JÄRRIPEIPPO Varosessa
tammikuussa v.2021
Järripeippo on muuttolintu, mutta joskus muuttomatka
jää tekemättä
ja silloin lintujen talviruokinta pelastaa järrin kevääseen ja kesään.
Oli Loppiainen ja pakkasta melkein -30. Katsoin miten linnut pärjäävät
ulkona lintujen ruokintapaikalla. Maassa oli kauraa ja
auringonkukansiemeniä
syömässä talitiaisia, hömötiainen ja suurimäärä pikkuvarpusia kuin myös
keltasirkkuja.
Parvesta aavistuksen loitommalla oli lintu jota äkkiseltään en
tunnistanut. Vähän aikaa
aprikoiden aloin saada mielikuvan linnusta ja laitoin kyselyn Janne
Leppäselle voisko
lintu olla järripeippo kun näkemäni tuntomerkit sopisivat kyseiseen
lintuun. Janne vastasi,
mahdollista on, mutta normaalisti järripeippo majailee etelän lämpöisempiä
ilmoja katsellen.
Hovikuvaaja heräsi "talviunesta" ja pikimmiten yrittin kuvata järripeippo.
Pakkasta oli ulkona paljon (-31) ensimmäisissä kuvausyrityksissä saada kuva järristä.
Kökötin piilossa odottaen järrin tuloa lintulaudan lähellä olevaan kuuseen
josta se varovaisen arasti laskeutuisi maahan kuvattavaksi. Odotus
pakkasessa
oli vanhoille, uurteisille sormilleni viileä jopa kylmä koettelemus. En
saanut
ulkona kyttäyskuvaa järristä kun ei näkynyt ei kuulunut vaikka itseäni
säälimättä,
sormeni kylmettyivät. Tulin sisälle ja ei auttanut kuin kytätä ikkunan
läpi kamera valmiina.
Järripeippo oli ihmeen varovainen ! Näin kun tuli kuusenoksien taakse. Katseli arkaillen
uskaltaako laskeutua muitten lintujen lähelle ruokailemaan. Kamera
valmiina kuvaamaan
ikkunan läpi joka ei ole paras mahdollinen kuvaustapa kun lasi tuo kuviin
sameutta
ja aavistuksen tarkentaessa tuli ikkunanlasista heijastuksia joka teki
kuvista ei niin hyviä.
Kuvat ikkunan läpi kuvattu järripeiposta joka on
suhteellisen harvinainen näin sydäntalvella.
Janne Leppänen, lintujen elämän tuntija kirjoitti alla olevan tekstin
järripeiposta.
SUURET KIITOKSET JÄLLEEN JANNELLE !
teksti: JANNE LEPPÄNEN
Järripeipon pihabongaus
Talvisen ruokintapaikan peruslajisto on melko vakiintunutta ja tulee
ruokinnan ylläpitäjälle tutuksi. Tarkkasilmäinen havaitsee kuitenkin
aina silloin tällöin yllätyksiä. Aiemmin talvella Outokummun
Seudussa esiteltiin pähkinänakkeli, joista osa on kaukaa idästä
tulleita vaeltajia ja osa läntisen rodun vähitellen pesimälajiksi
levittäytymässä olevia uudistulokkaita. Oma ryhmänsä ovat
satunnaistalvehtijat. Linnut, joiden lajista pääosa muuttaa syksyllä
hyvissä ajoin etelään ja palaa keväällä. Mutta muutama yksilö
silloin tällöin jää yrittämään talvehtimista tänne hankien keskelle.
Polvijärvellä Varosessa pakkasenkestoaan testaa paraikaa eräs
tällainen satunnaistalvehtija, nimittäin järripeippo. Havaitsijan
kertomus ensihavainnoista oli varsin tyypillinen. Sirkkuparven
mukana ruokintapaikalle tullut lintu näyttäytyi ensin vain lyhyen
aikaa. Antaen kuitenkin oletuksen että järripeipolta tuo kyllä
näytti. Mutta oliko kuitenkaan? Kun mitä se täällä tähän aikaan
vuotta tekee? Onneksi lintu palasi uudestaan ja antoi katsella tällä
kertaa itseään paremmin.
Keväinen järripeippo-koiras on helppo tunnistaa selväpiirteisen
musta-oranssi-valkea-kuvioisesta puvustaan. Talvella sellaista ei
kuitenkaan voi nähdä. Järripeipon, kuten muutaman muunkin linnun
höyhenpuvun kehitykseen näet kuuluu sellainen erikoisuus, että
keväiset kirkkaat värit tulevat näkyville höyhenten kulumisen
kautta. Loppukesän sulkasadossa kasvaneiden uusien höyhenten kärjet
ovat ruskehtavia. Yleensä tällaiset lajit ruokailevat maassa
kasvillisuuden seassa. Luonto onkin ajatellut tämän hyvin. Ruskeat
höyhenten kärjet piilottavat kirkkaimmat värit ja antavat linnulle
paremman suojavärin. Kevättalven kuluessa nämä kärjet rapistuvat ja
karisevat pois. Jolloin näkyviin tulee kaunisvärinen juhlapuku, jota
koiras tarvitsee kevään soidinmenoissa. Samalla höyhenistö ohenee,
kun eihän kesän lämmössä yhtä paksua takkia tarvitakaan. Järripeipon
naaras pysyy läpi vuoden samanvärisenä. Selkäpuoli on
ruskeankirjava, samoin pää. Hartioilla ja rinnassa on oranssia
väriä. Lennossa järripeippo paljastaa yhden hyvän tuntomerkkinsä,
valkoisen yläperän, eli alueen pyrstön tyvestä alaselkään.
Mutta miksi järripeippo, jonka pitäisi tähän aikaan vuotta olla
keski-Euroopassa, on jäänyt Polvijärvelle? Vastauksen tiennee vain
lintu itse. Pakkanen ei järripeipolle ole ongelma, tämäkin selvisi
viime aikojen -30 asteen pakkaset. Lajin pesimäalue painottuu
pohjoiseen ja yltää puurajalle asti. Olosuhteisiin, jotka kesälläkin
voivat olla varsin arktisia. Sen sijaan lumi on ongelma. Se estää
maassa ruokailevaa lintua löytämästä maassa olevia siemeniä
ruuakseen. Kenties tämä järri viivytteli pitkälle joulukuuta
vähälumisilla pelloilla taikka hakkuuaukkojen heinikoissa olettaen
että hätäkös tässä. Sitten kun lumi tuli, niin muuttovaistoa ei enää
ollutkaan, mutta onneksi löytyi ruokintapaikan kaura- ja
auringonkukkatarjoilu pelastukseksi. Itse asiassa aiempaa useampi
järripeippo on alkanut lyhentää muuttomatkaansa. Lapista tulevat
linnut saattavat jäädä talveksi Suomen etelärannikolle. Onhan niillä
siinä vaiheessa jo satojen kilometrien lentomatka takana, eli niiden
voi toisaalta sanoa tehneen muuttomatkan. Ja nykyisessä ilmastossa
kun lumiset jaksot ovat siellä olleet useina talvina hyvin lyhyitä,
niin ne ovat selvinneet hyvin.
Pihabongaus tulee jälleen
Birdlifen jokatalvinen pihabongaus on jälleen tulevana viikonloppuna
30.-31.1. Tapahtuman jo monille tuttu idea on yksinkertainen.
Tapahtumaviikonlopun aikana vapaavalintaisena hetkenä seurataan
ruokintapaikan lintuliikennettä tunnin ajan ja lajeittain lasketaan
suurin kerralla nähty yksilömäärä. Havainnot voi ilmoittaa netissä
osoitteessa www.birdlife.fi tai lähettää postikortilla osoitteeseen
BirdLife Annankatu 29 A 16 00100 Helsinki. Tapahtuma aktivoi ihmisiä
tarkkailemaan lähiluontoa ja samalla kertyy aineistoa talvehtivan
lintulajiston muutoksista. Pihabongaus on järjestetty Suomessa
vuodesta 2006 alkaen ja edellä mainitun nettisivun kautta löytyy
tilastoja aiempien vuosien tuloksista. Mukaan lukien varsin
mielenkiintoisia kuvaajia eri lajien kannanvaihteluista.
Pihabongauksen voikin sanoa olevan kansalaistiedettä parhaimmillaan,
kenties näille seuduille talveksi jääneitä järripeippoja löytyy
lisää!
|
15.1.2021
Järripeippo laskeutui lopulta lumiseen maahan ja nappasi
auringonkukansiemenen. |
15.1.2021
Järripeippo jostain syystä arastelee muita lintuja ja on mieluummin
omissa oloissaan.
Järripeippo etimmäinen ja muita talviruokinnassa olevia lintuja on
yhteensä reilusti yli 50 lintua. |
Tämä kuva on otettu 23.1.2021.
Järripeipon tuntomerkkeihin kuuluu myös selässä oleva valkoinen
höyhenpeite. |
Kuvattu 23.1.2021
Siellä se oksien takana katselee uskaltaako tulla.
Nälkä pakottaa tulemaan vaikka pientä arkuutta on linnussa. |
Kuvattu 24.1.2021
Järripeippo on ollut vieraanamme koko tammikuun ja saa nähdä miten
pitkään viihtyy.
Mutta ruoka ei lopu talvilinnuilta sen varmistaa ja siitä huolehtii Marjo. |
|