30.10.2019

Ryläs Kolin kansallispuistossa.

Talvella maisemien kuvaus on latteampaa
kun luonnon rauhallinen vehmainen lempeä väri puuttuu.
Valkoinen lumi peitti Ryläksen reitin ympäristön
Lokakuisena iltapäivänä jolloin kävelyretken teimme.


2,2 km kävelysauvojen ulkoiluttamista.
Ryläksen ylläpidosta vastaa Kontiolahden kunta.

Kulkureitti oli varsin helpohkoa kävellä.
Varoa piti jäisiä maanpäällisiä puunjuuria.

Ei jäljen jälkeäkään.
Vain vannoutuneet retkeilijät eivät lumista lankkua säikähdä.

Lontoon kieltä myös taulussa.

"Laituri" vie lähteelle. Onko hovikuvaajalle lähde sanallinen lähde.
Sanallinen sananlähde joskus pulppuaa ei jäädy ei talvellakaan.

Lähde on laiturin päässä ja jos haluaa saa hypätä täyskierteellä joko
pää alaspäin tai tasajalkaa alastulo. Tasajalkaa alastulo on nuhapumppujen touhua.
Kyllä sitä pitää olla sen verran miestä tai naista että pää edellä vaikka
kuinka kipeetä tekisi. Ei siinä käy mitenkään, juuttuu vain kiinni päästä.

Pohja näkyy.
Teki mieli hypätä kolmoisluz, mutta HK-sininen painoi vaa`assa enempi.
Olisi tullut viive matkantekoon kun matkaseurue olisi vetänyt hovikuvaajan
syvältä lähteen pohjamudasta. Nurin päin ollessani nälkä olisi selkeästi lisääntynyt
kun mahalaukun viimeksi syödyt aterian rippeet olisivat keikahtaneet ylävatsalle ja alapuoli vatsaa
 olisi huutanut nälkä kurjuutta. Vatsa on sellainen kapistus kun pohja on tyhjä se vaikertaa tai murisee.
 Vaikeroiva vatsa olisi ajanut siihen pisteeseen että HK-sinisen olisi joutunut kylmiltään herkuttelemaan jos olisin kolmoisluzin hypätä.
 Ajattelin näin lomareissulla syödä lämpimän herkku-aterian kuivin vaattein ja jätin lutzi hypyn tulevaisuuteen.

Lähde nähty. Lumisessa lankussa jäljet kuin olisi hiihdetty. Jalanjäljet ei pitkiä harppomisia.

Ryläkselle viitta

Sinnehän sitä pitäisi kiivetä.

Maisema hämärtyvässä iltapäivässä lokakuun toiseksi viimeisenä päivänä.
Ei linnut laulanut ei aurinko hellinyt tuli mieleen loma Kilpisjärvellä kun tätä kuvaa otin.

Varovainen piti olla lankkuja myöten kulkiessa.
Köpykkä jalat jos kuka omistaa, niin se helpottaa kulkemista
lankkujen päällä ! Köpykkä jalka on oppinut elontiellä
heikkenevän jalan liikkeen ja siten kävelysauvat käsiin
ja sitten nelivedolla ylös. Näin se onnistuu kun luovii ajatuksen kanssa.

Pitkospuita myöten kulku suoalueen yli.

Opasreitit hyvin selkeästi ohjaavat kulkijansa.

Ryläksen patikkakierros alkaa ennen huippua lähellä olevalta kodalta.

Ryläksen kota.

Kota on korkealla kumpareella.  Suota alempana oikealla.

Kesällä varmaankin käytössä. Talvella odottaa kesää.

Ryläksen kota. Sisälle mennään HK-sinistä paistamaan.
Hovikuvaajalla oli hyvin pieni nälkä ei mennyt kuin kokonainen HK-sininen.
Jos olisi ollut nälkä edes keskivertoa suuri niin yksi sininen olisi vain ollut suupala.

Tulet odottaa herkuttelua.

Nälkä kaikonnut ja suunta kiviputoukselle.

Ryläksen korkeus on matalampi kuin Koli.
Kiviputous näin talvella nähtynä on karu.

Kesällä näkymä olisi komeampi.
Ryläksen korkeus on 315m ja Koli 347m.
Kiviputous jatkuu alaspäin kivivirtana n. 50m pystysuoraa rinnettä.

Tämmöinen on talvinen maisema kiviputouksesta.
En kömpinyt kivireunaa alemmaksi kun hiukan pelkäsin liukkaita ja lumisia kiviä.
Varma vapaa pudotus olisi ollut ja Kolin maisemia siinä pudotessa ihaillen, sitten kopsaus päähän ja kaikki pimenisi.