Taivaan Isä antaa meille rakkauden elämän lahjan ja elämän polun jota kuljemme aamu varhaisesta iltamyöhään, uuteen päivään. Kuljemme tietämme, emme voi nähdä milloin elämän lahjamme päättyy Vapahtajamme syliin nähdäksemme Taivaan kirkkauden. Heimo enoni elämän lahja päättyi 14.11.2012  76 vuoden ikäisenä .  Taivaan Isä sulki Heimon silmät Taivaan uneen, laittaen kädet ristiin sydämen päälle. Heimo enon auttavat kädet vaipuneet iäisyys lepoon. Kiitos kaikesta.  Sanat ,kiitos kaikesta, on vain pieni lausahdus, mutta niin paljon sisältäen jotka kirjoitin enoni adressin viimeiseksi sanoiksi.  Muistan ne lukuisat kerrat jotka Heimo kävi kodissani auttaen monissa niissä työtehtävissä elämänsä aikana ja ennen kaikkea auttaminen oli pyyteetöntä vailla raha korvausta. Heimo ei koskaan ottanut vastaan rahaa käydessään auttamassa joka on tässä rahan ajassa ajateltuna harhakuvitelma joka ei voisi toteutua siinä mittakaavassa jonka Heimo pitkässä elämässään teki monelle auttaen.  Enoni elämän tietä kulkiessaan näki entisaikojen savottametsät niin etelä-suomessa kuin täällä polvijärvellä kotiympäristössä. Ne monet hikipisarat metsien kätköissä ovat ihmisen joka oli aamusta ilta myöhään tinkimätön ahkeroimaan elämän ja perheen eteen.  Kotipiha koivikko Martonvaarassa jossa Heimo viljeli Isänsä synkkään kuusimetsään raivaamiaan peltojaan ja navetassa lypsykarjaa jota vaimonsa Siiri hoiti siihen asti kunnes käsien voima alkoi hiipua.  Meillä monella on sydämessämme lahja, se lahja on rakkaus synnyinkotiin. Sitä ei näe toiset, mutta sen voi aistia toisesta ihmisestä kiintymyksen voimana jossa kumpuaa elämän tahto hetkeen jossa saisi nukkua viimeiseen uneen omassa kodissa. Kun näemme toisen ihmisen askeleen matalan, käsissä eletyn elämän uupumus silloin kun katsomme silmiin näemme syvällä pyynnön Taivaan Isälle pyytäen voimaa elämän jatkumiseen oman kodin lämmössä. Heimon elämä jatkui voimien huvetessa viimeiset  kuukaudet polvijärvellä kehräkodissa.

Siiri Turunen. Syntynyt Kontiolahdessa josta matka suuntasi Martonvaaraan avioiduttuaan Heimo Turusen kanssa. Siirin elämä murtui vaikeaan sairauteen 20.4.2015

Koivikko, Siirin elämän koti, siellä hiljaisuuden keskellä Martonvaarassa ympäröi tänään kiitosta taivaan uneen nukkuneelle ja sulkien elämän silmät. Kädet ristissä sydämen päällä kiittäen kaikesta jotka niin useasti koti oven aukaisivat. Valkoinen arkku pihamaalta hiljaa erkanee, aika on päättynyt. Koivikossa uusi elämä, kevään valo, pihamaalla muistot työn uurastamisesta jonka me kaikki myös tällä hetkellä voimme vain muistaa ajasta joka on eletty niissä hetkissä jolloin elämän voima kulki Siirin sydämessä. Muistojen lähteellä näemme Siirin kulkien niitä nuoruuden askeleita siihen saakka kunnes askel lyhenee ja tuntea viimeinen sydämen lyönti joka kiittää Taivaan Isää elämästä ja rakkaudesta perheeseen joka oli kaikkein suurin lahja elämältä. Me jokainen saamme kirjoitetun kohtalon elämän päiviimme joka kuljettaa hetkemme Taivaan Isän tahdosta. Siirin johdatus nuoruudessa tavata Heimo ja aloittaa elämä yhteinen joka päättyy silloin kun pitkä taival on takana ja elämän kirjan viimeinen sanoma koettaa, nähdä Vapahtajamme kasvot. Siirin rakkaus kotiinsa oli kuin näkymätön side jota lujitti hänen pyyteettömyys ja vaatimattomuus elää elämä siellä minkä Taivaan Isä antoi rakkaan Heimon synnyinkotiin. Kesäinen lämmin aamu pysähtyen katsella luomakunnan kauneutta, sateinen tuulen humina kasvoilla, pakkaslumi narskuen jalkojen alla. Näin tunnemme muistot Siirin askeleista jotka kulkivat joka päivä karjan hoitoon koivikon pihamaalla. Kulkea samaa polkua vuosikymmeniä on rakkautta menneeseen aikaan ja tuntea huominen sellaiseksi elämän voiman antajaksi jonka vuoksi oman perheen eteen jaksaa ottaa väsyneenkin askeleen. Siirin pitkä elämän työ lehmiä hoitaen myös auttaen Heimoa peltotöissä on työtä ihmisen jonka edessä annamme kunnioituksen ja Taivaan Isälle kiitos saada olla Siirin läheisyyttä. Siiri sanoen "elämä pitää ottaa sellaisenaan kuin se eteen tulee ja elettävä kaikki, ilon kuin surun päivät jotka Jumala on suonut kohdalle tarkoitetun ". Siiri tunsi suurta kiitollisuutta saaden olla kotona Martonvaarassa myös silloin kun omat jalat ei enää kantaneet ja olla toisten liikuteltavana. Heimon väsyneet kädet auttoivat Siiriä viimeiseen yhteiseen hetkeen ja voima jolla Heimo auttoi oli yhteisen elämän tuoma rakkauden voima. Kiitos Kaleville siitä pyyteettömästä auttamisesta jota hän teki pitkän ajan auttaen Siiriä arkisissa elämän hetkissä. Kalevin sydämessä pyyteettömyys auttaa on lahja Taivaan Isältä ja tämä lahjan Siiri kiittäen lausui. Siiri lähtien tänään kotinsa pihamaalta läheisten saattamana viimeiseen leposijaan oli elämän kirjan viimeinen sivu jonka Vapahtajamme käänsi. Antoi levon Siirille rakkaan vierelle taivaan unta nukkuen

Siiri ja Heimo kotinsa pihamaalla Martonvaarassa toukokuussa 2008  Siirin täyttäessä 70v.