan teko vaatii tietämystä, jota on vain niillä ihmisillä jotka ovat nähneet sen ajan ennen elämän yltäkylläisyyttä ja aikaa silloin kun ihmisillä oli aikaa toisilleen ja kädentaitojen kehittämiseen. Luudan tekotaito on vielä säilynyt ansiokkaasti Viljo Mertasella ja Raimo Karvosella jotka olivat tehneet pelivälineet otteluun.

 Laskiaissunnuntaiksi Ruvaslahden kyläyhdistys oli kutsunut naapurikylän Martonvaaran yhteiseen hetkeen, tarkoituksena ei ollut pelata luutapallo-ottelua elämää suurempana tapahtumana. Ottelu oli olympia-aatteen ja urheilun jaloimman aatteen mukainen jossa kunnioitetaan vastustajaa ja löydetään ilo yrittämisestä ja yhdessäolosta. Kumpikin kylä oli saanut jalkeille joukkueensa ja mukana oli ehkä kylien aktiivisimmat urheilun harrastajat. Kummankin kylän joukkueissa oli ilahduttavan määrän nuoria pelaajia jotka voivat löytää myös urheilun avulla sen oman elämän tien johon kuuluisi yksi niin monesta olymppialiikkeen perusperiaatteesta, keskinäinen kunnioitus ja elämän eettiset arvot. Joukkueissa oli mukana aavistuksen nuoruuden leimansa menettäneitä pelaajia. Luuta taisi olla heille liian painava kun heidän harhautuksissaan oli kuluneitten nivelten tahmeutta. Mutta joukkueitten nuoret jaksoivat uurastaa aavistuksen lumen peittämällä jäällä ja kauniin keväisen auringon siivittäminä täyden peliajan 3x15 min. Niille pelaajille jotka olivat tutulla kaukalollaan oppineet vain liikkumaan luistimilla mailan kera, tuotti ensimmäinen erä suuria ongelmia, kun pallo ei pysynyt yhtä napakasti luudalla kuljettettaissa kuin mailalla.

 Ruvaslahtelaisille luistin ja takla-maila olisivat olleet tutuin työkaveri kuin varpuluuta. Martonvaaralaisille luuta ja jalkaisin pelattu ottelu toi vakautta heidän peliin kuin horjen luistellen ja laidasta tukea ottaen. Ensimmäinen erä oli Martonvaaralaisten luuta näytöstä kun he takoivat tylyt 3-0 eränumerot jotka aikakirjoihin kirjasi lyijykynällä tuomari Antti Kakkonen, Ruvaslahdelta. Toiseen erään lähdettiin pienen tauon ja etenkin Ruvaslahtelaisten osalta taktisten muutosten myötä. Taktiikkana oli keskittyminen luudan ja pallon saumattomaan työskentelyyn ja saattaen näin pallo naapurien pettymykseksi heidän maaliinsa jota vartio varmaotteisesti Jouko Inkinen. Taktiikka puri ja Ruvaslahti saikin maalin värkättyä Martonvaara vastaavasti sai myös yhden. Tilanne kahden erän jälkeen oli 4-1 vaaranlaella asuvalle kylälle. Martonvaara läksi viimeiseen erän tiimellykseen ehkä varmistellen vai liekkö Ruvaslahden nuorten kunto ollut pykälää parempi, kun hyökkäykset vyöryivät valtoimenaan vieraitten maalin edustalle. Myös luudan ominaisuudet palloa lyödessä osattiin ensimmäistä erää paremmin.

Ruvaslahden hurja takaa-ajo tuotti vai kaksi maalia vaikkakin useampaan olisi ollut mahdollisuuksia paremman viimeistelyn johdosta. Vieraat jäivät nollille viimeisessä erässä, passiivisesta eräpelistä johtuen. Taktista viisautta vierailta, ei höntyillä kun ei ole tarvetta. Peli päättyi Martonvaaralle 5-3, mutta ystävyyspelissä naapureitten kanssa ei ole voittajia ei häviäjiä. On vain yhdessäoloa ja esimerkki siitä kuinka urheilu etsii ihmisestä ilon joka kantaa hävityn pelin jälkeenkin. Luutapallo-ottelun parhaana pelaajana palkittiin Simo Leppänen Martonvaarasta joka palkittiin Ruvaslahden Kyläkirjalla. Edellisen kerran samaisella kaukalolla Ruvaslahdella pelattiin luutapallo-ottelu 1980 luvulla Rauanlahtea vastaan, Noin kolmekymmentä vuotta sitten. Näin pitkää aikaa ei seuravaan otteluun vierähdä, sillä ensi talvena todennäköisesti on uusinta ottelu Martonvaaraa vastaan.


 

KUVAT OTTELUSTA OTTI: MARJO JUNTUNEN


Keltaisissa peliliiveissä Ruvaslahti ja tummat peliasu Martonvaara.