|
Teksti:
Janne Leppänen
2 Uuttukyyhky kevään tuojana
Päättyvä talvi vaikka alkoikin myöhään ehti sentään muutaman
kuukauden verran olemaan luminen Wanhan ajan talvi ja pakkasiakin
koettiin. Nyt ollaan kuitenkin jo päästy kevääseen ja maaliskuun
lopun lämmin jakso sai ensimmäiset muuttolinnut liikkeelle.
Kirjoittajan tiedossa on seuraavat jo maaliskuun aikana saapuneet
lajit ja varhaisimmat päivämäärät lehden levikkialueelta.
Tietolähteenä on käytetty mm. lintuhavaintopalvelu Tiiraa.
Merikotka 7.3
Harmaalokki 14.3
Mustarastas 18.3
Töyhtöhyyppä 24.3
Laulujoutsen 24.3
Pulmunen 25.3
Telkkä 26.3
Uuttukyyhky 27.3
Vihervarpunen 28.3
Kottarainen 28.3
Sepelkyyhky 28.3
Kurki 28.3
Hiirihaukka 28.3
Peippo 31.3
Saapuneiden listalla on tyypillisiä ns. säämuuttajia. Ainakin osa
näiden lajien yksilöistä talvehtii Euroopassa melko pohjoisessa ja
ovat kylmänkestäviä. Ne seuraavat kevään etenemistä ja saattavat
kelin uudelleen kylmetessä kääntyä takaisin etelään. Ainakin
mustarastaita voi ruokintapaikoilla talvehtia Pohjois-Karjalassakin,
joten maaliskuussa pihamaalle ilmestyneellä linnulla ei välttämättä
kovin pitkää matkaa takana ole.
Viime aikojen harvinaisin laji on ollut uuttukyyhky, joita
meilläpäin ei nähdä edes joka vuosi. Outokummun Rannan Juvolassa
nähtiin yksi uuttukyyhky jo 27.3 ja Jakaranlahdella muuttava 30.3.
Polvijärvellä Oriniemellä nähtiin yksi uuttukyyhky 29.3 ja toinen
yksinäinen samana päivänä Rauanlahdella. Mahdollisesti nämä löysivät
toisensa, koska aprillipäivänä Oriniemen paikalla olikin sitten jo
kaksi tiiviisti yhdessä.
Uuttukyyhkyn pesimäkannaksi Suomessa on arvioitu 2000-5000 paria ja
vähälukuisuutensa vuoksi se on rauhoitettu laji, toisin kuin
metsästettävä sepelkyyhky. Pesimäkanta keskittyy Lounais-Suomeen ja
kapealle kaistaleelle rannikoita myöten Ouluun asti. Jostain syystä
laji viihtyy meri-ilmastossa ja vain yksittäisiä pareja pesii
harvinaisena sisämaassa. Pesintöjä on todettu esim. Liperissä ja
Joensuussa. Polvijärvellä nähty pari onkin mielenkiintoinen. Onko
kyseessä oikeasti alueelle pesimään jäävät linnut, vaiko vain
etelätuulen mukana liikkuneet harhailijat?
Kooltaan uuttukyyhky on selvästi sepelkyyhkyä ja keskimäärin hieman
kesykyyhky-puluakin pienempi. Väritykseltään uuttukyyhky on kauniin
siniharmaa, siiven ja pyrstön kärjissä mustaa. Kaulalla on vihreää
hohdetta ja rinnassa punertavaa. Istuvalta linnulta voi nähdä
siivellä olevan kapean mustan poikkijuovan. Vanhan sepelkyyhkyn
valkoiset merkit siiviltä ja kaulasta puuttuvat. Kannattaa muistaa
että keskikesästä lähtien nähtävillä on myös nuoria sepelkyyhkyjä,
joilla ei vielä ole valkoista kaulalaikkua. Jotkin pulut ovat varsin
samannäköisiä kuin uuttukyyhky, mutta ns. luonnonmuodon värisillä
harmailla yksilöillä on lähes aina valkoinen yläperä, eli selän
alaosan ja pyrstön tyven välinen alue.
Pesänsä uuttukyyhky tekee vanhaan palokärjen koloon. Pesäpaikaksi
sopii myös telkän- tai helmipöllön kokoluokan pönttö.
Pesimäympäristönä se suosii vanhoja lehti- ja sekametsiä, eli
sellaisia paikkoja, joista palokärjen kolojakin voisi löytyä.
Toisaalta pesä voi olla pellon keskellä muutaman puun saarekkeessa.
Tärkeintä luontaista ravintoa ovat heinän- ja rikkakasvien siemenet,
joita se etsii pelloilta ja tienpientarilta ja myös viljanjyvät
pelloilta kelpaavat.
Kilpailussa pesäkoloista uuttukyyhky on heikko. Se joutuu väistämään
niin pöllöjä, naakkaa, kuin telkkää ja oravaakin. Toisaalta vapaan
kolon löytäessään uuttukyyhky on tehokas pesijä. Vaikka poikueessa
on vain kaksi munaa, niin poikueita voi kesäkauden mittaan olla 3-4.
Ne voivat myös odottaa että varhain pesivän vahvemman lajin poikue
lähtee ja ehtivät vielä sittenkin yhden taikka kaksi poikuetta
kasvattamaan. Jos kolo taikka pönttö on riittävän tilava, niin
keskenkasvuiset vanhemmat poikaset voivat istua yhdessä nurkassa
koiraslinnun ruokittavana ja naaras jo hautoo toisessa nurkassa
uusia munia. Elokuu on sekä sepel- että uuttukyyhkylle vielä
tehokasta pesimisaikaa ja etenkin Lounais-Suomessa viimeiset
uuttukyyhkyn poikaset lähtevät pesistä vasta lokakuun alussa.
|
