Olemme jälleen tulleet aikaan hiljentymiseen vuoden pimeimpään aikaan.

Ulkona luonnossa on hämärää valotonta. Lintujen kesän  ääni  kaukana.

Joulu, valon tuoja sisimpäämme  monessakin  merkityksessä  odotettu ja kaivattu

aika josta alamme nähdä valon lisääntyvän kaikkialle. Joulu on aika jolloin me

voimme matkata monellakin tapaa läheistemme luo. Onko se lahja vai joku

kestävämpi joulun lahja kestääkseen joulun yli sinne viimeiseen elämän hetkeen.

Joulun hiljaisina hetkinä on mahdollisuus tehdä pisin ja vaikein matka.

Emme tee matkaa minne tie vie autolla ajaen. Emme matkaa kauppakeskuksiin

joulun antimia ostamaa. Ei kauaksi  matkata omista jalan sijoiltaan.

Se matka, vaikein ja pisin on omaan itseensä. Liian harvoin me teemme

matkaa itseemme tutkiskellen ja ajatellen kaikkea sitä mitä joulun sanoma

meihin vaikuttaa. Löydämmekö mielen syvyyksistä seimen lapsen Jeesuksen.

On toisinaan vaikea hyväksyä itsestään löytämiä tekosia jotka haluttaisiin

ohittaa matkalla omassa sisimmässään. On helpottavaa pysähtyä siihen paikkaan

josta alkoi uusi elämän kulku samalla tavalla kuin Itämaan tietäjät matkasivat

Juudeaan Beetlehemiin Jeesus-lapsen seimen ääreen. Löydämmekö me

tässä ajassa sisimmästämme oman Jeesus-lapsen?   Itämaan kolme viisasta

miestä seurasivat tähteä merkkinä taivaalla mikä on oikea tie luo vapahtajan.

Me matkalla omassa sisimmässämme olemme yksin. Ei ole tietä, ei tähteä,

ei viisaita ihmisiä sanomassa oikea suuntaa löytää etsimämme, kadottamamme

joulun perimmäinen sanoma, Joulun hiljaisuus, Joulun Betlehemin tähti.

Tie löytää Betlehemin tähden alle, hevostalliin kapaloidun Jeesus-lapsen

seimen ääreen  jokainen etsivä pääsee kun ymmärtää omat heikkoudet

oma tie joka ei ole Beetlhelemin  tähden johdattama. Jeesus syntyi

jouluna johdattamaan jokaisen joulun sanoman ääreen. Sanoma Jeesukselta

"Sana tuli lihaksi ja asuu meidän keskellämme".