JÄRRIPEIPPO Varosessa tammikuussa v.2021
 

Järripeippo on muuttolintu, mutta joskus muuttomatka jää tekemättä
ja silloin lintujen talviruokinta pelastaa järrin kevääseen ja kesään.
Oli Loppiainen ja pakkasta melkein -30. Katsoin miten linnut pärjäävät
ulkona lintujen ruokintapaikalla. Maassa oli kauraa ja auringonkukansiemeniä
syömässä talitiaisia, hömötiainen ja suurimäärä pikkuvarpusia kuin myös keltasirkkuja.

Parvesta aavistuksen loitommalla oli lintu jota äkkiseltään en tunnistanut. Vähän aikaa
aprikoiden aloin saada mielikuvan linnusta ja laitoin kyselyn Janne Leppäselle voisko
lintu olla järripeippo kun näkemäni tuntomerkit sopisivat kyseiseen lintuun. Janne vastasi,
 mahdollista on, mutta normaalisti järripeippo majailee etelän lämpöisempiä ilmoja katsellen.

Hovikuvaaja heräsi "talviunesta" ja pikimmiten yrittin kuvata järripeippo.
Pakkasta oli ulkona paljon (-31) ensimmäisissä kuvausyrityksissä saada kuva järristä.
Kökötin piilossa odottaen järrin tuloa lintulaudan lähellä olevaan kuuseen
josta se varovaisen arasti laskeutuisi maahan kuvattavaksi. Odotus pakkasessa
oli vanhoille, uurteisille sormilleni viileä jopa kylmä koettelemus. En saanut
ulkona kyttäyskuvaa järristä kun ei näkynyt ei kuulunut vaikka itseäni säälimättä,
sormeni kylmettyivät. Tulin sisälle ja ei auttanut kuin kytätä ikkunan läpi kamera valmiina.

Järripeippo oli ihmeen varovainen ! Näin kun tuli kuusenoksien taakse. Katseli arkaillen
uskaltaako laskeutua muitten lintujen lähelle ruokailemaan. Kamera valmiina kuvaamaan
ikkunan läpi joka ei ole paras mahdollinen kuvaustapa kun lasi tuo kuviin sameutta
ja aavistuksen tarkentaessa tuli ikkunanlasista heijastuksia joka teki kuvista ei niin hyviä.

Kuvat ikkunan läpi kuvattu järripeiposta joka on suhteellisen harvinainen näin sydäntalvella.


Janne Leppänen, lintujen elämän tuntija kirjoitti alla olevan tekstin järripeiposta.
SUURET KIITOKSET JÄLLEEN JANNELLE !

teksti: JANNE LEPPÄNEN                                                                   Järripeipon pihabongaus Talvisen ruokintapaikan peruslajisto on melko vakiintunutta ja tulee ruokinnan ylläpitäjälle tutuksi. Tarkkasilmäinen havaitsee kuitenkin aina silloin tällöin yllätyksiä. Aiemmin talvella Outokummun Seudussa esiteltiin pähkinänakkeli, joista osa on kaukaa idästä tulleita vaeltajia ja osa läntisen rodun vähitellen pesimälajiksi levittäytymässä olevia uudistulokkaita. Oma ryhmänsä ovat satunnaistalvehtijat. Linnut, joiden lajista pääosa muuttaa syksyllä hyvissä ajoin etelään ja palaa keväällä. Mutta muutama yksilö silloin tällöin jää yrittämään talvehtimista tänne hankien keskelle. Polvijärvellä Varosessa pakkasenkestoaan testaa paraikaa eräs tällainen satunnaistalvehtija, nimittäin järripeippo. Havaitsijan kertomus ensihavainnoista oli varsin tyypillinen. Sirkkuparven mukana ruokintapaikalle tullut lintu näyttäytyi ensin vain lyhyen aikaa. Antaen kuitenkin oletuksen että järripeipolta tuo kyllä näytti. Mutta oliko kuitenkaan? Kun mitä se täällä tähän aikaan vuotta tekee? Onneksi lintu palasi uudestaan ja antoi katsella tällä kertaa itseään paremmin. Keväinen järripeippo-koiras on helppo tunnistaa selväpiirteisen musta-oranssi-valkea-kuvioisesta puvustaan. Talvella sellaista ei kuitenkaan voi nähdä. Järripeipon, kuten muutaman muunkin linnun höyhenpuvun kehitykseen näet kuuluu sellainen erikoisuus, että keväiset kirkkaat värit tulevat näkyville höyhenten kulumisen kautta. Loppukesän sulkasadossa kasvaneiden uusien höyhenten kärjet ovat ruskehtavia. Yleensä tällaiset lajit ruokailevat maassa kasvillisuuden seassa. Luonto onkin ajatellut tämän hyvin. Ruskeat höyhenten kärjet piilottavat kirkkaimmat värit ja antavat linnulle paremman suojavärin. Kevättalven kuluessa nämä kärjet rapistuvat ja karisevat pois. Jolloin näkyviin tulee kaunisvärinen juhlapuku, jota koiras tarvitsee kevään soidinmenoissa. Samalla höyhenistö ohenee, kun eihän kesän lämmössä yhtä paksua takkia tarvitakaan. Järripeipon naaras pysyy läpi vuoden samanvärisenä. Selkäpuoli on ruskeankirjava, samoin pää. Hartioilla ja rinnassa on oranssia väriä. Lennossa järripeippo paljastaa yhden hyvän tuntomerkkinsä, valkoisen yläperän, eli alueen pyrstön tyvestä alaselkään. Mutta miksi järripeippo, jonka pitäisi tähän aikaan vuotta olla keski-Euroopassa, on jäänyt Polvijärvelle? Vastauksen tiennee vain lintu itse. Pakkanen ei järripeipolle ole ongelma, tämäkin selvisi viime aikojen -30 asteen pakkaset. Lajin pesimäalue painottuu pohjoiseen ja yltää puurajalle asti. Olosuhteisiin, jotka kesälläkin voivat olla varsin arktisia. Sen sijaan lumi on ongelma. Se estää maassa ruokailevaa lintua löytämästä maassa olevia siemeniä ruuakseen. Kenties tämä järri viivytteli pitkälle joulukuuta vähälumisilla pelloilla taikka hakkuuaukkojen heinikoissa olettaen että hätäkös tässä. Sitten kun lumi tuli, niin muuttovaistoa ei enää ollutkaan, mutta onneksi löytyi ruokintapaikan kaura- ja auringonkukkatarjoilu pelastukseksi. Itse asiassa aiempaa useampi järripeippo on alkanut lyhentää muuttomatkaansa. Lapista tulevat linnut saattavat jäädä talveksi Suomen etelärannikolle. Onhan niillä siinä vaiheessa jo satojen kilometrien lentomatka takana, eli niiden voi toisaalta sanoa tehneen muuttomatkan. Ja nykyisessä ilmastossa kun lumiset jaksot ovat siellä olleet useina talvina hyvin lyhyitä, niin ne ovat selvinneet hyvin.                                                                     Pihabongaus tulee jälleen               Birdlifen jokatalvinen pihabongaus on jälleen tulevana viikonloppuna 30.-31.1. Tapahtuman jo monille tuttu idea on yksinkertainen. Tapahtumaviikonlopun aikana vapaavalintaisena hetkenä seurataan ruokintapaikan lintuliikennettä tunnin ajan ja lajeittain lasketaan suurin kerralla nähty yksilömäärä. Havainnot voi ilmoittaa netissä osoitteessa www.birdlife.fi tai lähettää postikortilla osoitteeseen BirdLife Annankatu 29 A 16 00100 Helsinki. Tapahtuma aktivoi ihmisiä tarkkailemaan lähiluontoa ja samalla kertyy aineistoa talvehtivan lintulajiston muutoksista. Pihabongaus on järjestetty Suomessa vuodesta 2006 alkaen ja edellä mainitun nettisivun kautta löytyy tilastoja aiempien vuosien tuloksista. Mukaan lukien varsin mielenkiintoisia kuvaajia eri lajien kannanvaihteluista. Pihabongauksen voikin sanoa olevan kansalaistiedettä parhaimmillaan, kenties näille seuduille talveksi jääneitä järripeippoja löytyy lisää!

15.1.2021 Järripeippo laskeutui lopulta lumiseen maahan ja nappasi auringonkukansiemenen.

15.1.2021 Järripeippo jostain syystä arastelee muita lintuja ja on mieluummin omissa oloissaan. Järripeippo etimmäinen ja muita talviruokinnassa olevia lintuja on yhteensä reilusti yli 50 lintua.

Tämä kuva on otettu 23.1.2021. Järripeipon tuntomerkkeihin kuuluu myös selässä oleva valkoinen höyhenpeite.

Kuvattu 23.1.2021 Siellä se oksien takana katselee uskaltaako tulla. Nälkä pakottaa tulemaan vaikka pientä arkuutta on linnussa.

Kuvattu 24.1.2021 Järripeippo on ollut vieraanamme koko tammikuun ja saa nähdä miten pitkään viihtyy. Mutta ruoka ei lopu talvilinnuilta sen varmistaa ja siitä huolehtii Marjo.