Isokoskelo ja kaksi poikasta Varosen venevalkaman rannassa heinäkuussa 2014

Varosen venevalkamassa kesällä 2014 useana iltana istuessani olen nähnyt Höytiäisen
niin seesteisenä kuin myös tuulen hulmutessa aaltojen lyödessä rantaan alkukesän kylmän pohjoistuulen
avittamana. Loppukesän lämpimät tuulet toivat rantaistumiselleni tunteen kesästä joka ei loppuisi koskaan
 saadakseni  katsella loputtomasti hiljaisia aaltoja ja Taivaan lintujen liitelyä sineen päällä. 

Järven ulapalle katsoessa saamme monta aihetta ajatella ja ehkä kaikkein suurin ajatukseni on ollut luopuminen
kauniista kesästä ja kaukana uuden kevään odotuksesta. Aina kun luovumme jostakin vaikka kuluneesta
kesästä, niin sekin aika on jättänyt muiston tai kuvan joka kuvastaa menneestä ajasta. Ajan kiertokulku
tuo taas ensi keväänä myös Höytiäiselle muuttolintujen elämää ja ehkä kuvaan Isokoskelon tämän kesän poikaset.

Jos Luojamme suo, olen myös ensi kesänä Varosen venevalkaman rannalla istumassa ja kamera suunnattu ulapalle.

Istuin rannalla ja ja vähän matkan päässä kuului ääntelyä joka   oli emon kutsu poikasilleen jotteivät jäisi kauaksi. Tämän kesän pikkuiset koskelot olivat oppineet miten matka etenee helpommin ja uivat emon kiinni hypätäkseen kyytiin ettei emo hermostu odottamiseen.

Isokoskelon nuoIsokoskelon poikanen on hyvin söpö

Tämä kuva on kaukaa otettu, usean sadan metrin päästä. Poikaset istuivat kyydissä rauhallisesti katselle Höytiäisen aaltoja kun  yllättäen emon kaulanalusta alkoi kutittaa ja ja eihän sitä kutinaa kestä isokoskelokaan kun armottomasti kutittaa. Emo viipymättä rapsutti koivellaan kutitus aluetta ja samalla  poikaset keinahtivat selälleen veteen.