TUOMIOPÄIVÄ

Toukokuun 11 päivänä iltana 2015 kuului Polvijärven valtuustosalista Ruvaslahdelle
tuomiopäivän kellojen matala kumina joka merkitsi koulun lakkautusta tulevana syksynä.

Tuomiopäivän kellojen soittivat 15 valtuutettua ja 12 teki kaikkensa ettei 
Ruvaslahdelle soitettaisi koulun lakkautus kuolinkelloja. Kuolinkellojen soittajat voitti
ja se kumina kaikuu Ruvaslahdella kauan merkkinä päätöksestä joka olisi voitu välttää.


Alla oleva kirjoitus on kirjoitettu talvella jolloin lakkautusta asemoitiin asemiin
 joka vääjäämättä kulki asemasotaan koulun puolustajien ja lakkauttajien lähes nuijasotatilaan.

Hiljennetäänkö lähes kaikki loput Polvijärven kyläkoulut kertarysäyksellä ? Olen tätä asiaa miettinyt silloin tällöin ja lukenut paikallislehdestä päätöksentekijöitten kommentteja rivien takaa kuinka vääjäämättä päätöksenteko kulkee siihen suuntaan jolloin kuulemme hetken, nuijan kopautuksen säestämällä, kun pönkkä myös Ruvaslahden koulun ovelle kolahtaa. Ennen vuodenvaihdetta kyseistä koulua oltiin sulkemassa vauhdilla kun kuntotutkimus julkaistiin ja kiireen vilkkaan raportti kulkeutui kuntaan kun oli hoppu ratkaista Ruvaslahden koulun jatkokohtalo muitten lakkautettavien koulujen yhteyteen. Miksi kiire, kun otettiin vasta ensiaskeleita koulun kohtalosta. Ruvaslahden koulun oppilaat ja opettajat olivat ja ovat edelleen täysin ruumiin ja sielun voimissaan tietämättä sisäilmaongelmasta vaikka kuntotutkimusraportti mainitsee että alapohjan mikrobikasvusto saattaa leijailla sisäilmassa. Lakkautuksen alku huminassa oltiin mietinnässä josko tuotaisiin Ruvaslahden koulun piha-alueelle väliaikaiset koulun jatkumisen mahdollisuudet, parakkikontit. Olenko minä, allekirjoittanut huono päättelemään asioista, mutta kun luin tämän lehdestä ajattelin jälleen kerran miksi kouluun lyötiin kiireellä ja vauhdilla leima että koulu on nähnyt viimeisen toiminta päivänsä ja muuta mahdollisuutta ei ole kuin lakkautus ja paksu pönkkä ovella. Allekirjoittanut on käynyt koulun alapohjassa, siellä homeisessa mikrobikasvuston seassa, niin kuin kuntoraportti tilan kuvailee. Kävin jonkun matkaa sähkölampulla pohjaa katsellen ja samalla kysyin itseltäni olenko oikeassa paikassa kun en näin maallikkona havainnut mitään home tai lahoamisvaurioita. En mennyt aivan perille liikuntasalin alle jossa kuulema on korjaustarvetta. Se mitä näin en kutsuisi huonoksi koulun alapohjaksi. Alapohjan hirsien tummuus johtuu ajanpatinasta ja sen myös maallikkokin näkee. Myös raportissa mainitaan alapohjan olevan kuin rojukasa. Kävimme puhdistamassa alapohjan ja saimme noin kolme sylillistä laudanpätkiä. Kantoja, eli useita, olisi pitänyt löytyä, mutta yksi noin 30cm pituinen kannonjuuren pätkän löysimme. Koulun alapohjan voi jokainen käydä katselemassa jos ei pelkää että vaatteet likaantuvat.  Silloin tuli ajatelleeni ääneen että jos koulu lakkautetaan sisäilmaongelman  johdosta, silloin päättäjien pitäisi syyksi keinolla millä hyvänsä saada sellainen että Ruvaslahden kylä vanhimmasta nuorimpaan sen hyväksyy. Tuntuu jotenkin että koulu lakkautetaan tapahtui mitä tahansa. Toivottavasti olen tässä väärässä. Koulun lakkautuksen kaikki me hyväksymme kun oppilaat vähenevät ja siitä kyläläiset saavat vain ja ainoastaan syyttää itseään. Pitäisi pirtti olla täynnä lapsia niin kuin silloin ennen kun ei ollut aikuisilla muuta ilon ajanvietettä kuin peiton alla elämäntoverin kanssa miettien onko ruokapöytä jo tarpeeksi pitkä vai löytyykö lankkua jatkaakseen pirtin pöytää. Koulussa tehtyjen sisäilmamittausten perusteella sisäilma on normaali ja nyt vai voi vain arvailla mitä seuraavaksi hallitus, valtuusto ja sivistyslautakunta päättää, myös terveysviranomaiset sanovat painavan sanansa. Mutta en voi olla mainitsematta sitä tuntemusta jonka hiipi sisimpääni viime jouluna 2014 kun oli elämäni ensimmäistä kertaa kuuntelemassa valtuuston kokousta. Istuin valtuustosalin lehtoparvella ja aistin muutaman valtuutetun mielialan jotka näkevät maailman tapin kiintopisteenään ja näkymän esteeksi ei haluta toimivaa kyläkoulua Ruvaslahdella. Valtuutetuista suurin osa silottaisi näin tehden virkamiesten työpäiviä ettei kyläkoulu puntarointeja enää ilmaantuisi kenenkään työpöydälle. Näkymän havaittuani hyytävän kylmät tuuli puhalsi valtuustosalista Ruvaslahdelle ja aavistin silloin että Ruvaslahden koulu on saanut sinetin samaan aikaan kuin Kinahmon ja Kuorevaaran koulut valtuuston päätöksellä lakkautettiin.  Onko näin että Polvijärven valtuustossa on jonkun verran ajatuksia myös sille ettei kunnan pohjoisosaa havaita ja ei anneta arvoa kuin niille kunta-alueille jotka koetaan tärkeäksi tai ajan henkeen sopivaksi. En tiedä olenko oikeassa tai aivan väärässä kun tuntuu siltä että jos kunta kohdentaa rahaa kylille, niin silloin tuntuu että eurokin on suuri rahamäärä pohjoisosan kylälle. Ruvaslahden koulu saattaisi tarvita euroja liikuntasalin alapohjan remonttiin , mutta oletan että, euronkin saaminen Ruvaslahdelle on työläämpää kuin kylälle jonka koetaan tulevaisuuden näkymiltään pitempiaikaiseksi. Polvijärven päättävissä elimissä kylien yhdenvertainen tukeminen ja kannustaminen pitäisi olla puoluekannasta riippumatta ohjenuora mistä pidetään kiinni vaikka tulevaisuuden näkymä olisi vajavaisempi toisessa kuin toisessa kylässä.   Jos valtuutetut päättävät lakkauttaa Ruvaslahden koulun he silloin unohtavat toimivan kylän jonka oppilas määrä riittäisi vielä vuosiksi eteenpäin. Tilalle tulisi niin monelle syrjäkylälle tutuksi tullut aikakausi, hiljenevä kylä. Olen aina ollut kyläkoulujen  vankkumaton kannustaja, mutta kun luen lehdistä kun jokin kyläkoulu suljetaan ajattelen silloin miksi aika kulkee siihen suuntaan joka johtaa koulujen sulkemiseen. Päättäjät mahdollisesti pystyvät toiminnallaan päätöksenteoissa saamaan aikaan sen että ei hiljennetä kylää perustein jotka antavat aiheen monelle mielipiteelle.  Silloin kun koulun lakkautus on monenkirjava, lakkautus syitä etsien, ei ole sillä pohjalla joka ei herättäisi kysymyksiä ja eriarvoisuuden tunnetta kyläkouluilla, myös Ruvaslahdella. Kun päättäjät/päättäjä ajattelee tekevänsä kouluverkon kestämään viimeiseen tappiin asti ei silloin ymmärrä Ruvaslahden kyläläisten tunnetta vaan näkee Ruvaslahden kylmällä katseella. On myös mahdollista että Ruvaslahden koulu saa jatkaa, mutta se vaatisi päättäjien ajattelutavan muuttumista siten että ei katsota missä kohtaa kuntaa kylä sijaitsee vaan me kaikki oltaisiin tasavertaisia. ja kevennyksiä lopuksi Olen aina olettanut että maailman tappi on mielikuvitusta, mutta jossain se on. Meillä se on varmaan kun joskus vanhana impivaaran ukkona pysäköin Valmetin ja sanon se on loppu nyt ja olen maailman tapin edessä. Laskeudun Valmetista irrotan hinauksessa olleen Vihreen Häkkyrän ja lausun ääneen " ei vihree häkkyrä olisi tänne maailman tappiin päässyt jos ei Valmetti hinannut". Jarmo laskeutuu vihreestä häkkyrästään hymyillen ja sano " olemme kaukana, hyvin kaukana. Olemme maailman tapin edessä, mutta miksi vain Valmetit pääsevät tänne asti kun täällä on vain nyt minun vihree häkkyräni". Impivaaran ukko vastaa " tämä oli ainut mahdollisuus hinata vihreetä häkkyrää, kun et aidossa elämässä upottanut hakkyrääsi ja silloin olisin saanut tehdä himoitun elämän tehtäväni, kiskoa Valmetilla vihree kuivalle maalle". ( selventäen kuka ei tiedä: olen keksinyt john deerelle  "lempinimen" vihree häkkyrä. Kun nimen keksin olin liian hyvällä tuulella. Jos olisin ollut pahalla tuulella olisi nimi saattanut olla vaikka hinattava häkkyrä ). Minä en ainakaan kutsu Ruvaslahden koulun kuntotestin tekijää tekemään kuntoselvitystä kotiini kun lähtö valkenisi heti ja kevään tulo jäisi viettämättä kotona. Joutuisin havumajan väsäämään metsään ja sielläkin puun mikrokasvustoa olisi havaittavissa joka saattaa tunkeutua havumajaani. Ei jää muuta mahdollisuutta kuin olla vapaan taivaankannen alla katsella, ihailla kaunista kesää. Hyvää kesää ja väistelkäämme ilmassa leijuvia mikrokasvustoa, toivottaen Esa Juntunen

Muutto alkaa Ruvaslahden oppilailla Polvijärvelle. Kuva ei liity aiheeseen.