7. 5. 2017
Mustaleppälintu ja leppälintu risteytyneet joskus kun oman lajin kumppani
puuttui.
Hädissään ja lemmen hurmoksessa kaikki sumenee ja lemmitään lähimmän
mahdollisen kanssa.
Näin ajattelen siksi kun Ruvaslahdella lentelee epämääräinen ja
tunnistamaton lintu.
Kuvat otettu 7.5.2017 Ruvaslahdella
Seuraava teksti Janne Leppäsen joka valaisee asian täydellisesti.
Hovikuvaajalle kiitos, joka teki
taas hyvän työn hakemalla hyvät kuvat. Kiitoksia kovasti!
Tornien taiston tiimellyksessä siis aluksi laulusta havaittiin lintu,
jonka laulu sopii mustaleppälinnulle. Käytiin Ovaskaisen Juhan kanssa
se nopeasti katsomassa, kun on meidän korkeudella harvinainen laji
kyseessä. Nähtiin ja näytti siinä asennossa ja siinä valossa
mustaleppälinnulta. Esan kuvat nähtyäni alkoi epäily elää, linnun
vatsa on liian oranssi, joka kävisi paremmin tavalliseen leppälintuun.
Kävin vielä tänään uudelleen paikalla minäkin. Näin ?-leppälinnun nyt
läheltä ja hyvässä valossa ja on varmasti sama lintu, kuin jonka EsaJ
kuvasi. Nimittäin aloin jo epäillä että onko siellä kaksi eri lintua.
Nytkin lintu lauloi ja se kuulostaa yhä mustaleppälinnulta.
Lähetin kuvat harrastuskolleega Roni Väisäselle, joka on lintutieteen
oikea ammattilainen ja tutkinut harvinaisia lintuja mm eri Euroopan
maiden eläinmuseoiden näytteistä. Ronin mukaan tämän linnun ulkonäkö
sopii parhaiten nuoreen leppälintu-koiraaseen syksytalvella. Sellaisia
ei Suomessa tavallisesti nähdä, koska syksytalvella ne ovat jo meiltä
lähteneet. Talvikauden aikana höyhenpuku kehittyy aikuisen koiraan
ulkoasuun ja tähän aikaan kevättä viime vuotisen leppälintu-koiraan
pitäisi siis olla "oikean näköinen". Eli vähintäänkin linnun väritys
on kehittynyt väärässä rytmissä. Linnun rintapuolella on Ronin mukaan
epätavallisen paljon tummaa, jos olisi nuori leppälintu kyseessä.
Koska lintu laulaa kuin mustaleppälintu ja ulkonäkö ei oikein sovi
ainakaan tyypillisesti kehittyneisiin kummankaan lajin yksilöihin,
niin Ronin oletus on että kyseessä on näiden kahden lajin risteymä.
Hieman taustoituista leppälintuihin. Tavallinen leppälintu on melko
yleinen pohjoisen Euroopan pesimälaji. Mustaleppälintu on sen läheinen
vastinlaji Keski-Euroopassa. Mustaleppälintu on yleinen Baltiassa ja
pieni kanta pesii Etelä-Suomessa. Pohjois-Karjalassa oikeita
mustaleppälintuja nähdään alle kymmenen kertaa vuodessa. En ole tätä
kirjoittaessa varma onko mustaleppälintua ikinä nähty Polvijärvellä.
Ainakaan sitä ei ole havaittu vuoden 2006 jälkeen, jonka jälkeiseltä
ajalta havainnot on helposti katsottavissa sähköisestä
Tiira-tietokannasta. Koska kyseessä on lähisukulaiset lajit, niin ne
voivat risteytyä. Helpoiten risteymä saa alkunsa siellä, missä
jompikumpi puhdas laji on vähälukuinen ja lähilaji yleinen. Tämän
Savirannan linnun toinen emo saattaisi siten olla pohjoiseen joutunut
mustaleppälintu, joka on pariutunut leppälinnun kanssa. Tai sitten
etelään jäänyt leppälintu on kelpuuttanut mustaleppälinnun. Sellainen
risteymä oleili mm. muutama vuosi sitten Joensuussa. Sattumoisin se
lintu oli ihan tässä minun kaupunkiasunnon vieressä Utrassa. Johtuuko
sukunimestä että omituiset leppälinnut seuraa minua ;-)
Risteymissä lopputulos voi olla vaihteleva. Väisäsen Roni pyydysti ja
kuvasi Utran risteymän tarkan tieteellisesti. Utran lintu lauloi
leppälintumaisemmin, mutta ulkonäössä oli enemmän mustaleppälintua.
Savirantalaisessa siis vaikuttaisi laulu ja ulkonäkö olevan
päinvastoin.
Jotakin voi koettaa arvailla myös linnun olinpaikasta ja ajankohdasta.
Mustaleppälintu on omalla alueellaan varhainen muuttaja, joten siihen
sopii tämän ilmestyminen nyt, kun tavallisia leppälintuja ei juuri
vielä ole saapunut. Leppälintu on metsälaji, joka usein elää kaukana
asutuksesta mäntyvaltaisissa metsissä. Tosin leppälintu voi pesiä myös
maatalojen pihoissa ja taajamien omakotitalo-alueilla. Mustaleppälintu
on omalla levinneisyysaluellaan vahvasti pihalintu. Varpusen ja
västäräkin kaverina maataloissa ja muualla asutuksen keskellä.
Jotta tämmöinen varsin mielenkiintoinen tapaus!
Ylläolevaa saa vapaasti käyttää esim. Out.Seudun Tornien taisto-jutun
jatkona ja Hovikuvaajan kotisivuilla.
TEKSTI: t.Janne Leppänen
|
|