Kuukkeli pohjolan
kultasiipi Polvijärvellä Lipasvaarassa 8. 9. 2018
Kuukkeli on pohjoisen lintu, myös sielun lintu,
johon poromiehen sielu siirtyy.
Janne Leppänen oli pongannut kuukelit syyskesällä 2018 Lipasvaarassa ja
oivaltanut
suurena lintujen tuntijana, että laitan kuukkeleille ruokailupaikan
synkkään kuusimetsään.
Metsäkoneurakoitsija Keijo Juntunen lähellä kuukeli metsää savottaa tehden
oli
myös ruokkinut kyseisiä lintuja. Hovikuvaaja sai kutsun käydä kuvaamassa
kuukkelit
ja sitä kutsua ei mietitty käynkö vai en. Oli varmaa että menen kunhan
tiedän missä
kuukkelit oleskelevat. Lauantaina 8.9 oli tapaaminen Jannen ja Keijon
luokse
kuukkelimetsään Lipakseen. Lipasvaarantietä sai ajella kotvasen ja paikka
missä
kuukkelit olivat ei olisi löytynyt jos ei olisi ohjeita saanut
kuukkelimetsään.
Loppumatka tiestä oli lievää pajukkoa ja ooppelin puskurista kuului pientä
kopsetta.
Kuukkeli kuvaus oli luontokuvauksen täyttymys hovikuvaajalle. Synkkä metsä
kruunasi kuvauksen.
Janne tekee jutun kuukkelista jonka liitä tähän
kunhan Janne sen valmiiksi saa.
Jannen kuukkeli kirjoitus saapui 28.9.2018 hovikuvaajan sähköpostiin.
Teksti on kopioitu suoraan lähetetystä liitteestä.
TEKSTI JANNE LEPPÄNEN
Hyvän savotan lintu
Kuukkeli yhdistetään usein Lappiin ja ajatellaan sen olevan
pohjoisen lintu. Totuus on kuitenkin toinen. Tämä varislintujen
heimon pienin laji on koko havupuu-Suomen alkuperäisasukas. Vuonna
1926 painetussa K.E.Kivirikon Suomen linnut-kirjassa luetellaan
pitkä lista pesimäpaikkoja mukaan lukien Tampere ja Seinäjoki.
Meille tutummista alueista mainitaan kuukkeli yleiseksi Ilomantsissa
ja Juuassa. Muutamat vanhat metsätyömiehet Polvijärveltä ovat
kertoneet kuinka kuukkelia pidettiin hyvän savotan lintuna. Ja vielä
70-luvun alussa kaikki savotat kuulemma olivat hyviä, koska kuukkeli
ilmestyi aina paikalle.
Sittemmin kuukkeli on kovasti vähentynyt. Ilmeisin syy on vanhojen
kuusivaltaisten metsien vähentyminen ja muutoinkin metsien muutos
enemmän avohakkuuta sisältäväksi. Kooltaan kuukkeli on vain
rastaankokoinen ja liikkeissään tiaismaisen ketterä. Kun kuukkelin
lentoa seuraa, niin tajuaa miksei se menesty avohakkuualoilla.
Metsän sisällä se hyppii oksalta oksalle, liitää puusta puuhun ja
kykenee siinä nopeisiin käännöksiin ja väistöliikkeisiin. Mutta
pitkää matkalentoa se ei tee juuri koskaan. Laajojen metsäalueiden
eläjän ei ole tarvinnut kehittää sellaista taitoa. Niinpä iso
avoalue on kuukkelille este ja myös voimakkaasti harvennetussa
puustossa, josta alikasvoksetkin on raivattu, sen on vaarallista
elää. Sellaisessa maastossa paranevat haukkojen ja pöllöjen
saalistusmahdollisuudet.
Mäntyvaltaisessa puustossa kuukkeli pärjää heti paremmin, jos seassa
on vaikka nuorempaakin kuusikkoa antamassa näkösuojaa. Samanlainen
maisema on mieleen kanalintu-poikueille. Vanhemmat kuusikot ovat
kuukkelille tärkeitä ruokavarastojen säilöpaikkana. Talvisessa
metsässä syötävää on vähän. Siksi kuukkelit keräävät loppukesästä
alkaen varastoja talven varalle. Ruuaksi kelpaavat marjat, siemenet,
sienet ja hyönteiset. Hiiren tai pikkulinnun pesän kuukkeli voi myös
tyhjentää. Varastoruoka piilotetaan mieluiten kuusen oksiston sisään
tappuraisiin naavoihin. Siellä varasto pysyy kuivana ja
tuulensuojassa. Sama ei onnistu nuoren männyn latvuksessa, josta
sade huuhtoo ruokakätköt alas
Kuukkeli liikkuu satojen hehtaarien reviirillä ja se osaa hyödyntää
niitä mahdollisuuksia, mitä metsä tarjoaa. Jos kuukkeleita alueella
elää, niin sen voi tavata vaikka varttuneessa taimikossa syömässä
puolukoita. Olennaista kuukkelin menestymiselle on riittävä
suojaisuus, edes muutaman vanhan kuusikkokuvion löytyminen ja
avoalojen vähäisyys reviirillä.
Polvijärvellä kuukkeleita on vielä viime vuosina tavattu pitäjän
länsilaidalla. Outokummussa taas etenkin Liperin puoleisella
sivulla, mutta toisaalta myös lähellä Ohtaansalmea. Toivottavasti
kuukkelikanta säilyy maailman myllerryksissä. Kuukkelilla on monia
ominaisuuksia, joita ihmismaailmassa arvostetaan. Ne ovat älykkäitä
ja oppivaisia. Talvivarastojen teko osoittaa säästäväisyyttä ja
varautumista tulevaan. Pariskunnat elävät ikänsä yhdessä. Osa
poikueesta saattaa jäädä vanhempien seuraan ensimmäiseksi talveksi.
Perhekuntaan voi myös liittyä miniä- tai vävyehdokas naapurista.
Nuoret saattavat jopa avustaa vanhan parin uuden poikueen hoidossa
seuraavana keväänä. Samalla nuoret saavat hyvät opit kaikesta siitä,
mitä kuukkelin tulee elämässään osata. Yhteistyöllä perhekunta etsii
hyviä ruokapaikkoja ja varoittaa toisiaan vaaroista. Jotain
inhimillistä on siinäkin tutkijoiden toteamassa asiassa, että
nuoreksi linnuksi kasvanutta omaa poikasta varoitetaan uhkaavasta
vaarasta huolellisemmin, kuin sen mukana kulkemaan alkanutta poika-
tai tyttöystävää!
Onnistuisikohan kuvatekstiksi tällainen: ”Nämä kuukkelit elävä
metsäpalstalla, jossa hakkuu tehtiin maanomistajan toiveesta
luontoarvoja säästäen. Vanha korpikuusikko jätettiin säästömetsäksi.
Kasvatusmännikön harvennus jätettiin tiheäksi ja nuoret kuuset
säästettiin männikön alla. Toivoen että ne kasvaisivat isoiksi ja
myöhemmin metsää voitaisiin harventaa jatkuvana kasvatuksena ilman
avohakkuuta.”
|
Lauantai aamuna 8.9 menin Jannen kanssa kuukelimetsään joka oli
metsänä sellainen, että
kuukkeli varmasti tuntee olonsa kotoiseksi koskemattomassa
naavapartaisessa kuusimetsässä.
Jannen oikeassa kädessä on äänilaite jossa on monen linnun äänet
tallennettu.
Janne meni houkuttelemaan kuukkelit ruokintapaikan lähimetsään.
Äänilaitteesta
kuului kuukkelin ääntely joka vaikutti rääkäisyltä. Kuukkelin
ääntely ei ole satakielen veroinen ääni. |
Houkuttelu ei tuottanut tulosta. Istuin kuitenkin kuusen juuren
päällä
muutaman tunnin ja kun ei mitään liikettä ollut havaittavissa
kuukkelista
läksin aamuistunnolta ja ajatteli, että tulen illalla uudestaan. |
Päivän työt tehtyäni lähdin jälleen samana päivänä (8.9)
Lipasvaaraan
Mukaan otin jakkaran ettei tarvitse puunjuuren päällä istua.
Ei tarvinnut pitkään istua hiljaisessa metsässä, kun kuukkeli lensi
oikealta ylitseni paikkaan jossa pullapitkon palaset oli.
Aurinko oli jo laskemassa matalalle, mutta ensimmäisen
kuvan sain auringon valossa ja se olisi ollut hyvä kuva jos kuukkeli
olisi ollut toisinpäin kuin kuvassa on. Tämä kuva kuukkelista on
kuitenkin
hovikuvaajalla ensimmäinen joka on jotenkin onnistunut.
Ensimmäinen kuva jonka sain kuukkelista on tullut otettua
lomamatkalla
Kilpisjärvelle puolimatkassa puitten lehtien seassa olevasta kuukkelista
Kuukkeli on noin 30 cm pitkä, siipien kärkiväli runsaat 40 cm ja
painoa noin 80 grammaa. |
Kuukkeli on eloisa liikkeissään.
Vain hetken oli paikallaan repien ruokapalaa nokallaan. |
Nokassa pullapala ja heti katse ja heti lensi kauemmaksi metsään
palatakseen heti takaisin.
Olikohan niin, että vie nokassaan ruokapalan piiloon talvea varten. |
Kuvassa kuukkeli repi pullapitkoa niin reippaasti, että se putosi
maahan. |
Maasta kuukkelit kävivät hakemassa nokan täyteen ja sitten mentiin
näkymättömiin vauhdilla ja palasivat aivan hetken päästä takaisin. |
Tämä kuukkeli havaitsi kuvaajan.
Kuukkelit ovat lintulajina sellaisia, että kesyyntyessään
saattavat käydä ruokapalan kädestä hakemassa. Nämä kuukkelit
eivät ole kesyjä ja oli havaittavissa että ovat suhteellisen arkoja. |
Kuvaus kohta kuukkeleista oli kuusimetsässä sellainen
että valoa ei tullut. Takana oli puusto harvempaa ja sinne
valoa tuli laskevasta auringosta. Kamerasta piti laittaa
isoherkkyys 5000 jotta laukaisunopeus pysyi sellaisena,
että liike joten kuten pysähtyi. |
Kuukkelit kantoivat kaikki pullapitkon palaset
metsään ja kuvaus loppui kun kuukkelit eivät
enää tulleet ruokapaikalle. Janne oli laittanut
puuhun roikkumaan talipötkön jota kuukkelit
eivät vielä kuvauksen aikana lähestyneet. |
|