Vedonlyönti Sotshin olympiakisojen miesten jääkiekko-ottelusta Suomi - Venäjä

Sotshin talviolympialaiset Mustanmeren rannalla olivat ja menivät tyylikkäästi
rahaa säästämättä. Putin järjesti hyvät kisat ja siitä tunnustus Venäjälle.
Kisat tarjosivat monta eri mielialaa urheilijoille, mutta jo kisoihin pääsy
oli elämänpaalu josta muistot ovat ehkä parhaimmat silloin kun aamutossut
on jokapäiväinen kulutustavara arkisia askareita hitaasti kiiruhtaen tehden.

Myös täällä "impivaarassa" ei työn hekuman annettu häiritä suurta urheilujuhlaa,
vaan heitäydyimme estoitta voiton ja häviön seurantaan vaikka oli  mansikin
lypsyaika koittanut. Kyllä lehmä viisaana eläimenä antoi silmillään ymmärtää
että jotain suurta oli silloin tapahtunut kun "impivaaran" vanhin käpsi navetan
käytävillä Suomi - Venäjä jääkiekko-ottelun jälkeen lievä hymy kasvoilla.
En muista kerkisinkö hyräilinkö onnesta lehmien läheisyydessä Suomen
voittaessa suuren Venäjän, kun ymmärsin mikä maansuru naapurimaassa vallitsi.

Pieni ajatus myös käväisi Marjalan suunnalla Opettaja Kansankynttilä
Veikko Sorsan tykönä kun hän hävisi raskain mielin jälleen vedonlyönnin
hovikuvaajalle ottelun lopputuloksesta. Ehkä Veikko on jo vuosien saatossa 
tottunut häviöön kun hän lähes poikkeuksetta hävityn vedonlyöntimme jälkeen
 kutsuu Ruvaslahden koululle hakemaan voittamaani hirvenlihaa. Se pieni,
lähes olematon mahdollisuus jolloin Kansankynttilä voittaisi vetonsa jolloin
"impivaarasta"  joutuisimme luovuttamaan kilon voita on harvinaisuus.

Ajattelin ensiksi etten lyö vetoa Veikon kanssa kun edellisten vetojen
jälkeen oletin että Marjalassa ei ole enää kaadettujen hirvien lihaa.
Mutta kiusaus voittaa jälleen valtasi mieleni ja laitoin viestin jossa
epäilin  Puuttinin joukkueen häviävän Suomelle. Laitoin viestin kun tiesin
Kansankynttilän aiempiin puheisiin vedoten pitävän Puuttinin miljoona
joukkuetta voittajana. Syötti oli heitetty ja jäin odottamaan mitä vastataan.
Kului reilu tunti ja hiljaisuus vallitsi puhelimessani. Olin jo lähes varma
ettei vetoa tule kun jatkuva tappio vedonlyönnissä syö miehen kuin miehen.

Puhelin soi ja Kansankynttilä tormakkana ja voimiensa tunnossa toisessa päässä
tarinoi ja oli huolissaan ja ihmetteli että onko "impivaarassa" ylimääräinen kilo
 voita että hänelle halutaan lähes varman voiton myötä antaa. Määrätietoinen
voitonvarmuus vallitsi puhelimen kummassakin päässä ja puhelun lopussa
kuului kumpaiseltakin lausahdus  "olen puhunut" ja veto sinetöityi.
Mainitsin vielä että kun peli loppuu noin klo. 17  jos Marjalassa ei silloin
ole hirvenlihaa niin ei välttämättä tarvitse lähteä Teerivaaran korpeen 
hirven jalan jälkiä seurailemaan kun hämärää jo olisi.

Vedonlyönnin kohteena ollut jääkiekko-ottelu Suomi - Venäjä päättyi
meidän kaikkien riemuksi ja hivenen yllättäen Suomen 3-1 voittoon.
Se tiesi "impivaaran" pöytään kilon liharuokaa ja HK sininen jää tuonnemmaksi
hovikuvaajan herkkuruokana. Laitoin pelin jälkeen viestin jossa kutsuin
Kansankynttilän pois Teerivaaran korvesta kun osumatarkkuus
olennaisesti heikentyy hämärän lisääntyessä ja kyllä me täällä "impivaarassa"
eletään aamuun saakka kun juomme maitoa ja syömme voita kun
voitettujen vetojen takia ei voita tarvitse kuskata Kansankynttilän suuntaan.

Kirjoitus on tehty ajatuksella jossa käytin omanlaistani oikeaa tietoa 
joka sisältää vivahteita ettei meidän joka päivä tarvitse olla vakaa vanha väinämöinen



Juhlava tilaisuus 20.2.2014  Ruvaslahden kyläkoulun pihamaalla jossa vas. Opettaja Veikko Sorsa 
luovuttaa säkillisen hirvenlihaa voittajalleen. Hovikuvaaja kävi suuren voittonsa Valmetilla kun se
on ainut traktori merkki jonka kantavuus sallii suuret lihakuormat.

Kuva: Opettaja  Hanna-Mari Puolakka