6.9.2023
ILVES
POLVIJÄRVEN VAROSESSA
HOVINAHONTIEN LÄHELLÄ PETÄJÄSSÄ



 

Normaaliin elämänrytmiini kuuluu lähteä lehmien
ilta lypsyn jälkeen sähköavusteisella polkupyörällä ajelemaan.
Tuttu ajoreitti Hovinahontietä ja suometsäntie oli iltapäivän reitti.
Katselin ajaessa näkyykö pyitä joka on vielä kuvaamatta tänä vuonna.
Lintuja pyrähteli silloin tällöin metsikössä mutta näköhavaintoa lintuihin en saanut.

Matkani eteni Varosentiellä hiljaa "hiipien" ajelin kiirettä en tuntenut.
Käännyin Varosentieltä Hovinahontielle jota tietä Isäni ja Äitini silloin nuoruudessa kulkivat.
Vanhempani asuivat kyseisen tien varrella jos muista oikein 1940 - 1950 luvulla.
Isäni synnyinkoti on Hovinahontietä kulkiessa alle kilometrin päässä.
Minulle tämä Hovinahontie on muutakin kuin tie. Tie on muistelujen tie.

Kun ajelen tietä pitkin näen Isäni synnyin paikan.
Näen tien joka erkanee Äitini ja Isäni asuinpaikkaan.
Joskus pysähdyn ja yritän saada silmiini sen ajan
jolloin  elämä kukoisti Hovinahon tien varsilla se aika olisi kaunista.
Aika menee ja kaikki kaunis vanhanajan elämän tyyli katoaa.
Hovinahossa Isäni synnyinkodissa kesällä heinäseipäät pellolla
tuomen valkoiset kukat pihamaalla loistossaan juhannuksena
ovat vain muistoja ajatuksessa sieltä ajasta elämän kauniista ajasta.

Hovinahon tie on useita kilometrejä pitkä ja silloin joskus kauan
aikaa sitten kyseisen tien oli ahkerassa käytössä. Hovinahontien varrella
parhaimpaan elämänaikaan oli asukkaita oli yli kaksikymmentä. Nyt ei ketään,
muuta kuin kesäasukkaita tai metsästysaikaan majapaikkaansa olevia.
Niin, muistelussani näitä asioita ajaessani oloni herpaantui lintuihin metsässä.

Palasin arkeen nykyhetkeen laskeutuessani loivaa mäkeä alas
jossa on tompsuhiekkaa ja pitää olla varovainen ettei pyöräni kuperkeikkaa tee.
Vähän matkka ajelin eteen päin kun näin tiellä kaksi kissaa leikkivän keskenään.
Näin ajattelin kun matkaa oli jonkin verran ja kisailijat olivat pieniä.
Lähestyin eläimiä hiljaa, sähköavusteinen pyöräni ei kovaa kalinaa moottorista päästä.
Olin noin 50m päässä kun kissaeläimet havaitsivat lähestyjän.

Pieni hetki aivoissani oletti että ovatko peräti karhun pentuja
mutta tämäkin ajatus hälveni kun tähän aikaan syyskuussa ei karhulla noin
pieniä pentuja ole. Sitten välähti ! Nämähän ovat ilveksen pentuja.
Toinen pentu säntäsi tien toiselle puolen metsää. Toinen pentu
kipaisi tien toiselle puolen pieneen mäntypuuhun. Ajattelin että
kerkiänkö napata ilves pennusta puussa olevasta kuvan... jarrut pyörään .

Ilves pentu katseli mitään kiirettä tuntematta kun kamerani kaivoin pyörälaukusta.
Harmikseni aurinko helotti täydellä voimalla kameraan päin ilveksen suunnasta.
Napsin kuvia alivalottaen jotta ilveksen selkä ei "palaisi" puhki.
Ilves katseli touhujani hyvin leppoisin ilmein ei pelännyt oloani.
Samaan aikaan kun kuvasin tien toiselta puolen kuului toisen
pennun ääntelyä joka varmaan ihmetteli minne kaveri jäi.
Sain kuvia ja lähdin matkaa jatkamaan. Elämäni ensimmäisen
kerran näin ilveksen tosin ilves oli pieni mutta kasvaa kun ikää tulee.