29.8.2020
  ELORIEHA POLVIJÄRVELLÄ

Eloriehaa vietettiin tutussa ympäristössä Polvijärven keskustassa ihanteellisessa säässä.
Moni varmaan mietti tykönään millainen vaikutus vallitsevalla epidemialla on eloriehan yleisö määrään.
Yleisöä oli lähes tupa täynnä. Ehkä aavistuksen vähemmän kuin monena edellisinä vuosin jolloin
on ollut kansan vaellus eloriehaan. Pääesiintyjänä on takavuosien suosikkiyhtye aikakone.

Aikakone oli hovikuvaajalle sangen tuntematon lauluyhtye. No, en ole niitä musiikki miehiä ja siksi
tunnen vain Tapio Rautavaaran ja hänen laulunsa: Päivääkään en vaihtaisi pois.
Tämä laulu on hovikuvaajan mielestä elämän paras laulu sanoiltaan. Sanat on sellaiset
joihin sisältyy monta hetkeä, monta elämän tunnetta johon muut laulut eivät yllä lähellekään.
Tietysti tämä on mielipiteeni, mutta jos laulun sanat laulussa, Päivääkään en vaihtaisi pois, eivät
tuo sydämeen yhtään miettimisen ajatusta menneestä elämästä on silloin menettänyt muistin menneestä ajasta.
 

Eloriehassa sai jälleen lekotella hyvässä säässä melkein pilvettömältä taivaalta helotti syksyisen lämmin valo.
Ihmiset oleilivat riehassa niin kuin silloin ennen, ennen koronaa ja hyvä niin. Mitä sitä aina vatuloimaan
turvaväleistä, käsien ainaisesta läträämisestä jossakin nesteessä joka tuo autuaallisen turvan elämän jatkumiseen.
Hovikuvaaja näki iloisia ilmeitä, nuorten rakkauden lempeyttä ja ennen kaikkea sitä entisajan välitöntä yhdessäoloa.
 

Iloista ilmettä Pirjolla ja Sakarilla.

Nuorten rakkauden lempeyttä. Ei meitä voi, erilleen saada taivas maa. Ei meitä voi, maailman meret erottaa. Aina soi, rakkauden laulu kaunein tää ja se ikuisesti pyytää että luoksein aina jää. (Kuvattavat ymmärsivät kuvan päätyvän sivulleni.)

Mietelauseita Anja korista nostaa.

Etelä-Suomesta Varoseen vuokralle muuttaneet pöydän takana.

Ärrän tytöt.

Tässä se vasta olisi auto, mutta pätäkkä ei takussani ole niin että omistaa sen voisin.

Ruvaslahden kyläyhdistyksen teltta. Makkaraa ja muuta hilpetööriä tarjolla on.

Vaatteita, mattoja, mehua ja kaikkea muuta mukavaa.

Tytöt peittäneet nuorekkaat kasvonsa !

Timo voitti arpajaisisa.

Onnittelut ! Ahti Tuomikoski. Ahti on menneen kevään ylioppilas. Suoritti lukion Polvijärvellä. Samaan aikaan oli Polvijärvellä ylioppilas juhla joka siirtyi koronan takia syksyyn. Onnittelin Ahtia ja pyysin kuvaan. Tunnen Ahdin niiltä ajoilta kun pelasimme Ruvaslahdella jalkapalloa ja talvisin kaukalopalloa.

Talveen varautuu kun ostaa villasukat.

Kansaa alkaa tulla riehaan.

Arvat meni hyvin kaupaksi.

Kojuissa oli monenlaista tavaraa ja moneen lähtöön.

Kun nälkä iski niin letut ja muuta einekset nautittiin hyvin avarassa teltassa.

Anja ja Urpo varasivat eturivin paikat hyvissä ajoin ennen aikakoneen esiintymistä.

Urpo virittää ihme härpäkettä kuvauskuntoon.

Juontajana toimi Janne Kurvinen.

Aikakone aloitti esiintymisen. En muista mikä oli laulun nimi.

Kädet ylös aikakoneen kehoituksesta.

Aikakone lauluineen ja esiintymisineen oli välillä vauhdikkaan keinuvaa.

Hurauti olkapään ylitse kuvan ja sielläkin kuvattiin.

Nipussa lähekkäin esiinnyttiin.

Ei joka neliöllä mutta aika täyttä oli.

Tunnetta käsillä laulun sanoihin.

Asta tallensi lauluja.

Aikakone ei vielä ole ehtoopuolen yhtye. Mutta aika vie yhtyettä aikakoneella muistoihin sinne nuoruuteen.

Ärrän kulmalla oli katselijoita ja turvaväli mukavan leppoisan tiivis.

Alla vaahterapuun Lämmin ilta maalattu suu Mansikalta mm maistuu Ei ollut enää montaa koulupäivää Tennareilla oli kevyt kävellä Tapasin illoin sinua silloin Alla vaahterapuun Tutustuttiin ihastuttiin Alla vaahterapuun Kukista teit seppeleen Sytytit menthol-savukkeen Laskimme leikkiä nauroimme Ei ollut muita olimme kahden Tapasin illoin sinua silloin Alla vaahterapuun Tutustuttiin ihastuttiin Alla vaahterapuun

Urpo kamerallaan kuvaa Astaa.

Kitaristi osaava musiikkimies.

Aikakone sieltä josta avaruudesta.

Ilmeikäs laulaja hän.

Tyyliä ja ajatonta esiintymistä.

Kaikki päättyy joskus ....

... ja se päättyy tällä kertaa kumarrukseen.

Kuningas lähtee pois. Niin lähtee myös hovikuvaaja kotiin.