Lomapäivänä aikomuksenamme oli patikoida patikkareitti susitaival
viimeiseen metriin saakka.
Eli, päätyyn ja tulla reippain askelin samaa reittiä takaisin.
Kävikö näin, sen kuvat kertovat. |
Alkumatkasta oli polunvarrella "nuotiopuu".
Varmaan hätäiset HK-sinisen ovat nuotion sytyttäneet kun ovat
halunneet elämän ravinnon paistaa.
Etummaiset kävelijät olivat jo hetkessä näkymättömissä.
Toiseksi viimeinen patikoija oli kuitenkin vielä näköpiirissä !!
Hovikuvaaja tunnetusti kuvaa reittiä ja katselee ja antaa ajatuksen
pysähtyä suomaisemiin.
Suo on vaatimaton ympäristö joka pitäisi olla myös ohje ihmisten
elämään.
Suon ohje, se hiljaisuus ja yksinkertaisuus joka pitää sisällään
suuren vaatimattoman pinta-alan,
mutta kuitenkin suosta huokuu ääni ohi kulkijalle tumman suon päällä "
kulje, katsele, älä kiiruhda". |
Suomaisema jota sävyttää ruskeahko maapinta, veden osittain peittämä
joskin myös kaunis maisema. |
Lankku kapeahko kävellä.
Ei ihme että Hovikuvaaja taivaltaa jäljessä muista kävelijöistä
kun könyää melkein lankun nurjalla puolen suon sisässä upoksissa. |
Ei näy matkaseuruetta !
Ovatkohan eksyneet vai uponneet suon pohjattomuuteen !!
Tai onhan se mahdollista että hovikuvaaja kuvasi tulosuunntaan. |
Lopulta tapasin matkaseuruettani ja tiirailivat kuvan jälkiä.
Olettivat että "strutsi" on kävellyt ja susi ajanut pitkä kyntistä
takaa.
Ehkä lintutietämys ei ollut samalla tasolla kuin Lintumaailman
Ykkösellä Janne Leppäsellä.
Janne oitis olisi sanonut että kun näet kurjen jäljen tai kuulet
kurjen äänen älä mene suon pettävälle jäälle. |
Ei suo ollut jäässä kuin pienissä kohtia, mutta isommat vesialueet
olivat sulia. |
Lunta siellä täällä. |
Lankkusilta oli paikoin heikko, pääosiltaan kuitenkin hyvä oli
kulkea. |
Kangasmaisemaa oli hyvin pieniä aloja matkanvarrella. |
Taivaalla lensi isokuovi. Muita lintuja oli varsin paljon. |
Lumieste. Kesti kävellä pakkas yön jälkeen. |
Tirkistelijä. |
Patvinsuo on loppujen lopuksi kaunis. Mutta ! pitää malttaa pysähtyä
katsomaan ! |
Ei ongelmaa kulkemisen suhteen. |
Ei kukkinnut vielä suopursut, mutta laulussa se kukkii.
Suopursu
Suopursu kukkii, rahkasammal aava rannaton
on täynnä tuoksua mi hurmaa huumaa
Sen jäykkä varsi ylpeästi kantaa kukinnon
maan puoleen taipumatta yhtään tuumaa
Tuo karu kasvumaa ei saata lannistaa
sen sielua niin ylpeää ja kuumaa
Suopursu rahkasammalesta nousee niin kuin puu
ei juurtuisi se kukkapenkin multaan
Sen varsi taittuu ennemmin kuin vaivoin kaareutuu
se tuhlaa ennemmin kuin jakaa tultaan
Ei karu kasvumaa nyt saata lannistaa
suon kukkaa, joka katsoo päivän kultaan
Suopursu kukkii siihen saakka kunnes raukeaa
sen kukka villi on ja pystypäinen
Se kukkii vaikka tietää ettei saavu poimijaa
ei löydä sitä toukomehiläinen
Ei karu kasvumaa voi sitä lannistaa
mi on niin ylpeä ja yksinäinen
Suopursu kukkii vaikka suvi loppuu lyhyeen
yöt pitenevät tuoden hallan turmaa
Jääriitteeseen kun kiertyy musta peili silmäkkeen
syysvihuri sen taittaa, riipii, surmaa
Vaan peljätä ei saa, se tuskaa, kuolemaa
mi tahtoo nähdä kukkimisen hurmaa.
|
Kävelty oli muutama kilometri ja vastaa tuli lintutorni
Teretinniemessä. |
Ei muuta kuin ylös.
Ehkä lintutorniin kiipeäminen ei olisi sallittua koronan takia, mutta
"en huomannut" kieltokylttiä. |
Lintutornista näkymä pohjoiseen ..... |
... itäsuunta, eli puuttinin suunta. |
.... sitten etelä-lounas-länsisuunta, eli trumpin suunta ja on
siellä kalle kustaakin jossain ..... |
.... ilmansuunta luode. |
Makkaran paisto kodalla jos matkamme ei jatku polkua eteenpäin. |
Kodalla oli kaikki tykötarpeet retkeilyyn. Kaivo joka oli
melkein kuin vinttikaivo. |
Tässä herkuttelimme !
Kuten saatatte arvata Hovikuvaaja ei ryhdy syömään
edes heikkona hetkenään kakkosluokan makkaraa.
Ei nyt kuitenkaan ollut heikko hetki. Selkä ja vasen jalka pirteä
:).
Ei väsymystä jaloissa vaikka matkaseuralaiseni sellaista ajatusta
ääntelivät.
Onneksi olimme etäällä kaukana toisista ihmisistä eivätkä kuullee
mainintaa
että kääntyisimmekö takaisin kun hovikuvaaja ei jaksa eteenpäin.
Hovikuvaaja kuulee monen moista tarinaa kuitenkin korvani taltioivat
oleellisen tästä hetkestä.
En tarinaa sanoin joka on tulevaisuudestani jossa en jaksaisi ehkä 100 km
päivässä taivaltaa.
Kävi kuitenkin niin ettemme kävelleet koko reittiä.
Jonkun jalka saattoi olla matala paljastammatta kuitenkaan kenen.
Yksi patikkaretkellä olleista kulki kuitenkin koko polun kokonaan. |
