KOSKIKARA    

   KÄYLÄNKOSKI 5.3.2019

Kuusamon Käylänkoski koskikarojen oleilupaikka talviaikaan.

Lomareissulla viikolla 10 pysähdyimme Käylänkosken kuohuja katsomaan.

  Kävellessäni sillalle muutaman sadan metrin matkaa parkkipaikalta josta näkyy

  kosken kuohut alkoi kuulua laaja-alaista ääntelyä sillan ylä- ja alajuoksulla.

En aavistanut tai tiennyt mikä äänen aiheuttaa. Katsoessani sillalla

koskeen oli hämmästykseni myönteinen. Koskikaroja lenteli runsaasti

koskikuohujen yllä ja paljon oli myös jäänreunalla. Laskin arviolta

koskikarat ja oli reilusti yli 20 kpl. Harmikseni matkassa oli lyhyt

polttovälin objektiivi ja en saanut kuin lähikuvia jäänreunalla ja niin

vauhdikkaasti lentävistä karoista. Kuvasin muutaman kuvan ja

ajattelin, että käyn mökiltä aavistuksen pitemmän polttovälin

70-200mm objektiivin. Ja niin tein. Kellon ollessa jo hyvän matkaa

iltapäivällä saavuttuani uudelleen, valo oli jo parhaasta himmennyt.

Sain kuitenkin jotain tilanteita kuvattua. Jos haluaa koskikaroja käydä kuvaamassa

Käylänkoski on mitä mainioin pysähdyspaikka Pohjolan matkalla.

Hovikuvaaja kun ensi heinäkuussa lähtee uudestaan pohjolaan
niin sitä virhettä ei enää tapahdu, että jättäisin parhaimman
lintujen kuvaamisessa käyttämäni 150-600 mm objektiivin kotiin.


Sillalta matkaa jokeen vähän yli 5 metriä.
Koskikaroja kuvassa neljä. Pysähtyivät hetken lepäämään ja sitten taas mentiin.

Toisella puolen joenrantaa kolme.

Tähän kuvaan sain jo seitsemän ja se seitsemäs istuu oikealla puunoksalla.

Sillalta katsottuna niin sanottu myötävirta eli alajuoksu.

Kuljin alajuoksulle joen rantaa.
Silta tuli vastaan.....

.... ja sillalta näkyi sivujoki.

Näkymää tarpeeksi katseltuani rupesin koskikaroja tiirailemaan.
Objektiivi 70-200 mm ei ole paras lintuja kuvata ja etenkin jos eivät laske iholle eli "höyhenpeitteelle".
 Rajasin kaikkia näitä kuvia. Rajaus heikentää kuvaa.

Levähtivät kylmän jään päällä.
Sitä kummeksuin kun minua kuvatessa hiukan sormia paleli. Koskikarat eivät olleet moksiskaan talvisesta säästä.
  Välillä uida pulikoivat ja eivät tärisseet kylmyydestä uinnin jälkeen jäänreunalla.

Uintireissun ja ruuan etsimisen jälkeen iltapäivätorkut on paikallaan. Nukkuun.

Sitten alkoi lento kosken yllä.
Koskikara tulossa alajuoksulta .....

.... ja ennen siltaa nokka kohti virtaavaa vettä .....

.... loiskahdus ....

.... ... ja tämän jälkeen upoksiin.
Katselin lintujen touhuja tovin. Kummastelin ja ihmettelin sitä tyyliä mitä näin.
Koskikara tuli alajuoksulta lentäen yläjuoksulle ja sitten mentiin veden syvyyksiin
En nähnyt niitten pomppaavan pois vedestä kun sukelluksiin menivät.
Havaitsin, että koskikara menee virran mukana alajuoksulle
sukelluksissa ruokaa etsien ja tulee ylös vedestä vasta alajuoksulla.

Tätä lentorallia ylä- ja alajuoksun välillä kesti lähes puolitoistatuntia.

Oli vaikea kuvata kosken päällä vauhdikkaasti lentävää lintua,
kun lintu monestikin sulautui tummaan koskeen.

Ruokaa nokassa paluureissulta alajuoksulta yläjuoksulle.

Tyrskyjä pakoon.

Levon hetki tulossa. Jarrutus meinasi mennä pitkäksi ja koko kropalla jarrutetaan.