Kesäloma pohjolassa  25.-31.7.2022

Pitkä on vuosi odottaa kesälomaa, mutta kun odottaa pitkään silloin siitä nauttii antaumuksella.
Jälleen kerran auton nokka Kilpisjärvelle maanantai aamuna 25.7  klo.04:00.
Kilpisjärvellä torstai aamuun ja sitten majan vaihto Äkäslompololle jossa loppuloma vietettiin.
Sää ennusteet eivät luvanneet hellekelejä, mutta tarkeni hyvin ja kova sadepäiviä oli vain yksi.
Viime vuonna oli tarkoitus käydä Norjan puolella sinisellä järvellä. Korona rajoitukset estivät silloin matkan Norjaan.
Mutta nyt raja oli sepposen selällään ja matkan teimme siniselle järvelle joka oli nimensä veroinen.

Sitten laskeuduimme torstaina Äkäslompololle jossa patikoitiin verraten hyvässä säässä
ja kävimme katsomassa syvän järven pakasaivon. Lintutorneja myös kierrettiin kaksin kappalain.

 


Norjassa pysähdyimme tyynen järven rannalla mennessämme siniselle järvelle.

Auton ikkunan läpi vauhdissa räpsäytin muutaman kuvan.
Tämän kuvasin kun otin kun pilvet piirittivät vuorenhuipun.

Jostain Norjasta kuva ja siksi kun oli jotenkin suhteellisen kaunista.
Tuo kaide häräkehtää kuvassa ja pilasi kuvaa.

Oli peilityyni ei värettäkään vedessä.

Siniselle järvelle mentäessä joutuu ajamaan huonosti valaistun tunnelin läpi joka on pitkä.
Myös tunnelissa oli kostetutta joka heikensi näkyvyyttä.

Tunnelista putkahdimme ihmisten ilmoille ja pilvet alkoivat hiljalleen hiipiä pois sineen taivaankannen päältä.

Pysähdystauko.
Ja kuvan sieltäkin otin kun veräjä toi mieleeni laulun "Vanhan veräjän luona".

Siniselle järvelle mentäessä parkkipaikka maksu piti suorittaa kännykällä.

Sinisen järven parkkipaikalta näkyy oikealla vuoret
 ja niitten välistä jäätä tai lunta jonne asti melkein pitää taivaltaa.

No niin ! nyt menoksi siniselle järvelle.

Alkumatka reitillä oli silputtu puuta joka oli hyvä kulkea.

Maisemakuva matkanvarrelta.

Silta ja lankkusilta märimmän alueen yli.

Oli sitä vettä polulla jos kivien päällä hyppien pysyi ja matka jatkui joka kuivin jaloin tai ei.

Varmaan jokin veden kulkureitti.

En kaatunut !
Tämmöistä oli suurin osa matkaa kiveä, kiveä ja sitä riitti siniselle järvelle saakka.

Kyllä oli polvientekonivelet koetuksella kun taivalsin eteenpäin.

Luulimme että sininen järvi on heti tuon kukkuna takana jossa Marjo huilaa.
 Matka oli vasta alussa !

Kuvasin maisemaa selkäni takaa.

Ja matka jatkuu.

Vaikka näyttää että olemme melkein perillä niin tuonne vuorten edessä oleva syvenny
jossa sininen järvi sijaitsee on yli kilometrin matka.

Vielä vähän matkaa ... noitten terävien kivimurikoitten takana sininen on.

Onko pudotus jyrkkä siniseen järveen ? vai kivikkoinen rinne laskeutua ?
Vasemmalla kuvassa teräväkivi ja latvassa kalalokki.

Siinä kalalokki päivystää tai laskee kävijämäärän.

Piti laskeutua verraten suurten kivilohkareitten päältä ja välistä.

Taiteilla sai että pystyssä pysyi.

Ja tässä sininen järvi nimensä mukainen.
Kaunis sininen. Vesi järveen tulee kallioitten välissä olevasta jäästä joka sulaa ja liruttaa veden alas.

Kuva keskeltä sinistä ....

.... ja oikeanpuoleinen osa järvestä.

                                                   Kuva: Henri Juntunen      
                                                                                                            
Kuten kuvasta näkyy .. hovikuvaaja nauttii elämän ravintoa HK-sinistä.
Vain sinistä saa syödä sinisenjärven rannalla.
Marjo rupeaa siemailemaan kahvia.

Lähdettäessä pois on lähellä pieni vesialue.

Sininen järvi on turistirysä.

Pieni puro tai onko oja peräti kulkee reitin lähellä.

Sää oli hyvä käydessämme sinisellä.
Kaukana kuvan keskiosassa lyngenin alpit.

Petäjän juuret matalalla ja silloin nurin heittää.

Laskeutuessa yhä alemmas kiviä riitti.

Sinne sininen jää. Muistot hyvät tästäkin matkasta.

Ei vielä matka lopu ...

.... sillan yli ....

... sinisenjärven matka käytännössä päättyi tähän tervehdykseen.
Vihkon ylimpänä tervehdys Sahlmanneilta Juntusille.
Jarmo Sahlman on tämän tekstin kirjoittanut ja Juntuset kiittää muistamisesta.

Tulomatkalla siniseltä otin kuvan pikkulaivasta ....

.... ja tämänkin, onko se jokin vuori mene ja tiedä.


Lomamatka siirtyi Äkäslompoon.

Patikointia ihmisen ringissä.

Veden solinaa alkutaipaleella.

Kota ja muita rakennuksia ihmiset olivat ringin varrelle rakentaneet.

Kuvassa keskisen kukkula jonka kierrämme ... ja  jaksamme ... hitaasi kiiruhtaen.

Polku vie kivimassojen väliin ...

... kellotapulinkuruun.

Kuntoilijoita tuli vastaan milloin juosten mutta paljon oli pyöräilijöitä.

Porot päivätorkuilla.

Harmikseni unohdin HK-sinisen mökille kun kota ja nuotio siellä odottaa.

Olisi ollut kota ....

.... tai nuotiopaikka käryyttää HK-sinistä... mutta kun ei niin ei.

Keskisenkukkula ja sinne ylös mennä pitää ...

.... ja sinnehän kepeästi askeltain kiipeää Marjo .. ja köpykkä tulee jossain siellä kaukana takana.
Pojat kipaisivat kukkulan yli nopsaan ja varmaan jo nauttivat pitsaa mökillä.

Maisemaa keskisen ja yllästunturin välistä.

Polku vie alas ...

... ja alas. Varkaankurun alkupää oikealla jontka.

Porot lämmittää hiekkakasassa.

Laskettelukeskus, Ylläs.

 Ylläslompolon lintutorni.

Sitten matka pakasaivolle.
Alussa nuotiopaikka ....

... ja puuliiteri.

Pakasaivolle polku helppo kangasmaisema.

Jos juoksi kiireellä niin este oli ettei aivoon putoa.

Reunat myös aidattu ....

... ja siellä 60 metriä syvä pakasaivo

Pakasaivo on syntynyt kallioperän ruhjeeseen, jota mannerjään sulamisvedet huuhtoivat.

Suon yli lintutornille ...

... Äkäslompolon lintutorni.