4. 6. 2022
Polvijärven Ylioppilaat v.2022

  Polvijärven vaparilla kevätjuhla luokkien 9A, 9B ja uudet ylioppilaat
lakitettiin juhlassa lämminhenkisten, kauniitten puheitten
 ja esitysten tuodessa mieliimme odotetun kevään vehreyden
 ja ilta-auringon loistollaan tyynen kesäisen kimalluksen järven pintaan.
Juhla oli erityinen oppilaille joilla kesä on lepohetki aiemmin
 piinaavasta ajasta epidemian mutkistaessa opintyötä useana vuotena.

Nyt kaikki oli niin kuin ennen kokoontua juhlimaan oppivuosien päättymistä läheisten katseitten edessä.
Moni vanhempi tuntee sydämessään suurta rakkauden lämpöä nähdessään jälkikasvun pärjäävän elämän
askeleissaan jotka ovat vielä nuoruutta ja se elämäntie vielä kokematta. Me kaikki vanhemmat olemme
kiitollisia kun näemme lapsemme ottavan opintiellä niitä askelia jotka johtavat hyvään elämään.
Elämä jossa on aikoja kulkea etsien sitä mitä kaipaa ja jonka tuntee elämälleen parhaaksi.
Nuoruus kuin koko elämä solahtaa liian nopeaan huomataksemme huoruuden kaikkoavan iholtamme.
Elämä on muistelemista mutta silloin kun olemme vanhentuneen tovin keveistä askeleistamme
huomaamme kuin tahtomattamme ajatuksemme vierivän sinne lapsuuden kotipihalle.
Muistelemme aikaoja jolloin koulutielle ensikertaa lähdettiin se muisto on muisto
joka tuo sydämeen kaipuun nuoruuteen. Muisto tuo ehkä kyyneleet kasvoille.
Kyyneleet rakkautta nuoruuteen. Muistot rakkaat elämästä jonka sain vanhemmiltani.

kuvissa olevien kaikkien henkilöitten nimiä en tiedä

vaparin valaistus oli väreineen vaihteleva tuotti pientä ja välillä suurempia vaikeuksia kuvata.
jotkut kohdat oli liikaa valaistu&väreineen joka muutti kuviin kasvojen värejä etenkin lakituksessa.

POLVIJÄRVEN YLIOPPILAAT  v.2022

Sinivalkoiset niin kuin siniristilippumme.   Kotimaa kun taakse jäi Mietin hiljaa mielessäin Mitä siitä kertoisin, Kysyjille vastaisin. Kertoisinko köyhyyden? Laudat eessä ovien tai sen kaiken rikkauden? Kunnes tiesin vastauksen: Sininen on taivas, Siniset on silmänsä sen. Siniset on järvet, Sinisyyttä heijastaen. Valkoinen on hanki, Valkoiset on yöt kesien, Valkoiset on pilvet, Lampaat nuo taivaan sinisen. Juuret kasvoi maahan sen, Kylmän sekä routaisen. Lämmön tunsin kuitenkin, Lujuudessa graniitin. Hiljaa kuusten kuiske soi, Terveisensä tuuli toi. Sininen ja valkoinen Värit ovat vapauden! Sininen on taivas, Siniset on silmänsä sen. Siniset on järvet, Sinisyyttä heijastaen. Valkoinen on hanki, Valkoiset on yöt kesien, Valkoiset on pilvet, Lampaat nuo taivaan sinisen Sininen on taivas, Siniset on silmänsä sen. Siniset on järvet, Sinisyyttä heijastaen. Valkoinen on hanki, Valkoiset on yöt kesien, Valkoiset on pilvet Lampaat nuo taivaan sinisen

Siniristilippu ja taaempana tulevat ylioppilaat.

Juhlaväkeä vapari lähes täynnä.

Katsomokin eli "lehtoparvi" täyttyy juhlaan osallistujista.

Lauluesitys juhlan alkuun.

Se on taitolaji trumpetin soitto. Kun osaa soitta kuin kuvassa oleva soittaja niin ilo on kuunnella.

Tyttötrio.

Riikka Jolkkonen. Puhe sisälsi kädessä olevasta kirjasta otteita "jokohan täällä saisi lentää".

Sali koristeltu valkoisilla paperisilla linnunkuvilla.

Linnut lentää valkoisin siivin sinitaivaalla katselkaa niitä nauttikaa kesästä !!

Päättötodistus 9A.

Päättötodistus 9B.

Kitara ja trumpetti säestivät laulua.

Pianomusiikista vastasi loistava soittaja.

Kymmenen ylioppilasta lavalle.

Katjan puhetta miettien kuunnellaan. Katja puhe niin koskettava ja elämänsisältöä tulvillaan.

Peruskoulun ja lukion rehtori Katja Kajava muisteli puheessaan tulevien ylioppilaitten opintietä. Tähän juhla hetkeen päättyy ylioppilaitten yhteinen kouluaika johon sisältynyt moni sattuma ja myös hetkiä joita saa muistella hymyssä suin. Hetket jotka eivät koskaan palaa.

Antti Ainola

Severi Kakkonen

Tuure Leminen

Leena Oinonen

Veeti Pirhonen

Jenni Ruokolainen

Jenna Räsänen

Arsenij Salonen

Ella Tahvanainen

Ukko-Heikki Varis

Katja Kajava antoi luvan laittaa valkolakin "lakki päähän".

Lakituksen jälkeen laulua.

Ylioppilaitten puheen piti Severi Kakkonen. Severin puhe oli suurelta osin humoristinen. On hyvä että Severiltä löytyy huumoria. Huumori on elämän lähde jota ei pidä padota.

Ylioppilaan vanhemman puhe.

Inka Mustonen. Kitara soi osaavan käsissä. Laulun sanat ja ääni joka jäi elämään kuulijoille.

Lopuksi karjalaisten laulu. Suloisessa Suomessamme Oisko maata armaampaa Kuin on kaunis Karjalamme Laulun laaja kotimaa! Lauluna sen kosket kuohuu Järven aallot loiskuaa Säveleitä salot huokuu Ikihongat humajaa.....

Juhla päättyy. Ylioppilaat jatkavat omiin, ansaittuihin juhliinsa.