"Matkaopas" Marjo sormellaan usuttaa kummitustalon reitille. |
Kummitustalo. |
Aarno varovaisesti kiertäen aavistuksen kaukaa kummitustaloa.
Onko sisällä pelottava kummitus jonka olomuotoa on vielä
tässä vaiheessa vaikea arvailla. Onko kummitus näkyvä vai näkymätön
hivelijä joka pimeässä talossa ottaa tulijan huomaansa omalla
tavallaan.
Marjo tutkii nurkan taakse onko kummitus paennut nähdessään
pelkäämättömät Polvijärveläiset lomailijat. Ei ollut nurkan takana,
eli kumitus on mitä todennäköisesti pimeässä kodissaan,
kummitustalossa.
Aarno ei voi estää viehätystä että josko yli viisikymppisenä näkisi
kummituksen.
Aarno on monta polkua kulkenut, monta ovea avannut, sulkenut.
Mutta nyt oven avaaminen on mahdollista myös, mutta kuka sulkee
oven.
Kummitusko oven sulkee ottaen tulijan kauhunvaltaan ? Kokeeko sisään
astuja kauhua,
vai peräti eläimellistä kauhunhuutoa joka saa hovikuvaajankin
ottamaan kuvan
pelosta, äänestä ja tummien aurinkolasien takana olevista silmistä
jotka on kiinni peittääkseen kauhun, silmien nähdessä kummitustalon
pimeän nurkan. |
Kuten kuva kertoo ja ei ole pienintäkään epäselvyyttä mitä Aarno
kokee !!
Kauhunhuuto kaikui Urho Kekkosen kansallispuistossa. Pelonilme
kasvoilla
jättää jälkensä kauhua kokeneen sielunelämään. Onneksi
hovikuvaaja tallensi kuvaksi kummitustalon kokemuksen joka
on varoitus niille jotka pelkäävät käydä kummitustalossa
peläten nurkassa olevaa uunia joka on väsyneen patikoijan
tummien silmälasien takaa nähtynä pelottava aiheuttaen pelon värinää
ja josta voi saada iän ikuisen pelonkammon pimeisiin paikkoihin. |
Niin kuin edellä kirjoitin kumitustalon aiheuttamasta traumasta
pimeisiin paikkoihin kun kokee ja näkee kummitustalon nurkassa uunin
joka kuvastuu kummitukseksi. Se pelko tekee araksi mennä uudelleen
pimeisiin rakennuksiin. Näin kävi Aarnolle. Ei enää uskalla mennä
pimeään hirsimökkiin.
Kurkistus vain ja katsoa pimeään nurkkaan tuntien kumitustalon
kauhunhuudon
jota ei uudelleen halua kokea. Parempi vain kurkata säilyttäen
hiljaisuuden kansallispuistossa. |
Jokin kämppä. Onko tämäkin kummituskämppä ? |
Kärähkäpuuta Erja kuvaten ja Marjo muuten vain ihaillen kuinka puu
on punoutunut. |
Kangasmaisema patikointiin. |
Puron yli silta ja takaa näkyy vellinsärpimän kotamökki. |
Sisälle vellinsärpimän kotaan .... |
.... pöytä tietenkin ja vieraskirja .... |
.... päivätorkut mahdollista jos väsy ylitsepääsemätön. |
Vellinsärimellä hyvä makkaranpaisto mahdollisuus.
Myös kahvinkeitto onnistuu. |
Tämä tulisija on saanut nimekseen Urho Kekkonen.
Kuten näette, ei ole elämänravintoa HK-sinistä nuotiolla.
Tämä oli hovikuvaajalle raskas hetki katsoa kun Ö-luokan makkarat
tirisivät kuumuudessa. |
Ö-luokan makkarat vaivoin nielty matkan jatkuessa takkuisesti
eteenpäin.
Askel olisi ollut reippaampaa jos ravintolisä HK-sininen olisi
matkaajilla
tuomassa lisäpotkua kivillä pomppien yli pienen vuoriojan. |
Pieni oja, minne laskeekaan. |
Kivikkoista oli välillä ja ihmetellä täytyy miten sitä jaksoi
kulkea louhikossa Ö-luokan makkaran voimalla !!
Vaikeata oli, mutta lohtua toi että ensikerralla kauppareissulla
HK-sinien on ykkösostos. |
Pääsiäiskuru. |
Pääsiäiskurun laidalla kivitaskun poikanen. |
Patikoimme iisakkikurun yli .... |
.... ja milloin missäkin lankkupolkua pitkin .... |
.... sitten polku pyöräytti kulkijan kulkemaan pienen kumpareen
reunaa. |
Lauantai, viimeinen lomapäivä Saariselällä suuntautui lakkasuolle. |
Lakkasuolla siellä kaukaa oikealla laidalla häämöttää Marjo. |
Marjo, Aarno ja Erja etsimässä lakkoja jotka osoittautuivat vielä
raakileeksi osittain. |
