Kuukkeli pohjolan kultasiipi Polvijärvellä Lipasvaarassa 8. 9. 2018


Kuukkeli on pohjoisen lintu, myös sielun lintu, johon poromiehen sielu siirtyy.


Janne Leppänen oli pongannut kuukelit syyskesällä 2018 Lipasvaarassa ja oivaltanut
suurena lintujen tuntijana, että laitan kuukkeleille ruokailupaikan synkkään kuusimetsään.

Metsäkoneurakoitsija Keijo Juntunen lähellä kuukeli metsää savottaa tehden oli
myös ruokkinut kyseisiä lintuja. Hovikuvaaja sai kutsun käydä kuvaamassa kuukkelit
ja sitä kutsua ei mietitty käynkö vai en. Oli varmaa että menen kunhan tiedän missä
kuukkelit oleskelevat. Lauantaina 8.9 oli tapaaminen Jannen ja Keijon luokse
kuukkelimetsään Lipakseen. Lipasvaarantietä sai ajella kotvasen ja paikka missä
kuukkelit olivat ei olisi löytynyt jos ei olisi ohjeita saanut kuukkelimetsään.
Loppumatka tiestä oli lievää pajukkoa ja ooppelin puskurista kuului pientä kopsetta.

Kuukkeli kuvaus oli luontokuvauksen täyttymys hovikuvaajalle. Synkkä metsä kruunasi kuvauksen.



Janne tekee jutun kuukkelista jonka liitä tähän kunhan Janne sen valmiiksi saa.
Jannen kuukkeli kirjoitus saapui 28.9.2018 hovikuvaajan sähköpostiin.
Teksti on kopioitu suoraan lähetetystä liitteestä.

Lauantai aamuna 8.9 menin Jannen kanssa kuukelimetsään joka oli  metsänä sellainen, että  kuukkeli varmasti tuntee olonsa kotoiseksi koskemattomassa naavapartaisessa kuusimetsässä. Jannen oikeassa kädessä on äänilaite jossa on monen linnun äänet tallennettu. Janne meni houkuttelemaan kuukkelit ruokintapaikan lähimetsään. Äänilaitteesta kuului kuukkelin ääntely joka vaikutti rääkäisyltä. Kuukkelin ääntely ei ole satakielen veroinen ääni.

Houkuttelu ei tuottanut tulosta. Istuin kuitenkin kuusen juuren päällä muutaman tunnin ja kun ei mitään liikettä ollut havaittavissa kuukkelista läksin aamuistunnolta ja ajatteli, että tulen illalla uudestaan.

Päivän työt tehtyäni lähdin jälleen samana päivänä (8.9) Lipasvaaraan  Mukaan otin jakkaran ettei tarvitse puunjuuren päällä istua. Ei tarvinnut pitkään istua hiljaisessa metsässä, kun kuukkeli lensi oikealta ylitseni paikkaan jossa pullapitkon palaset oli. Aurinko oli jo laskemassa matalalle, mutta ensimmäisen kuvan sain auringon valossa ja se olisi ollut hyvä kuva jos kuukkeli olisi ollut toisinpäin kuin kuvassa on. Tämä kuva kuukkelista on kuitenkin hovikuvaajalla ensimmäinen joka on jotenkin onnistunut. Ensimmäinen kuva jonka sain kuukkelista on tullut otettua lomamatkalla  Kilpisjärvelle puolimatkassa puitten lehtien seassa olevasta kuukkelista Kuukkeli on noin 30 cm pitkä, siipien kärkiväli runsaat 40 cm ja painoa noin 80 grammaa.

Kuukkeli on eloisa liikkeissään. Vain hetken oli paikallaan repien ruokapalaa nokallaan.

Nokassa pullapala ja heti katse ja heti lensi kauemmaksi metsään palatakseen heti takaisin. Olikohan niin, että vie nokassaan ruokapalan piiloon talvea varten.

Kuvassa kuukkeli repi pullapitkoa niin reippaasti, että se putosi maahan.

Maasta kuukkelit kävivät hakemassa nokan täyteen ja sitten mentiin näkymättömiin vauhdilla ja palasivat aivan hetken päästä takaisin.

Tämä kuukkeli havaitsi kuvaajan. Kuukkelit ovat lintulajina sellaisia, että kesyyntyessään saattavat käydä ruokapalan kädestä hakemassa. Nämä kuukkelit eivät ole kesyjä ja oli havaittavissa että ovat suhteellisen arkoja.

Kuvaus kohta kuukkeleista oli kuusimetsässä sellainen että valoa ei tullut. Takana oli puusto harvempaa ja sinne valoa tuli laskevasta auringosta. Kamerasta piti laittaa isoherkkyys 5000 jotta laukaisunopeus pysyi sellaisena, että liike joten kuten pysähtyi.

Kuukkelit kantoivat kaikki pullapitkon palaset metsään ja kuvaus loppui kun kuukkelit eivät enää tulleet ruokapaikalle. Janne oli laittanut puuhun roikkumaan talipötkön jota kuukkelit eivät vielä kuvauksen aikana lähestyneet.