Uusi sivu 1

v.2024
Jouluaatto 24.12 ja uudenvuodenaatto 31.12.

Jälleen vuosi mennyt tehden tuttuja työn askareita ja harrastuksissa.
Kun tekee jotain työtä vaikka hissukseen silloin aika kulkee
rattoisammin kuin maaten joutavana sängyn pohjassa.
Lehmät navetassa pitävät huolen siitä ettei joutoaikaa liiemmin ole,
aina on oltava huolehtimassa lehmien olotilasta.
Talvi on hiukan helpompaa aikaa maataloudessa
kun peltotyöt ajoittuvat keväästä myöhä syksyyn.
Mennyt kesä oli hyvä heinäntekoaikaan, lähes kuivana
heinät saatiin paalattua valkoisen muovin sisään.
Syksy puolella paaleja tosin metsän kuningas, karhu,
kävi repimässä noin parikymeen paaliin pahoja reikiä.
Kaura kasvoi kevään kuivuudesta selvittyään odotuksia paremmin
ja talven yli päästään ja varmaankin tulevaan puintikauteen.
Samaa tuttua rataa mentiin kuin niin monena vuosikymmeninä on totuttu.

Harrastuksista mainittakoon salibandy jota harrastan
nyt paremmalla tolalla kuin pitkiin aikoihin.
Lonkkakipua ei ole ja se tekee olotilan kentällä samanlaiseksi
kuin varsan kirmailu keväällä laitumelle päästyään.
Valokuvausta, sitä hienoa harrastustani lintujen kuvaamisessa
josta en luovu niin pitkään kuin tämä heiveröinen älyni minua johdattaa.
Tietysti olen kuvannut muitakin kohteita, urheilua, tapahtumia,
lomamatkoja ja paljon muitakin kuluuneella vuotena.
Harrastus on ihmisen kehonkieli !
Harrastuksen parissa saamme toteuttaa
niitä ajatuksia ja toiveita mitä "normaalissa" elämässä emme ehkä tee.

Kuluvan vuoden pahin hetki koettiin kun rellu
halusi väkisin viedä elämä hovikuvaajalta ja Marjolta.
Varosentiellä oli syksyn lämpimien kelien syystä tuli syviä uria tiehen.
Sitten satoi vähän lunta joka liippautui liukkaaksi tien pintaan.
Joensuuhun läksimme 13.12. Varosentiellä ajaen yht äkkiä urasta rellu
lähti vinosti menemään noin 80km tuntivauhdissa ojaan.
En kerinnyt edes Isämeidän rukousta aloittaa keula jysähtäessä
syvään ojaan metsän puoleiseen ojanpenkkaan, turvatyynyt laukesi.
Siitä kimposi peräpuoli taas metsänpuoleiseen ojanpenkkaan
ja taas kiepsahettiin siten että rellun keula meni taas ojanpohjaan.
Kun auto pyöri useasti vaakatasossa oli sisällä kova jytinä
ja hiukan pelotti mihin tämä pysähtyy. Onneksi pyöriminen loppui.
Olimme hetken kuin Linnanmäen karusellissä !!
Sisällä oli turvatyynystä tullutta usvaa jota aluksi sisällä
ollessamme luulimme että auto syttyy tuleen.
Niska hovikuvaajalta ja kylkiluut Marjolta kokivat kovan tärskyn.
Kipua monta päivää mutta henkiin jäimme.
Auto meni lunastuskuntoon kun rellun etukeula ja perä särkyi täydellisesti.

Mitä tuleva vuosi 2025 tuo tullessaan ?
Ehkä on parempi ettei tulevaisuutta tiedä ja näin säilyy tuleviin päiviin elämän jännitys.

24.12.2024

Jouluaaton perinteisiin kuuluu käydä Martonvaaran ja Polvijärvellä kahdessa hautausmaalla.
Kynttilän valo poisnukkuneille on muistamista heidän elämästä meidän keskuudessamme.

Martonvaaran hautausmaalla loistaa joulukuusi kellotapulin vierellä.
Kellon ollessa vailla kahdeksan aamulla, pimeää oli.

Äidin ja isäni hautakivi.
Vien joka joulu roihutulen hautakummun päälle.

Myös kynttilät kauempana haudatuille sukulaisille ja tuttaville.
Marjo laskee kynttilän mummolleen joka on haudatu Vihdin hautuumaahan.

Martonvaaran siunauskappeli.

Polvijärven hautausmaalla rauhanmajalla muistolehto.

Marjo laskee Rauhanmajan hautuumaalla joulukynttilän äidinsä haudalle.

Kynttilöitä loistaa jouluaattona Rauhanmajalla.
Kuvattu jouluaattona aamusella ja myöhemmin lisää kynttilöitä tulee hautakiven eteen
valaisemaan joulun valoa ja joulun sanomaa,meille on tänään syntynyt Vapahtaja.

Polvijärven torilla torilavan jouluvalaistuksessa.

Polvijärven Ev.lut. kirkko.

Kirkon edustalla Jeesus lapsi kapaloituna seimessä.

"Muistamme heitä jotka Jumalan puistossa odottavat ylösnousemusta".
Muistokivi kirkon sivulla.

Kirkkomaahan on haudattu marjon sukulaisia joille kynttilä sytytetty.

Kirkkomaalla kävellessämme havaitsin Paavo Stedin hautakiven.
Paavo syntyi Ruskealassa 1930. Kotipaikka oli Höytiäisen rannalla Ruvaslahdella.
Maatalouden ohessa Paavo harrasti musiikkia ollen kanttori ja kuoronjohtaja.
Anja on haudattu vain vähän yli vuosi miehensä Paavon kuolemasta hänen viereen.

KUVA: Marjo Juntunen
Jouluaattona virittelin lumilyhtyjä saunapolun varteen
kun oli suvikeli ja lumipalloja oli helppo pyöritellä.
Lumilyhdyt olivat nuoruusaikojen muistelua.
Sisaruksien kanssa tehtiin nuorena myös lumilinnoja kuin myös lumisotasilla oltiin.

KUVA: Marjo Juntunen
Hyvinhän tuo rupesi loistamaan... vain katto puuttuu.

KUVA: Marjo Juntunen
Kuusen takan odottaa jouluaaton sauna.
Joulun sanoma, se muistuu silloin kirkkaammin mielessä
kun ajattelee elämää ja mitä kaikkea saamme sydämiin
oivaltaessamme Vapahtajamme syntymän perimmäisen tarkoituksen.