24.12.2019
Martonvaaran hautausmaa jouluaaton iltana.

 
 

Hautausmaa, viimeinen leposija maallisessa ajassa joka hiljentää hautausmaalla kulkijan pysähtymään.
Katsoa ajatellen mitä kaikkea kätkee hautakumpu. Hautakiveen kirjoitettu nimi, jos tuntee kiveen kirjoitetun nimihenkilön silloin poisnukkunut saa hetken hautakiveen katsojan kulkemaan niitä hetkiä eletystä elämästä. Yhdessä vietetyt hetket poisnukkuneen ajallisesta ajasta ovat niitä hetkiä joita muistelemme joita kaipaamme ja joita emme unohda jokaisen omaa hyvyyttä kiittäen ja jokaisen heikkoudet unohtaen.

Jouluinen hautausmaa on kynttilöiden valomeri. Hautausmaat täyttyvät valolla muistamaan jokaisen rakkaan elämää ja niitä yhteisiä päiviämme täällä. Jokainen kynttilä hautakummun päällä muistuttaa katselijaa jouluaaton iltana hautakiveen kirjoitetun nimestä, äidin, isän taikka läheisestä ettei ole vain nimi kivessä vaan myös poisnukkunut sydämessä. Käydä hautausmaalla jouluna sytyttämässä muistojen kynttilänliekki valaisemaan siunattuun maahan iäisyys taivaan uneen vaipuneen haudalle on myös osoitus katkeamattomasta kaipuusta sytyttää jälleen kerran elämänkynttilä.

 Hiljaiset askeleet pysähtyen hautakiven eteen katsoa poisnukkuneen tummaa kiveä kultaisin kirjaimin kirjoitettua tekstiä on kuin näkymätön ääni sanoo sisälläni, olet näkymättömän ikuisen elämän rajalla. Rajan tuolla puolen näkyvä ikuinen elämä. Olla näkymättömän elämän rajalla hautakummun edessä on sitä hetkeä kun muistelemme niitä aikoja jolloin poisnukkuneen elämä oli lähellä jokapäiväisessä ajallisessa ajassa. Näkymätön elämän rajalle saavumme muistelemaan joka on siellä missä läheinen eli elämäänsä kuin se olisi tätä hetkeä näkyvää elämää.

Sytyttää hautakynttilä, katsoa liekin voimistumista, katsoa valoa joka valaisee hautakummun. On kuin hiljaisuus kietoutuu ympärilleni, vain kynttilän valo ja hiljaisuus niin pysäyttävä hetki. Kynttilän liekin valoa katsoessa näemme kaiken ajallisen ja ajattoman joka alkaa elämän synnystä ajallisen kulkumme päättymiseen. Kasteen hetkellä vanhemmat saavat seurakunnalta valkoisen kynttilän joka kuvastaa sitä Vapahtajamme sanomaa, ”hänessä on elämä, ja elämä on ihmisen valo”. Valo on vertauskuva kasteessa ja elämä ja ihmisen valo kulkien jokaisena elonpäivinämme lupauksena Vapahtajaltamme. Elämämme antajan, Vapahtajamme sanoma, elämä on hänessä, johon turvaudumme silloin kun elämän valonliekki ei luo valoa, jäljellä vain hiljainen pyyntö Vapahtajalle, ota elämäni syliisi sammuta elämäni valo, kanna Taivaan Isän luo.

Kädessä hautakynttilä, laskea muistojen kynttilä hautakummun päälle laittaen kädet ristiin kiittäen.
 Vierellä äitini, isäni sain kulkea, ei mikään kimalla kauniimmin kuin kyyneleet.


 

Martonvaaran hautausmaa jouluaaton iltana 24.12.2019.
(Kuvaan ei mahtunut koko hautausmaa.)

Martonvaaran hautausmaan joulukuusi, kellotapuli ja siunauskappeli.

Martonvaaran siunauskappeli.
Olen ollut kappelista kantamassa haudan lepoon äitini (1994), isäni (1999) ja veljeni (2009).

Martonvaaran sotavainajien leposija.
Kuvassa kahdeksan Isänmaan puolesta taistelleen sotasankarien hautaa.
(kuvattu jouluaaton aamuna 24.12.2019)
Sotavainajien hautausaluetta Martonvaarassa ylläpitää Jyrki Repo.