28. 7. 2017
Gorsabrun-silta ja benjihyppy Norjassa.


Lomaviikon viimeinen käyntikohde Gorsabun-silta ja siellä benjihyppy
oli katsomisen arvoinen. Lähtiessämme oli ajatuksissa, että miltä tuntuisi
hypätä sillalta 150 metrin syvään kanjoniin benjihyppy. Saavuttuamme
sillalle ja katsoessa alas kanjoniin valtasi pieni olotila josko en hyppäisi.

Kuitenkin kuvasarjan viimeinen kuva on "todistusaineisto" jota
Hovikuvaaja muistinsa menettäneenä vanhainkodissa kiikkustuolissa kuva-albumia
elämän vaiheitaan selatessaan menee läpi kuin väärä raha !

Matka kanjoniin oli siksi hyvä, että näki Norjan elämää ja
se vaikuttaa olevan pohjoisosiltaan pientä niin maatalouden kuin muukin
elämän alueella. Maisemat on Pohjois-Norjassa katselemisen arvoisia.
 

Matka Gorsabrun-sillalle kulkee vuonon lähellä.

Kauppa.

Vuortenrinteitten reunamaat on viljelyskäytössä. Norjassa paalit kääritään lähes kaikki keltaisella käärintäkalvolla.

Vain enää 13 km Gorsabrun-silalle.

Matkan varrella oli kapea tie. Yksi auto nipin napin sopi kulkemaan. Jos vastaantulija olisi sillalle sattunut olisi  jompi kumpi auton hyppyloikalla hypännyt kaiteen yli !

Vuonon pohjalla kylä.

Hovikuvaaja ei vielä tuntenut hitustakaan pelkoa ettenkö hyppäisi benjihyppyä vaikka matkaa ei ollut käveltävänä enää kuin 1.8 km.

Polku oli riittävän leveä tällä kohtaa, mutta kapeni lisää matkan edetessä.

Kapea oli polku ja ei ollut varaa tönimisiin.

Leppoisasti kävellen matka eteni.

Jos jotakuta kuumuus väsytti oli lepopenkki polunvarrella.

Enää Grosabruaan 0.3 km. Ei vieläkään Hovikuvaaja heikota mahdollinen oma benjihyppy. Kun omaa ajatuksen jonka voi perua silloin pelkokerroin on  hallittavissa vaikka kyseessä olisi sykähdyttävä tehtävä Norjan maaperällä.

Jälleen lepopaikka tarvitsijoille aivan sillan läheisyydessä.

Gorsabrun-silta.

Matkaa pohjalle 150 m.  Kuva ei anna oikeaa mittasuhdetta syvyyteen. Ei huippoo vaikka röhötin kuvatessa kaiteen päällä !

Toisella puolen siltaa oli hyvin kapea kanjoni.

Yli ei pääse jos ei olisi siltaa tehneet. Mietin tovin, että miten silta on saatu maastollisesti vaikeaan paikkaan rakennettua. Ehkä helikopterilla on silta kuljetettu.

Kaiteet olivat korkeahkot.

Pieni vesiputous oikealla. Korkeutta sama kuin kanjonin syvyys.

Kapea on.

Vesi saa kovaa kyytiä pudottuaan 150 metriä.

Norjan pojat kantavat tarvikkeita benjihyppääjiä varten.

Kävijöitä sillalla riitti koko päivän ajan.

Benjihyppyä varten laittoivat tikapuut ja alustan josta hyppy lähtee.

Testasivat että kaikki toimii.

Kaikki näyttää olevan valmista ja odotellaan klo. 13.00 jolloin hypyt alkaa.

Hyppyalusta.

Ja sinne pudotaan. On hurjapäisten touhua kuka uskaltaa hypätä narun varassa tästä kapeasta kanjonin kohdasta alas. Hovikuvaajaa ei vieläkään huippoo mahdollinen hyppy.

Ensimmäinen hyppääjä odottaa vuoroaan oikealla. Hyppyalustalla oleva henkilö neuvoo hypyn vaiheet.

Remmit kiinni.

Ei poikaa näytä pelottavan edessä oleva seikkailu, benjihyppy.

Tämä hyppääjä ei kävellyt alustalta alas, vaan narusta pidellen hivuttautuu.....

..roikkumaan narusta kiinni pitäen....

... ja irti....

... pudotus alkaa...

... vauhti oli kova.

... milloin poikittaen..

..  hyppääjä kävi syvällä kanjonin pohjassa jota en voinut kuvata, kun en päässyt kanjonin reunalle. Kuvassa on ylöstulon vaihe.

Ja sitten vinssillä takaisin sillalle.

Vuorossa tyttö benjihyppyyn.

Kuvasin nyt sillalta ja on niin syvällä etten erottanut missä tyttö on.

Rajasin edellisen kuvan ja siinä kallion kupeella heiluu. Tosi kapea on väli mihin hyppäsivät.

Pelastava sinkki nostaa tytön ylös. Tyttö ei muuten huutanut hypyn aikana pelosta, niin kuin muut hyppääjät huusivat pelosta valtavan paljon.

Pieni askel...

... ihmiskunnalle, mutta ....

... suuri benjihyppy hyppääjälle.

Ääntä riitti hypyn aikana.

Sinne se menee syvyyteen.

Usko saa ken tahtoo tämän kuvan ja kuvan tarinan. Tyyneys ja rauha huokuu hyppääjä kasvoilta ! Ei pelon sekaista huutoa. Ei mitään josta voitaisiin tulkita pelkoa. Hovikuvaajan hypyssä sisäinen rauha on niin ylitsepursuavaa että lippalakki huomaa sen ja pysyy vauhdissa mukana !! Kuvasta huomaa, että laitoin hypyn ajaksi värikkään vaatetuksen. Ajattelin, että jos naru pettää ja putoan kanjonin pohjahiekkaa,  niin sillalla näkevät miten päin ukko on. Jos näkyy keltainen paita, niin silloin sillalla tietävät että ukko on vaaka-asennossa. Jos näkyy musta lippis, niin silloin sillalla tietävät , että ukko upposi jalat edellä pohjaan. Jos näkyy valkeat kengät, niin silloin tietävät että ukko meni syvälle pohjahiekkaan pää edellä. Tämä turvavaatetus oli syytä ottaa huomioon, kun oli pieni aavistus Norjalaisten mahdollisesta kepposesta Hovikuvaajalle kun olin Suomesta. Norjalaiset varmaan muistavat vielä viime talviolympialaiset Etelä-Koreassa. Iivo Niskanen voitti 50 kilometrin olympiakultaa ja Norja jäi nuolemaan lisää huulirasvaa pettymyksen haavoihinsa. Hovikuvaajalla oli olotila, että jos Norjalaiset eivät ole vielä ylipäässeet menetetystä mitalista ja Suomalainen saa tuntea Norjan kanjonin syvyyden, että se on kovempi kuin kultainen olympiajalometalli. Norjalaiset ovat kuitenkin ystävällistä kansaa ja Hovikuvaaja selvisi hypystään hienosti. Myös kaksoisaxel-hyppy onnistui lennon aikana.   Muistelen elettyä elämääni katsoessani  kuva-albumia vaivaistalolla kiikkustuolissa muistini menettäneenä ja että tämäkin kuva menee itsellenikin kuin väärä raha.