KÄKIKUVAN MATKA POLVIJÄRVEN VAROSESSA 19.5.2018






                                                                             Käkikuva (teksti: Hovikuvaaja)

  Käkikuvan ottoon toimeksiannon antoi aikaisin keväällä 2018 paikallislehti Outokummun Seutu ja lehden päätoimittaja Esa Nevalainen.
Lintumaailman ykköskirjoittaja Janne Leppänen teki kirjoituksen, Kesälintu käki joka on tässä sivulla.
 Toukokuussa 2018 kuulin useasti käen kukuntaa ja yritin useaan kertaan saada kuvaa, mutta käki
arkana lintuna vei voiton, muttei lopullista voittoa. Toukotyöt saatuamme tehtyä ja lehmät lypsettyä ajattelin, on nyt enempi aikaa,
että nyt se käki jää kameran kennoon kuvaksi. Tätä tuntemusta auttoi se että oli päivällä ladannut sähköpyöräni akun täyteen virtaa !.
Ottaessani laturista sähköpyöräni akun tuntiessani miten akku huokui menohaluja. Akku oli menohalusta lämmin kuin keväinen ilta.
Kuskilla kuitenkin kylmänviileä ajatus onnistua käkikuvan saantiin tarttuessani vihreän pyörän ohjaustankoon.
Soratiellä taakse jäi pölypilvi laittaessani vauhdin päälle vasemmalla peukalolla. Se oli menoa, vauhdin hurmaa. Musta lippalakki halkoi
Polvijärven Varosen kylätietä joka on niin tuttu ettei välttämättä tarvitse silmiä pitää auki ajaessa. Vain kaasupohjassa on oleellisinta.

Kaasupohjassa ajelin lauantai-iltana 19.5.2018 minulle muistojen legendaarista Varosentietä ja saada käkikuva
ja sitä edes auttoi ajatus etten luovuta
vaikka toisinaan tuntui ettei käkikuvaa saa kuin kaukaa puun latvasta otettuna.
Polkupyörällä ajellessani pysähdyin tiheään kuulostelemaan kukuntaa ja annas olla se kuului !
Kuitenkin käki oli kaukana ja lähestyin noin parinsadan metrin päähän kun se taas muutti paikkaa.
Paikan vaihtoa oli useita samanlaisia noin puolenkilometrin välimatkoin . Silloin arvelin että nyt käki saa antautua. En luovuta !
Ehkä noin neljäs tai viides paikan vaihto oli joka toi kuvan.
Pitkähkön yksityistien suunnalta kuului kukunta ja ajelin sitä pienen matkaa.
Katkaisin virran sähköpyörästäni joka antaa jurisevan äänen ja arvelin
ettei käki siten kuule kauempaa lähestyvää ääntä. Äänettömästi hiljaa lähestyin käkeä
kuin Intiaani, Hiipivä Pilvi.

Jätin polkupyörän kauemmaksi ja hiivin aina silloin kun käki kukkui. Näin lähestyin käkeä metsässä pitkän aikaa, useita satoja metrejä.
Mitä kovemmin kukunta kuului alkoi jännitys hiipiä että pääsenkö niin lähelle ja sopivaan
kohtaan että kuva tulee puuston ollessa tiheää ja korkeaa.
Olin lähellä alle viidenkymmenen metrin päässä kun aloin puitten välistä etsiä
sellaista välikköä ja näkymää käkeen. Käki oli pahaksi onnekseni pyrstö minuun päin kun
hiivin auringon valon tulosuunnasta käkeen nähden kun siten arvelin kuvan onnistuvan, eli myötävalossa.
Kuvasin kuitenkin muutaman kuvan kun samalla peippo tuli hätistelemään käkeä reviiriltään !
Käki oli koko ajan kameran pistemittaustähtäimessä jos saisin jotenkin sivukuvaa.

Käki aivan yllättäen kääntyi osittain sivulle, ehkä kuulosteli onko ketään “niskan takana”. Havaitsiko kuvaajan ?
Sivuttain osittain käki oli vain pienen hetken ja silloin sormeni painoi laukaisimesta ja samalla
sielussani tunsin etten tätä kuvausreissua vaihtaisi mihinkään muuhun kuvaukseen.
Oli ikimuistoinen kuvausretki ! Vilpittömän oikeasti näin on !

Elämä on vain muistoja menneestä ajasta. Muistoja eletystä ajasta jotka koemme itsellemme
muistamisen arvoiseksi, vaikka vain pieni hetki pitkässä elämätietä kulkiessa muisto käkikuvaa etsien.
 
                                                                             

                                                                          Kesälintu käki  (teksti: Janne Leppänen)

Jo käki kukkuu siellä ja kevät on… Lauletaan vanhassa kansansävelmässä. Toukokuun alussa säiden lämmetessä etelästä palaava käki onkin yksi odotetuimpia kesän merkkejä. Erikoisesta laulustaan käki tunnetaan helposti. Mutta muutoin käen elämään liittyy monia salamyhkäisiä asioita, joista tutkijat ovat vasta viime vuosikymmenillä päässeet perille.
Vain koiras-käki kukkuu. Kuten lintujen laulu yleensäkin, niin kukkuminen on ilmoitus reviirin hallinnasta ja kutsu naaraille. Kiihtymystä vaikkapa naapurikoiraan ollessa liian lähellä käki ilmaisee käheällä ku khäkhä huudolla. Arvellaan että suomalaisen nimensä käki on saanut tästä äänestä. Naaraskäen ääni on nopea pulina, joka alkaa räjähtävän voimakkaana ja voi siten jopa säikyttää lähellä olevan kuulijan.
Käen erikoisuus on loispesintä. Se ei hoida poikasiaan itse, vaan munii pikkulintujen pesiin ja toivoo niiden kasvattavan poikasensa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että käki pääsisi helpolla. Monet lajit, kuten rastaat eivät sovellu kasvattajaksi käyttämänsä käelle sopimattoman ravinnon vuoksi. Käenpoikasta pitäisi ruokkia hyönteisillä ja toukilla, ei madoilla. Pesäkolon ahdas kulkuaukko estää käkeä munimista tiaisten pesiin. Jotkin linnut tunnistavat omat munansa tarkasti ja heittävät pesään ilmestyneen vieraan munan menemään. Näin toimivat mm. Suomen yleisimmät linnut peippo ja pajulintu.

Jostain syystä muutamat lajit, kuten västäräkki, leppälintu, niittykirvinen ja harmaasieppo ovat huonompia tunnistamaan vieraan munan. Jotta huijaus menisi läpi, niin käenmunan on oltava mahdollisimman paljon samanlainen kuin isäntälajilla. Edellä mainittujen lintujen munat ovat kuitenkin keskenään erilaisia. Yksi käkinaaras pystyy munimaan vain yhdenlaisia munia. Niinpä on sinisiä munia munivia ”leppälintukäkiä” ja tummanruskeita munia munivia ”kirviskäkiä” jne. Oikean kohdelajin käkinaaras tietää siitä, että se on leimautunut siihen lajiin, jonka pesässä se on itse aikanaan kasvanut. Käellä myös naaraat puolustavat reviiriä toisia saman lajin naaraita vastaan. Omalla alueella sen on tarkkaan seurattava kasvattivanhemmaksi sopivan lajin elämää. On löydettävä niiden pesät ja ajoitettava muninta niin, että oma muna ei ole myöhässä suhteessa kasvattaja-emon muniin. Pesällä pitäisi pystyä käymään salaa, silloin kun pesän omistajat ovat poissa. Muutoin muniva käki saa pesän omistajat kimppuunsa. Käki-koiras on vain siittäjä. Sen tehtävä on ahkerasti kukkuen pitää isoa reviiriä, karkottaa kilpailijat ja siten vakuuttaa alueellaan liikkuvat naaraat kelpoisuudestaan.

Koska käki kasvaa paljon isommaksi kuin isäntälajin poikaset, niin sen pitäisi saada kaikki emojen tuoma ruoka. Siksi heti kuoriutumisen jälkeen käenpoikanen alkaa vierittää kasvattipesän munia tai poikasia pois pesästä. Siksi sen olisi mieluiten kuoriuduttava ensimmäisenä. Jos se kuoriutuu viimeisenä, niin muut ovat ehkä ehtineet kasvaa liian isoiksi. Silloin käenpoika jää alakynteen ja kuolee nälkään. Vaikka käki munii pesimäkauden aikana kymmenkunta munaa, niin on arvioitu että suurin osa ei kehity lentopoikaseksi. Oikeaa kasvattajaa ei löydy tai ajoitus on väärä. Lisäksi käen loisimia pesiä tuhoutuu pesärosvojen vatsaan siinä missä muitakin linnunpesiä.
Käen haukkamaisen ulkomuodon oletetaan oleva keino hämätä kasvattivanhempia. Pikkulinnut jähmettyvät minuuteiksi paikalleen piiloon haukan nähtyään ja siten käki saisi aikaa munia. Yksi käen erikoisuus on se, että osa naaraista on yläpuolelta punaruskeita. Niiden arvellaan matkivan tuulihaukkaa. Kun taas osa on harmaaselkäisiä ja siten muistuttavat varpushaukkaa. Kaikki käki-koiraat ovat harmaita.
Aikuisen käen ravintoa ovat isot hyönteiset, kuten sudenkorennot ja hämähäkit. Sekä etenkin isot karvaiset perhostoukat, jotka ovat useille muille linnuille myrkyllisiä. Erikoistuneella ravinnonkäytöllä käki on varmistanut itselleen ruokapöydän, josta muut eivät kilpaile. Elinympäristönsä suhteen käki on vaatimaton. Vain tunturi-Lapin korkeimmilta alueilta se puuttuu. Ratkaisevaa käen tulevaisuudelle on sen isäntälajien toimeentulo alueella. Satelliittiseurannan ansiosta käen tiedetään talvehtivan Afrikan sademetsissä. Sinne aikuiset käet matkaavat jo heinä-elokuussa. Pian sen jälkeen kun kukkuminen on loppunut. Samana kesänä kasvaneet nuoret matkaavat vaistojensa varassa perässä syyskuulla.
 

Saatuani käen kameran etsimeen oli pettymys, kun käki oli pyrstö minuun päin.
Peippo tuli hätistelemään käkeä, ettei sotkeentuisi peipon kesäelämään.
Käki munii yhden munan toisen linnun pesään ja siitä revohka syntyy jos pesälintu ei erota käen munaa omista.

Käki taisi havaita kun kääntyi katselemaan kaksijalkaisen puuhastelua maankamaralla.

Käki oli muutaman sekunnin sivuttain ja silloin sarjatulella kuvasin.

Kuvassa sama käki kun edellisissä kuvissa samana iltana, mutta ei saman puun latvassa.
Käki oli arka ja kun sain hollille, niin silloin vex.

Polkupyörällä ralliajelu käen jäljessä 19.5 oli lähes kuin ajojahti.
Tästä kohtaa olisi tullut kohtalainen kuva jos käki ei olisi ollut herkällä tuulella.
Juuri kun hivuttauduin oikealle jossa olisi ollut oksista vapaa välikkö kuvata,
niin annas olla taas käki läksi vaihtamaan paikkaa.